”Tyyppi luuli olevansa Jumalan lahja naisille” – Seksuaalinen häirintä ja painostus rehottavat työ­paikoilla

Kollegoiden välinen väkivalta on asiantuntijan mukaan harvinaista suomalaisissa työpaikoissa.

Seksuaalinen häirintä työpaikoilla on sukupuolittunutta ja ikäsidonnaista: nuoret naiset joutuvat sen kohteeksi enemmän kuin muut.

30.8. 6:30 | Päivitetty 30.8. 6:59

Huutamista, työyhteisöstä eristämistä ja käsiksi käymistä. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten epäasiallinen käytös ja väkivalta näkyvät suomalaisissa työyhteisöissä.

HS uutisoi aiemmin Oxfordin yliopiston tutkimuksesta, jossa oli suomalaista aineistoa hyödyntäen tutkittu työpaikoilla tapahtuneen rikoksen vaikutuksia. Tutkijat tunnistivat vuosilta 2006–2019 kerättyjen tietojen pohjalta yli 5 000 väkivaltatapausta samoissa työpaikoissa työskentelevien kollegoiden välillä.

Lue lisää: Kun nainen pahoinpidellään työ­paikalla, uhrin koko ura­kehitys saattaa pysähtyä – Huippu­yliopisto tutki Suomen työ­elämää

Tutkimuksessa keskityttiin nimenomaan työpaikalla tapahtuneisiin rikoksiin. Tästä syystä tapauksista monet sisälsivät väkivaltaa ja poliisi oli käsitellyt niitä nimikkeellä pahoinpitely.

Tosiasiassa kollegoiden välinen fyysinen väkivalta työpaikoilla on erittäin harvinaista. Varsinkin jos kyse on kollegoiden välisestä väkivallasta, kertoo Työterveyslaitoksen johtava konsultti Susanna Kalavainen.

”Tyypillisempiä ovat väkivaltatilanteet esimerkiksi potilaan ja työntekijän välillä. Se on eri asia, jos väkivallan tekijä on asiakas tai potilas, joka käyttäytyy rajattomasti esimerkiksi sairauden tai päihtymystilan vuoksi.”

Vaikka väkivaltatilanteet ovat harvinaisia, niitäkin tapahtuu.

HS keräsi lukijoiltaan kokemuksia työpaikoilla tapahtuneista väkivaltatilanteista. Kyselyyn tuli runsaat 60 vastausta henkilöiltä, jotka olivat joko itse kokeneet tai todistaneet työpaikallaan häiritseviä tilanteita.

Vastausten mukaan väkivaltaa on tapahtunut työpaikoilla esimerkiksi virkistystilaisuuksissa ja illanvietoissa. Väkivalta oli vastaajien mukaan tapahtunut täytenä yllätyksenä.

”Työpaikan virkistyspäivässä torjuin miespuolisen kollegan lähentely-yritykset painostuksesta huolimatta. Hän suuttui ja hyökkäsi kimppuuni. Muut kollegat tulivat väliin ja mies joutui putkaan. Mitään seuraamuksia työpaikalla ei tullut. Kollegat selittivät, että mies nyt vain on sellainen humalassa.” Nainen, 32

Väkivaltatilanteissa on Kalavaisen mukaan kyse työturvallisuudesta. Pitäisi olla täysin yksiselitteistä, että väkivaltaa ei työpaikoilla hyväksytä. Kyselyssä esille tulleita kuvailuja väkivaltaisesta käytöksestä, kuten kollegan lyömistä, Kalavainen pitää äärimmäisen poikkeuksellisena.

Väkivallassa on myös lähtökohtaisesti kyse poliisiasiasta, josta tulisi tehdä rikosilmoitus eikä käsitellä asiaa vain työpaikan sisällä.

”Ei työpaikalla pidä sietää mitään tämäntyyppistä. Tuntuu, ettei tämä kommentti voi olla tältä vuosituhannelta, että ’mies nyt on vain on tällainen humalassa’.”

”Työpaikan tilaisuudessa toimitusjohtaja löi yhtäkkiä varoittamatta nyrkillä. Työkaveri todisti tilanteen. Hallituksen puheenjohtaja ei uskonut, että näin olisi käynyt. Jätin työpaikan ja tein rikosilmoituksen. Naistoimitusjohtaja tuomittiin myöhemmin lievästä pahoinpitelystä sakkoihin. Väkivallantekijä on jatkanut uraansa, minun urani otti takapakkia: lähdettyäni työpaikasta otin ensimmäisen tarjotun työpaikan vastaan, jossa asema ja palkkaus oli alhaisempi. Jos kertoisin julkisesti pahoinpitelystäni, minut leimattaisiin helposti vaikeaksi työntekijäksi ja tiukkapipoksi.” Nainen, 49

Tietyntyyppiset tilanteet altistavat työntekijöitä väkivallalle. Erityisesti tätä tapahtuu sosiaali- ja terveysalalla sekä ravintola-alalla. Näitä yhdistää Kalavaisen mukaan työn luonteeseen liittyvä tarve rajoittaa ihmisten toimintaa, kuten jos kieltäydytään tarjoilemasta päihtyneelle alkoholia.

Myös kyselyn vastauksissa tuli esille useita kertomuksia esimerkiksi päiväkodeista ja psykiatriselta osastolta, joissa työntekijät olivat kohdanneet väkivaltaa.

”Olen opettaja ja joutunut oppilaani pahoinpitelyn kohteeksi useammin kuin kerran työvuotta kohden. Työntekijänä täytän pahoinpitelyn jälkeen aina jonkun lomakkeen ’työsuojelupakista’ ja lomake ilmeisesti käsitellään jossain. Tapahtuneesta huolimatta työtä on jatkettava saman väkivaltaisen asiakkaan kanssa sairasloman jälkeen tai myöhemmin. Pahoinpitelyt eivät ole fyysisesti liian vakavia, jotta asiasta seuraisi jotain.” Nainen, 32

Viimeisimmän, vuonna 2017 tehdyn, tasa-arvobarometrin mukaan 20 prosenttia naisista ja 21 prosenttia miehistä kertoi työtovereiden häirinneen heitä seksuaalisesti.

Tutkimukseen vastanneista naisista kaikkiaan 38 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää kahden edellisen vuoden aikana. Alle 35-vuotiaiden naisten kohdalla häirintäkokemuksia oli yli puolella. Miehistä häirintää oli kohdannut 17 prosenttia vastaajista.

Seksuaalinen häirintä työpaikoilla onkin sukupuolittunutta ja ikäsidonnaista: sen kohteina nuoret naiset ovat yliedustettuina tapauksissa.

Vaikka seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta puhutaan työyhteisössä aiempaa enemmän, on häirintä edelleen yleistä, Kalavainen kertoo.

”Eräs tuttu työkollega yhtäkkiä ja aavistamattani alkoi kouria. Tätä tapahtui kolme kertaa. Tilanne oli niin yllätyksellinen, että itse aivan häkellyin joka kerta. En oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Oliko tilanne sellainen, josta pitäisi tehdä numero? Tyyppi luultavasti jäi sellaiseen luuloon, että hän on jumalan lahja naisille ja että minäkin olisin kiinnostunut. Kolmannen kerran jälkeen tein asiasta vaatimattoman ilmoituksen työpaikan henkilöstökyselyyn. Työpaikallamme tiedetään, minkälainen hän on, mutta eipä näytä haittaavan. Työpaikkamme on hyvin sukupuolittunut mies- ja naisaloihin ja konservatiivinen luonteeltaan.” Nainen, 48

Kaikkein yleisin häirinnän muoto työpaikoilla on epäasiallinen käytös. Se voi sisältää esimerkiksi huutamista, aiheetonta kritiikkiä, työnteon vaikeuttamista, työn mitätöintiä ja haukkumista.

Epäasiallinen käytös voi sisältää esimerkiksi huutamista, aiheetonta kritiikkiä, työnteon vaikeuttamista, työn mitätöintiä ja haukkumista.

”Jos joku huutaa yhden kerran, se on huonoa käytöstä, ei kiusaamista. Jos se toistuu, puhutaan epäasiallisesta kohtelusta ja häirinnästä. Tästä on kuitenkin erotettava väkivalta ja seksuaalinen häirintä: näissä yksittäiseenkin tekoon on puututtava ja kyse voi olla rikoksista”, Kalavainen selventää.

”Olen kokenut työpaikkakiusaamista, jossa pelkään tekijää. Se on ollut ennen kaikkea haukkumista, juoruamista, ilmeilyä sekä arvostelua niin henkilökohtaiseen elämääni liittyen kuin myös työnkuvaani. Äitiyslomalle jäätyäni ja lapsen synnyttyä tilanne on mennyt vakavammaksi. Olen viimein kaikkien näiden vuosien jälkeen uskaltautunut kertomaan asioista esihenkilölle, joka ei usko minua. Olen uupunut ja välillä jäänyt tämän takia sairaslomalle. Todennäköisesti minun on irtisanouduttava.” Nainen, 40-vuotias.

Koin yli vuoden julkista uhkailua ja häirintää. Sitä paheksuttiin, mutta ongelmalle leviteltiin käsiä. Lopulta joudun valitsemaan, teenkö rikosilmoituksen vai eroanko. Johtavan asemani vuoksi päädyin eroamaan.” Nainen, 55

Useammassa HS:n kyselyyn tulleessa vastauksessa korostui kokemus siitä, että häirintä ja väkivaltatapaukset on haluttu hoitaa vähin äänin talon sisällä. Vastaajat eivät pitäneet esimerkiksi varoituksia tai huomautuksia tarpeeksi vakavina puuttumiskeinoina.

Kalavaisen mukaan myös tekijöille pitää työkulttuurin sisällä löytyä mahdollisuus parantaa käytöstään. Tämä riippuu kuitenkin siitä, millaisesta konfliktista on ollut kyse. Väkivaltatilanteissa työnantajan tulisi arvioida, onko tekijällä enää edellytyksiä jatkaa tehtävässään.

Artikkelissa on käytetty sitaatteja vain niiltä vastaajilta, joiden henkilötiedot ovat toimituksen tiedossa.

Lue lisää: Väkivalta on Suomen työpaikoilla usein läsnä, kyselyn mukaan yli viidennes kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat