Äitinsä murhasta syytetty tytär muuttui kesken kaiken todistajaksi – Siitä alkoi erikoinen juridinen sekasotku

Lähisukulaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta. Korkein oikeus selvittää, kierrettiinkö esitutkintanauhan katselulla kieltäytymisoikeutta.

Korkein oikeus tutkii, saiko todistamisesta kieltäytyneen isosiskon kuulustelukertomusta käyttää näyttönä pikkusiskoa vastaan.

17.8. 11:11 | Päivitetty 17.8. 11:35

Iäkkään äidin väkivaltainen kuolema on aiheuttanut niin kimurantin todisteluun liittyvän ongelman, että korkein oikeus on päättänyt ottaa jutun tutkittavakseen.

84-vuotias nainen tapettiin tammikuussa 2019 Espoossa asunnossa, jossa ei ollut muita ihmisiä kuin naisen kaksi tytärtä. Henkirikoksen oli siis tehnyt jompikumpi naisista tai molemmat yhdessä.

Syyttäjä syytti molempia siskosta murhasta. Hänen mukaansa henkirikoksen taustalla olivat muun muassa siskosten taloudelliset ongelmat.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi 58-vuotiasta isosiskoa vastaan nostetun syytteen ja katsoi, että 54-vuotias pikkusisko oli tehnyt murhan yksin.

Pikkusisko oli kuitenkin syyntakeeton, joten hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oli jo ennen oikeuden päätöstä määrännyt hänet tahdonvastaiseen hoitoon.

Syyttäjä ei valittanut isosiskon vapauttavasta tuomiosta hovioikeuteen, joten se jäi pysyväksi.

Sen sijaan pikkusisko vaati tuomionsa kumoamista ja väitti, että henkirikoksen teki tosiasiassa isosisko.

Käräjäoikeudessa kumpikaan siskoksista ei halunnut tulla kuulluiksi. Oikeus päätti katsella molempien poliisikuulusteluvideot. Niitä olikin runsaasti, sillä poliisi oli kuulustellut isosiskoa kuudesti ja pikkusiskoa viidesti.

Kun käräjäoikeus tuomitsi pikkusiskon, se huomautti yhdestä kuulustelunauhoihin liittyvästä ongelmasta. Koska isosisko ei halunnut oikeussalissa puhua mitään, pikkusiskon puolustuksella ei ollut missään vaiheessa mahdollisuutta tehdä tälle kysymyksiä ja siten kyseenalaistaa isosiskon kertomuksen luotettavuutta.

Tämän takia oikeus totesi, etteivät isosiskon kuulustelut voi olla ainoa, ratkaiseva tai olennainen näyttö pikkusiskon syyllisyydestä.

Helsingin hovioikeudessa ongelmaan tuli vielä lisäkierre. Isosisko ei enää ollut kanssasyytetyn asemassa, joten syyttäjä nimesi hänet todistajaksi. Tällöin isosisko ilmoitti käyttävänsä lakiin kirjattua oikeutta kieltäytyä todistamasta läheistään vastaan.

Hovioikeus päätti, ettei isosiskolla ollut oikeutta vedota lähiomaisen kieltäytymisoikeuteen vasta hovioikeudessa. Sen takia se salli hänen kuulustelukertomustensa käyttämisen todisteena.

Hovioikeus katseli kuulustelunauhat, ja niillä oli oma roolinsa siinä, että myös hovioikeus katsoi pikkusiskon surmanneen äidin yksin.

Pikkusiskon ja äidin suhde oli ollut ongelmallinen, ja pikkusisko oli jo aiemmin pahoinpidellyt äitiä. Hän oli henkisesti epävakaa ja sairasti skitsofreniaa, kuten myös isosisko.

Raha-asioitaan pikkusisko oli hoitanut niin holtittomasti, että myös äiti ja isosisko joutuivat sen takia ulosottovelkoihin.

Lopulta pikkusisko oli menettänyt asuntonsa ja muuttanut äitinsä luo. Hän oli käytännössä kaapannut äidin asunnon, joten äiti oli joutunut muuttamaan isosiskon luo. Henkirikos tapahtui isosiskon asunnossa, jonne pikkusisko oli tullut kyläilemään.

Äitiä oli surmailtana pahoinpidelty rajusti, ja kuolinsyyksi todettiin kuristaminen. Kuolemaan oli myötävaikuttanut useiden kylkiluiden murtuminen. Myös uhrin kaularanka oli murtunut rajussa pahoinpitelyssä.

Hätäkeskukseen äidin kuolemasta ilmoitti pikkusisko. Puhelussa hän sanoi äidin kuolleen vanhuuteen.

Ensimmäisessä kuulustelussa pikkusisko sanoi, ettei isosiskolla ollut mitään tekemistä äidin kuoleman kanssa.

Myöhemmin hän alkoi kasata syytä isosiskon päälle ja vihjaili, että tämän on täytynyt kuristaa äiti, koska hän itse ei sitä ainakaan tehnyt. Ylipäänsä pikkusiskon kertomukset elivät prosessin kuluessa.

Hovioikeus kiinnitti huomiota muun muassa siihen, että pikkusisko oli itse sanonut esitutkinnassa olleensa läsnä, kun äiti kuoli. Hän oli sanonut äidin kuolleen nukkuessaan hetken ”krohahdeltuaan”.

Isosisko kertoi kuulusteluissa syyttäneensä ennen poliisin tuloa pikkusiskoa äidin tappamisesta. Pikkusisko oli vastannut, ettei se ollut murha vaan kuolemanrangaistus.

Poliisin ensipuhuttelussa pikkusisko oli sanonut olevansa rangaistusvankilan työntekijä.

Käräjäoikeuden päätöksestä poiketen hovioikeus katsoi teon olleen tappo, ei murha. Rangaistusta pikkusiskolle ei edelleenkään tullut, koska hänet katsottiin syyntakeettomaksi.

Korkein oikeus on nyt ottanut tutkittavakseen kysymyksen siitä, saiko hovioikeus käyttää näyttönä isosiskon poliisikuulusteluvideota, vaikka tämä oli kieltäytynyt todistamasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat