Kallankarien itsehallinto on niin poikkeuksellinen, ettei professorikaan keksi, mihin sitä verrata

Ruotsin kuningas myönsi Kallankareille itsehallinnon vuonna 1771. Sitä ei ole vieläkään kumottu.

Kallankarit koostuvat Maa- ja Ulkokallan saarista. Ne sijaitsevat noin 16 kilometrin päässä Kalajoen hiekkasärkistä. Etualalla Maakalla, oikealla takana Ulkokalla.

5.8. 9:25 | Päivitetty 5.8. 14:40

Hamina Oikeudessa pitä oleman yxi Hamina Foudi ja neljä sijwollisesta elämäkerrasta tuttua, ja Calanpyynnön harjoituxesa oppinutta Calamiestä, joista kaxi wuorottain Oikeudessa istuwat.

Näin alkaa vanhalla suomen kielellä kirjoitettu satamajärjestys eli hamina-ordning, jonka myötä Kalajoen edustalla sijaitseville Kallankareille myönnettiin itsehallinto.

HS vieraili heinäkuun lopussa saarella, jossa elävä omalaatuinen yhteisö päättää itse kaikesta, ja esimerkiksi huonosta käytöksestä voidaan tuomita karkotukseen.

Lue lisää: Meren keskellä elää omalaatuinen yhteisö, joka päättää itse kaikesta – HS vietti yön ankaran kurin luodolla, jossa huonosta käytöksestä voidaan tuomita karkotukseen

Ruotsin kuninkaan Aadolf Fredrikin vuonna 1771 myöntämä itsehallinto takasi kalastajille oikeuden hallinnoida omia maitaan ja vesialueitaan.

Kallankarien ylin hallinta luovutettiin kalastajille ja kerran vuodessa kokoontuvalle karikokoukselle, mistä tuli Kallankarien ylin päättävä elin.

Karikokous puolestaan määrättiin valitsemaan keskuudestaan haminamestarin ja karineuvoston. Haminamestari toimii Kallankarien ylimpänä johtajana ja karineuvosto eräänlaisena hallituksena.

Kuninkaan asetuksesta on kulunut 251 vuotta. Suomi on itsenäistynyt, kuningaskunta vaihtunut tasavaltaan ja lakeja päivitetty nykyaikaan.

Voidaanko Kallankarien kohdalla yhä puhua tosiasiallisesta itsehallinnosta?

Kyllä voidaan, toteaa Åbo Akademin julkisoikeuden professori Markku Suksi.

”Itsehallinto on oikea termi kuvaamaan Kallankarien oikeudellista asemaa.”

Suksin mukaan Kallankarien itsehallinnossa on ennen kaikkea kysymys ”hallinnollisesta itsehallinnosta”.

”Hamina-ordningin kautta Kallankareille säädettiin voimaan oma hallinnollinen rakenne”, Suksi avaa.

Lainsäädäntövaltaa Kallankareilla ei kuitenkaan ole, eikä siksi Kallankareja voi verrata Ahvenanmaan asemaan. Myöskään tuomiovalta ei sinänsä kuulu Kallankarien itsehallintoon.

Ahvenanmaan itsehallinto on määritelty itsenäisen Suomen aikana ja itsehallintoon kuuluu myös lainsäädäntövalta.

Tosin Kallankarien karikokouskin pystyy tekemään päätöksiä, mitkä tämän päivän tuomioistuimessa ymmärretään ehkä lähinnä kurinpidollisiksi toimiksi. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi sakkojen antaminen sekä ääritapauksessa karkotus saarelta.

”Sinänsä hyvin dramaattisia kurinpidollisiakin päätöksiä on tehty.”

Kallankarien ylin päättävä elin karikokous kokoontuu vuosittain Jaakonpäivää lähimpänä olevana sunnuntaina. Kokous pidetään samalla paikalla, missä se on pidetty jo 251 vuoden ajan.

Vaikka varsinaista tuomiovaltaa ei siis Kallankareilla ole, antaa hamina-ordning karikokoukselle tavanomaista yhteisaluelakia laajemmat oikeudet, mihin kuuluu esimerkiksi erilaisia kalastuksenvalvontaan liittyviä toimia ja sanktioita.

”Yhteisaluelaki määrittelee esimerkiksi kylän maanomistajille yhteisiin alueisiin kohdistuvaa hallinnollista valtaa, mutta siihen ei kuulu kurinpidollista valtaa tai sakottamisoikeutta.”

Ihan mitä tahansa karikokous ei kuitenkaan pysty tekemään.

”Karikokouksenkin on toimittava perustuslain ja normaalin juridiikan sisällä.”

Kallankarien itsehallinnosta puhuttaessa palataan usein korkeimman oikeuden (KKO) päätökseen vuodelta 1989.

Metsähallitus ja merenkulkuhallitus olisivat vuonna 1982 halunneet ottaa karit ja erityisesti ympäröivät vesialueet hallintaansa, mutta kalastajat kieltäytyivät. He vetosivat kuninkaan asetukseen.

Lopulta asiaa käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa asti. Se tuomitsi vuonna 1989 tapauksen kalastajien eduksi.

Suksin mukaan korkeimman oikeuden päätöksen sisältö on itsessään suppea, ja sisältää kaksi keskeistä kohtaa.

”Korkein oikeus ensinnäkin katsoi, että karineuvostoa pidettiin asianosaisena ja Kallankareja käsiteltiin siten lähinnä yhdistykseen tai kuntaan verrattavana oikeussubjektina”, Suksi sanoo.

”Toiseksi KKO katsoi, että Kallankarien ympärillä oleva vesialue ei ole yleinen vesialue, vaan Kallankarien yhteisölle kuuluva yksityinen vesialue. Saarilla on niitä ympäröiviin vesialueisiin nähden samanlainen oikeus kuin vesioikeudellisella kylällä.”

Haminamestari Juha Vierimaa johtaa puhetta karikokouksessa punaisessa paidassaan. Kivellä istuvat Antti (vas.) ja Leevi Lindvall ja kiven oikealla puolella vanha haminamestari Jukka Pirttijärvi.

Korkeimman oikeuden päätös ei siis itsessään ota laajemmin kantaa karikokouksen oikeuksiin soveltaa hamina-ordningia.

Suksi myöntää, ettei osaa suoralta kädeltä sanoa, mitä Suomen lainsäädäntö tänä päivänä sanoo hamina-ordningista.

Se on Suksin mukaan kuitenkin selvää, että Kallankarit kuuluvat paitsi Euroopan unioniin, myös Suomen valtioon ja Kalajoen kuntaan. Itsehallinto tuleekin nykyisin parhaiten esille kunnallisella tasolla.

”Kallankareilla on poikkeuslaatuinen asema siinä, miten Kalajoen kunta yleensä hallinnoisi kunnalle kuuluvia alueita.”

Kysytään siis Kalajoen kaupunginjohtaja Jukka Puoskarilta, miten Kalajoki hallinnoi tai on hallinnoimatta Kallankareja.

”Emme käsittele Kallankarin asioita Kalajoen poliittisessa päätöksenteossa, vaan ne kuuluvat karikokoukselle”, Puoskari toteaa.

Virallisesti Kallankarit siis kuuluvat Kalajokeen, mutta Kalajoki kunnioittaa Kallankarien itsehallintoa, eikä puutu kalastajayhteisön asioihin.

”Kallankareja koskevat asiat käydään läpi karikokouksessa. Tästä on täysi yksimielisyys enkä ole 20-vuotisen virkakauteni aikana törmännyt koskaan eriäviin lausuntoihin”, Puoskari sanoo.

Näkymä Maakallan saarella. Mökkeihin ei saa tehdä muutoksia ilman erillistä lupaa. Ne tulee säilyttää sellaisena kuin ne ovat aina olleet.

Suksi on urallaan tutkinut erilaisia itsehallintoalueita. Aivan täydellistä verrokkia Kallankareille ei kuitenkaan löydy. Siksi Kallankarien itsehallintoa on hieman hankala määritellä.

”Kallankarien erikoisuus on, ettei siellä asu ketään pysyvästi. Kaikilla muilla tuntemillani itsehallintoalueilla on pysyvää asutusta, minkä takia ne joutuvat miettimään, miten esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita järjestetään.”

Suksi itse pitää hienona, että Kallankarit ovat pitäneet yllä vanhaa itsehallintoaan.

”Hamina-ordningin myötä kuningaskuntaan määriteltiin aikoinaan myös muita itsehallinnollisia alueita. Kallankarit on tietääkseni ainoa kalastajayhteisö, joka on jäänyt vaalimaan ja pitämään kiinni itsehallinnostaan”, Suksi kertoo.

”Tämä itsehallinto voitaisiin ehkä katsoa vakiintuneeksi tapaoikeudelliseksi järjestelyksi, jonka juridinen perusta on alun perin vuosisatoja sitten annettu kuninkaan asetus.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat