Kun nainen pahoinpidellään työ­paikalla, uhrin koko ura­kehitys saattaa pysähtyä – Huippu­yliopisto tutki Suomen työ­elämää

Oxfordin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, millaisia seurauksia työpaikalla tapahtuneilla rikoksilla on sekä tekijöille, uhreille että yrityksille. Uhrin suku­puoli vaikutti asiaan merkittävästi.

17.8. 8:43 | Päivitetty 17.8. 9:37

Myös työpaikoilla tapahtuu väkivaltaisia välikohtauksia. Nyt maineikkaan Oxfordin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, mitä seurauksia työpaikalla tapahtuneilla rikoksilla on sekä tekijöille, uhreille että yrityksille.

Suomalaisittain tutkimuksesta tekee kiinnostavan se, että siinä on käytetty laajaa aineistodataa Suomesta: sekä Suomen poliisin dataa että hallintodataa.

Oxfordin taloustieteen professori Abi Adams-Prassl sekä joukko taloustieteilijöitä, heidän joukossaan Aalto-yliopiston kauppakorkea­koulun tutkimus­professori Kristiina Huttunen, selvittivät tutkimus­artikkelissaan Suomen poliisin tietoon tulleet työpaikalla tapahtuneet väkivalta-, häirintä- ja pahoinpitelyjä koskevat rikosilmoitukset vuosilta 2006–2019 ja linkittivät ne työllisyys-, tulo- ja väestötietoihin.

Tutkimuksesta on uutisoinut muun muassa brittiläinen sanomalehti Financial Times.

Tutkijat tunnistivat yli 5 000 väkivaltatapausta samassa työpaikassa työskennelleiden kollegoiden välillä. Yli puolet tapauksista (57 prosenttia), koski pahoinpitelyjä. Muut olivat uhkauksia, häirintää tai muita rikoksia. Valtaosa rikoksen tekijöistä (83 prosenttia) oli miehiä. Miehiä ja naisia oli uhreina yhtä paljon.

Väkivaltaisella välikohtauksella oli tutkijoiden mukaan vaikutuksia sekä tekijöille että uhreille: molempien tulot ja työllisyys putosivat.

Uhrin sukupuoli kuitenkin vaikutti asiaan merkittävästi. Tutkijat havaitsivat, että vaikka naiset olivat yhtä usein rikoksen uhreja, rikos hidasti heidän kehitystään työelämässä miehiä enemmän.

Rikoksissa, joissa sekä uhri että tekijä olivat miehiä, väkivaltainen välikohtaus laski rikoksentekijän työllisyys­astetta keskimäärin 10,6 prosentti­yksikköä ja uhrin 4,2 prosentti­yksikköä seuraavan viiden vuoden aikana.

Jos uhri oli nainen, tekijän työllisyysaste laski 5,2 prosenttiyksikköä, kun taas uhrin työllisyysaste laski tekijää enemmän, 8,4 prosenttiyksikköä.

Tutkijoiden mukaan tapauksissa, joissa oli miespuolinen tekijä ja naisuhri, ilmoitettu työpaikka­väkivalta koski todennäköisemmin pahoinpitelyjä tai uhkaa ja oli luonteeltaan vakavampaa kuin väkivalta, joissa molemmat osapuolet olivat miespuolisia.

Yritykset, joissa väkivaltaa tapahtui, olivat keskivertoa suurempia ja niiden keskipalkat olivat suuremmat kuin suomalais­yrityksissä keskimäärin.

Tutkijat havaitsivat kuitenkin, että miesten työpaikalla kohdistaman väkivallan naisuhrit olivat suhteellisen nuoria ja vähätuloisia verrattuna tekijöihin. Näin ei tutkimuksen mukaan ollut miesten välisessä väkivallassa, joissa sekä uhri että tekijä olivat yleensä iän ja tulojen suhteen tasa-arvoisemmassa asemassa.

Naisiin kohdistuneella väkivallalla oli tutkijoiden mukaan vaikutuksia myös yritykseen. Työpaikoissa, joissa oli ollut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, yrityksen sukupuolijakauma muuttui merkittävästi ja naisten määrä väheni väkivaltateon jälkeen. Tämä koski ennen kaikkea miesten johtamia yrityksiä.

Tutkijoiden mukaan tämä ei niinkään johdu siitä, että naiset alkaisivat karttaa näitä yrityksiä, vaan siitä, että yritysten toimintakulttuuri muuttui naisia karttavaksi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat