Tutkijat uskovat löytäneensä ratkaisun, joka suojaisi meitä seuraavalta kulkutaudilta – Pelastus jyllää kaupunkien maaperässä

Vartin taajamat ja luontokosketuksen raju lisääminen – tutkimushankkeessa kaavaillut keinot muokkaisivat meistä immuunin seuraavalle tautiaallolle.

Sinebrychoffin puistossa Helsingissä nurmikko oli paikoin kuivaa. Luonnonvara­keskuksen (Luke) erikoistutkija Katja Kangas (vas.), tutkimusprofessori Hannu Fritze ja tutkija Leila Korpela laskivat lajit kasvillisuusruudusta. Tietoja verrataan myöhemmin alueella liikkuneiden ihmisten terveystietoihin.

31.8. 2:00 | Päivitetty 1.9. 10:24

Millaiset kaupungit ovat selvinneet koronavirus­pandemiasta parhaiten? Tähän haetaan nyt vastausta laajassa tieteellisessä hankkeessa.

Samalla määritellään suuntaviivat sille, millaisissa asuinympäristöissä olemme parhaiten suojassa tulevilta tautiaalloilta.

Keskeisinä keinoina ovat nousemassa esiin niin sanotut vartin taajamat ja asukkaiden luontokosketuksen merkittävä lisääminen.

”Optimaalisin malli voisi olla niin sanottu 15 minuutin kaupunki, jossa kaikki tarpeellinen löytyy vartin matkan päästä”, sanoo Oulun yliopiston professori Helka-Liisa Hentilä, joka johtaa monitieteistä Recipe-hanketta (Resistant Cities – Urban Planning as Means of Pandemic Prevention, suomeksi Vastustus­kykyinen kaupunki – Kaupunkisuunnittelu pandemioiden ennaltaehkäisyn välineenä).

Kansainvälisessä tutkimuksessa varttitunnilla on Hentilän mukaan viitattu kävely- ja pyöräilymatkaan. Sen soveltumisessa paikoin pitkien etäisyyksien ja väljän kaupunki­rakenteen Suomeen saattaa olla haasteita.

Kaiken arjessa tarvittavan, kuten ruokakaupan, terveysaseman, kirjaston, liikuntahallin, koulun ja työpaikan, pitäisi löytyä vartin kävely- ja pyöräilyetäisyydeltä. Näin kaupunki­rakenteen eri osien väliset fyysiset yhteydet katkeaisivat ja virusten leviäminen estyisi.

Vartin taajamien verkoston muodostaminen on Hentilän mielestä entistä paremmin mahdollista nyt, kun palveluiden digitalisaatio on pitkällä ja etäyhteydet ovat mullistaneet työskentelytapoja.

Tartuntataudeilta parhaiten suojassa olevat vartin taajamat olisivat Hentilän mukaan Suomen pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa.

”Meillä on edelleen varsin tiheä taajama­verkosto ja hyvinvoivia maakuntakaupunkeja. Pienet ja keskisuuret keskukset voisivat tarjota asuinympäristön, jotka ehkä parhaiten ylläpitäisivät terveyttä”, hän sanoo.

”Kehitys on ollut kasautuvaa, mutta voisiko pyörää kääntää toiseen suuntaan?”

Lähiöt saattaisivat nousta uuteen loistoon.

Jonkinlaisia viitteitä pyörän kääntymisestä saatiin korona-aikana, kun pitkään jatkunut kaupungistuminen hidastui. Muuttovoittoisia kuntia oli tasaisemmin ympäri maata.

Silti suurin muuttoliike keskittyy edelleen vahvasti suurimpiin kaupunkeihin eikä sille ole ennakoitu loppua. Päinvastoin: asutuksen keskittymisen muutamaan suurimpaan keskukseen on ennustettu vain kiihtyvän.

”Totta kai nämä ovat vahvasti myös poliittisia päätöksiä”, Hentilä sanoo.

Isoihin kaupunkeihin sovellettuna vartin taajamien malli tarkoittaisi monikeskuksista kaupunkisuunnittelua. Lähiöt saattaisivat nousta uuteen loistoon.

”Oliko lähiömalli niin huono kuitenkaan?”

Samanlaisten kerrostalojen sijaan lähiöiden suunnittelussa voitaisiin Hentilän mielestä siirtyä yhä moninaisempaan rakennuskantaan. Lisäksi luonnon ja rakennetun ympäristön vuorottelun pitäisi näkyä vahvemmin.

Kaupunkeja on uusittu tartuntatautien uhan takia ennenkin.

1800-luvun jälkipuolella Euroopan kaupunkien keskiaikaiset keskustat purettiin ja uudistettiin pitkälti niissä jyllänneiden tautiepidemioiden takia.

Viime vuosikymmeninä terveysnäkökulma on painunut kaupunkisuunnittelussa taka-alalle, vaikka sen pitäisi maankäyttö- ja rakennuslain mukaan olla yksi päätavoitteista.

”Enemmän on menty talouden pöhinä edellä. Covid herätti huomaamaan, että pandemioita on ja niillä voi olla isojakin taloudellisia vaikutuksia”, Hentilä sanoo.

Hentilä ennustaa, että kaupunkisuunnittelussa avainasemaan nousee lähiluonto.

Kaupunkien kilpailuedut ovat tähän asti rakentuneet juuri niiden ominaisuuksien ympärille, jotka mahdollistavat virusten leviämisen. Suuri ihmistiheys, globaalit yhteydet, suuri joukkoliikenteen osuus sekä laaja tapahtuma-, matkailu- ja palvelutarjonta – kaikki pandemian aineksia.

Hentilä ennustaa, että ajattelu muuttuu ja yhteiskuntamme iskunkestävyyttä aletaan tarkastella ennakkoluulottomasti. Kaupunkisuunnittelussa tapahtuu historiallinen käänne, jossa avainasemaan nousee lähiluonto.

”Yhä enemmän pitää pohtia keinoja, miten rakennamme ympäristöä, joka ylläpitää terveyttä. Pitää tutkia, mikä rooli viherympäristöillä ja lähiluonnolla on tartuntatautien ehkäisyssä ja ylipäätään terveyden edistämisessä.”

Juuri tätä tutkimushankkeessa nyt selvitetään. Se jo tiedetään, että kosketus luonnon­mikrobeihin lisää ihmisen terveyttä. Esimerkiksi vastikään uutisoitiin tutkimuksesta, jossa luonnon mikrobien lisääminen päiväkotien hiekkalaatikoille vahvisti lasten vastustuskykyä.

Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Recipe-hankkeessa on ensimmäistä kertaa nostettu keskeiseksi tutkimuskohteeksi kaupunkimaaperän mikrobiomi eli kaikki maan alla kuhisevat bakteerit ja mikrosienet.

Lue lisää: Sukupuuttoaallot voivat tarkoittaa myös ihmisten allergia-aaltoja

Sinebrychoffin puisto Helsingissä paahtuu loppukesän helteessä, kun Luonnon­vara­keskuksen (Luke) tutkimusprofessori Hannu Fritze ja erikoistutkija Katja Kangas käyvät puiston maaperän kimppuun. Pintamaata kairataan kolmen sentin syvyyteen eri pisteistä ja kerätään laboratorioon analysoitavaksi.

Kairausten jälkeen lasketaan lajit: puiston kasvit ja puut. Kovin paljon niitä ei juuri tällä koealalla ole, koska kuivuutta vastaan taisteleva nurmikko on kulunut ihmisten askelten alla.

Luken tutkija Leila Korpela (vas.) ja erikoistutkija Katja Kangas laskivat lajit kasvillisuusruudusta Sinebrychoffin puistossa Helsingissä.

Samanlaisia tietoja on haettu Helsingissä muun muassa Vuosaaresta, Lauttasaaresta ja Keskuspuistosta sekä Oulussa eri puolilta kaupunkia, kuten puistojen nurmikoilta, niityiltä ja kaupunkimetsistä.

Myöhemmin maaperän ja lajiston tietoja verrataan alueella asuvien ihmisten terveys­tietoihin. Tutkimus kohdistuu Pohjois-Suomen syntymäkohortteihin 1966 ja 1986 eli näinä vuosina syntyneisiin ikäluokkiin. Näytteitä otetaan sieltä, missä kohortteihin kuuluvia asuu eniten.

Tulossa on myös kysely, jossa alueella asuvilta selvitetään, mitä viheralueita he käyttävät eniten. Näin löydetään käytetyimmät alueet, ”hot spotit”, joiden moni­muotoisuutta voidaan verrata muihin alueisiin.

”Suurin osa mikrobeista elää juurten ympäristöissä, jonne kasvit ne houkuttelevat. Siellä on meneillään jatkuva kemiallinen kilpailu, kuka saa kenetkin”, Fritze kuvaa.

Mitä enemmän kasveja ja lajikirjoa, sitä enemmän hyödyllisiä luonnonmikrobeja, hän tiivistää.

Seuraavaksi tutkijat selvittävät, millaisia infektioita ihmiset eri alueilla Helsingissä ja Oulussa ovat sairastaneet ja miten tartuntojen saantia selittää ympäristö eli sen maaperän mikrobien ja kasvillisuuden lajikirjo.

AiemmAsta tutkimuksesta tiedetään, että esimerkiksi allergioita ehkäistään parhaiten, kun ihminen on kontaktissa luonnon­mikrobeihin.

”Nyt alkaa nostaa päätään näkemys, että luonnonmikrobeilla on estävä vaikutus myös tartuntatauteihin”, Fritze sanoo.

Hän pitäisi yllä laajoja viheraluevyöhykkeitä, joita ihmiset joutuvat ylittämään työ­matkoillaan tai juoksulenkillään.

”Poistaisin myös päiväkotien pihoilta muovimatot, joita on todennäköisesti punkkien pelossa asennettu.”

Luken tutkimusprofessori Hannu Fritze kairasi pintamaata Sinebrychoffin puistossa Helsingissä. Maanäytteistä tutkitaan mikrobiyhteisön monimuotoisuutta.

Hentilän mielestä ihmisten suhdetta luontoon vahvistaisi myös kotitarveviljely. Hän ei usko, että jokainen pystyisi vastedes kasvattamaan omat perunansa, mutta voisimme pyrkiä edes jonkinlaiseen omavaraisuuteen.

Pienimuotoinen, hajautettu ruoantuotanto lisäisi altistumista maaperämikrobeille ja voisi parantaa vastustuskykyä seuraavan pandemian tullessa.

”Maailmalla yleistyvät jo ruoka-aavikot kaupunkien sisällä, eli köyhimmillä alueilla ei ole ruokakauppaa. Urbaani mikroviljely lisää yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta”, Hentilä huomauttaa.

Oikaisu 31.8. kello 08.15: Korjattu strateginen tutkimusneuvosto strategisen tutkimuksen neuvostoksi.

Oikaisu: 1.9. kello 09.36: Korjattu Pohjois-Suomen vanhempi syntymäkohortti vuoteen 1966 vuodesta 1968.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat