Tutkija vietti vuoden ylä­koulussa – Havainnointi paljasti tiukat jako­linjat, jotka määrittävät nuorten koko elämää

Eriarvoistuminen näkyy Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan nuorten koulunkäynnissä, asumisessa ja vapaa-ajanvietossa.

Tutkijat havaitsivat, että eriarvoistuminen on paitsi koulujen välinen myös koulujen sisäinen ilmiö, joka vaikuttaa koulun arkeen ja oppilaiden keskinäisiin suhteisiin.

18.8. 11:45 | Päivitetty 18.8. 14:37

Erilaisista lähtökohdista tulevien nuorten arki eriytyy herkästi, vaikka nämä kävisivät samaa koulua. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston tuoreen tutkimushankkeen tuloksista.

Eriarvoistuminen voi näkyä esimerkiksi niin, että tietyt asuinalueet kaupungeissa tunnetaan joko hyvä- tai huono-osaisten alueina. Tähän asti koulujen eriarvoistumista käsittelevissä tutkimuksissa on keskitytty vertailemaan eri kouluja näiden alueiden välillä.

Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat, että eriytyminen onkin paitsi koulujen välinen myös koulujen sisäinen ilmiö, joka vaikuttaa sekä koulun arkeen että oppilaiden keskinäisiin suhteisiin.

Tutkijat seurasivat koulujen arkea kolmessa yläkoulussa kaupunkialueilla, joita tilastollisin mittarein voi pitää sosioekonomisesti haavoittuvina.

Väitöskirjatutkija Riikka Oittinen vietti vuoden yläkoulussa, jonka oppilaat tulivat keskenään hyvin erilaisista naapurustoista. Hän myös haastatteli koulun oppilaita.

Oittinen havaitsi, että oppilaiden kesken syntyi jakolinjoja asumisen, vapaa-ajan sekä kouluarjen suhteen.

Osa näistä jakolinjoista oli syntynyt jo alakoulussa, sillä oppilaat tulivat yläkouluun alakouluista, jotka olivat erilaiset.

Koulussa erot näkyivät kaveriporukoiden muodostamisessa: Erilaisista alakouluista tulevat nuoret eivät viettäneet aikaa keskenään yläkoulun arjessa.

Oppilaiden taustojen erot synnyttivät koulussa myös hierarkioita.

”Oppilaat nostivat esiin eroja esimerkiksi vaatetukseen ja ulkomuotoon liittyvissä asioissa”, Oittinen kertoo.

Esimerkiksi eräs oppilas sanoi Oittiselle ”tunnistavansa kaltaisensa” eli köyhäksi määrittelemänsä perheestä tulevan oppilaan vaatetuksen ja luonteen perusteella.

Erottelut heijastuivat myös oppilaiden vapaa-ajan viettoon. Oittisen mukaan erityisesti sosioekonomiselta asemaltaan ääripäät erottuivat toisistaan.

Tavoitteellisimmat ja paljon raahaa vaativat harrastukset kuuluivat kaikkein parhaiten toimeentulevien perheiden lasten arkeen ja suurin osa heidän vapaa-ajastaan kului harrastusten parissa.

Sen sijaan hyvin matalista sosioekonomisista taustoista tulevat oppilaat viettivät vapaa-aikaansa tavalla, joka eivät vaatinut rahaa. He viettivät aikaa kotona tai naapurustossa kerrostaloyhtiöiden, koulujen tai päiväkotien pihoilla, nuorisotalolla tai kauppakeskuksissa.

Oittisen mukaan tähän asti on saatettu ajatella, että eriarvoistumista ehkäistään sijoittamalla samaan kouluun erilaisista lähtökohdista tulevia nuoria. Tämä ei hänen mukaansa kuitenkaan yksinään riitä, vaan kouluissa tarvitaan myös muita toimia.

Yksi eroja muodostava ja vahvistava tekijä on tutkijoiden mukaan luokkamuotoinen painotettu opetus.

Yliopistonlehtori Marja Peltola Tampereen yliopistosta seurasi samassa hankkeessa toisessa yläkoulussa kolmea luokkaa, joista yhdessä oli painotetun opetuksen oppilaita, toisessa yleisopetuksen oppilaita ja kolmannessa oli oppilaita molemmista.

Peltola havaitsi että kun luokkaryhmärajat kulkivat painotetun ja yleisopetuksen välillä, ryhmittely vahvisti alueen segregaation mukaisia rajoja koulun sisällä.

”Koululuokkien tuottama yhteisöllisyys voi olla ehdottomasti myös myönteistä, mutta se tuottaa myös erottautumista muista. Siten se voi uusintaa ja vahvistaa jo olemassa olevia luokittuneita piirteitä”, Peltola sanoo.

Myös koulun aikuisten tavat kohdata erilaisia luokkia ja puhua niistä vahvistivat jakoja. Tutkijoiden mukaan koulujen tulisikin tarkastella oppilasryhmittelyä harkiten.

”Mikäli painotettua opetusta järjestetään luokkamuotoisesti, tulisi ainakin olla tietoinen siitä mahdollisesti aiheutuvista jakolinjoista”, Peltola sanoo.

Koulujen tulisi myös edistää ryhmäytymistä paitsi opetusryhmien sisällä myös niiden välillä.

Tutkijoiden mukaan opettajien ja koulun henkilökunnan tulisi olla tietoisia siitä, miten sosiaaliset erot vaikuttavat oppilaiden arkeen ja muodostavat erotteluja myös koulun vapaammissa tiloissa ja vapaa-ajalla.

Peltola tiedostaa, että se voi olla koulujen arjessa kova vaatimus.

"Koulut tarvitsevat siihen aikaa ja henkilöstöresursseja. Opettajat tarvitsevat siihen myös täydennyskoulutusta.”

Koulut eivät voi vaikuttaa asiaan yksin. Tarvitaan myös muiden tahojen yhteistyötä kaupunkipolitiikan, koulutuspolitiikan ja sosiaalipolitiikan osalta, tutkijat muistuttavat.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat