Verkon öyhöttäjät eivät usko viha­puheen olemassa­­oloon, kertoo tutkija

Tutkija Tuija Saresma on tottunut oikeistolaisiin Twitter-öyhöttäjiin. Hän tutkii internetin vihapuhetta ja on ollut usein maalituksen kohde.

Tuija Saresma on tutkinut vihapuhetta pitkään. Tutkimuskohteen myötä hän on kokenut, miltä tuntuu olla vihapuheen kohde. ”Kai olen hieman turtunut tähän ja kovettanut kuoreni.”

5.9. 8:58 | Päivitetty 5.9. 13:52

Tämä lehtijuttu voi saada aikaan jälleen uuden maalituksen. Toisaalta voipa kipinä leimahtaa tutkimuksesta tai vaikkapa viestipalvelu Twitterissä kontekstistaan irrotetusta lauseesta.

Kokemus on tuttu Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresmalle.

Saresma tutkii internetin vihapuhetta. Hän saa etenkin Twitterissä osakseen paljon huutelemista. Useamman kerran yksittäinen haukkuminen on muuttunut järjestelmälliseksi maalittamiseksi. Silloin haukkuja usuttaa tietoisesti muita sovelluksen käyttäjiä hänen kimppuunsa.

”Haluan, että vihapuheesta ja sen vaaroista puhutaan, mutta samalla altistan itseni ikävänsävyisille twiiteille ja hyökkäykselle. Toisaalta en halua sensuroida itseäni tai suostua vaientamiseen vaikka niin yritetään”, hän sanoo ja jatkaa:

”Kai olen hieman turtunut tähän ja kovettanut kuoreni. Se on yksi kuohahdus ja sitten tulee uusi, joka kohdistuu johonkuhun toiseen.”

Moni on niin tottunut vihapuheeseen, ettei edes tunnista sitä vihapuheeksi.

Viime vuosina Saresma on ollut entistä huolestuneempi. Vihapuhe yleistyy ja siitä tulee koko ajan hyväksyttävämpää. Moni on niin tottunut vihapuheeseen, ettei edes tunnista sitä vihapuheeksi. Jokainen jako ja tykkäys on merkki kannustuksesta vihapuheen suoltajalle.

Saresma on yksi kesäkuussa julkaistun valtioneuvoston tilaaman laajan tutkimuksen kirjoittajista.

Lue lisää: Tällaisia ovat somen viheliäisimmät öyhöttäjät: Ideologisesti motivoituneita on vähän, mutta heillä on paljon vaikutusvaltaa

Tutkimustulosten mukaan suurin osa rangaistavasta vihapuheesta on yksittäisten henkilöiden tekemää. Vain pieni osa on keskenään verkostoituneita äärioikeistolaisessa liikehdinnässä toimivia avainhenkilöitä.

Fakta

Vihapuheen tuottajat

  • Vihapuheen tuottajat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: ideologisiin, tunteella reagoiviin ja performatiivisiin. Ryhmät ovat osin päällekkäisiä.

  • Ideologisesti motivoituneet vihapuheen levittäjät ovat pieni mutta vaikutusvaltainen ryhmä. Heillä on poliittisia päämääriä vihapuheen tuottamiselle ja levittämiselle. Pyrkimyksenä on rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan. Nämä ihmiset levittävät muun muassa maahanmuuttovastaisuutta ja rasismia tai pyrkivät kieltämään ilmastonmuutoksen.

  • Affektiivisesti reagoivien ihmisten vihapuheella ei ole selkeää tavoitetta, vaan kyse on helposti provosoituvasta ryhmästä. ”He reagoivat tunteella ja laittavat key boardin [näppäimistön] laulamaan eivätkä ajattele seurauksia”, Saresma sanoo.

  • Performatiivisesti motivoituneille vihapuheen tuottajille vihapuhe on tyylillinen keskustelutapa. Heitä löytyy paljon esimerkiksi Ylilauta-verkkosivulta, jossa puhutaan tietoisesti karkeasti ja loukataan toisia. Pyrkimyksenä on saada aikaan rajuja reaktioita.

Lähde: Tuija Saresma, Verkkoviha - Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot,toimintamuodot ja motiivit (2022)

Kyse ei ole vain internetin syövereihin jäävästä ilmiöstä. Sen osoitti muun muassa pääministeri Sanna Mariniin (sd) liittynyt jauhojengi-kohu.

”Kohussa on kyse juuri siitä, että kieli poskessa tieten tahtoen tuotettu lautakulttuuriin sopiva performatiivinen vihapuhe tuotti perättömän valheen, joka pääsi olemattomalta totuuspohjalta valtamediaankin.”

Marinin juhlailtaa koskeva kohu sai alkunsa sosiaalisessa mediassa levinneistä videoista, jossa pääministeri tanssii ja juhlii julkisuuden henkilöiden kanssa. Muun muassa keskustelupalsta Ylilaudalla levisi teoria siitä, että videolla sanotaan jauhojengi. Tämän kerrottiin viittaavan huumeidenkäyttöön.

Marin meni kohun vuoksi jopa huumetestiin. Testiä vaati muun muassa hallituspuolue keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä. Myös perussuomalaisten johtaja Riikka Purran sanoi, että vapaaehtoinen huumeseula voisi olla hyvä.

Marinin huumetestin tulos oli negatiivinen.

Sareman mukaan kohun synnyttäminen oli ilmeisesti strategista. Jauhojengi-kohu on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka vihapuhe­syöttiin nappaavat helposti myös tavan tallaajat – kohussa kun yhdistyi tunneryöpsähdyksen aiheuttava yhdistelmä: moraalipaniikki, huumevastaisuus ja nuoret naiset.

”Yllättävän hurjia juttuja sitä lausutaan omallakin nimellä ja naamalla.”

Osa vihapuheen suoltajista pyrkii selkeästi rapauttamaan demokratiaa ja hiljentämään tiettyjä ihmisryhmiä pelolla.

”Se on syytä saada aisoihin, koska he voivat puheellaan mobilisoida ihmisiä tekoihin verkon ulkopuolelle.”

Tutkijoiden mukaan vihapuhetta levitetään, koska niin voi tehdä ilman merkittäviä seurauksia. Esimerkiksi Ylilaudalla keskustellaan nimimerkeillä. Anonymiteetti onkin yksi verkkovihan mahdollistajista.

”Vaikka yllättävän hurjia juttuja sitä lausutaan omallakin nimellä ja naamalla.”

Ja mikä mahtaa olla ihmisten motiivi? Tietenkin valta.

”Mielenterveyttäni kyseenalaistetaan, sanotaan että ’Nyt viiraa dosentilla päässä’ ja ’Saresma on huolestuttavan sekaisin’.”

Kun maalitus alkaa, viha vyöryy ovista ja ikkunoista. Saresmaa kritisoivat twiitit ovat saaneet tuhansia tykkäyksiä ja satoja kommentteja. Jokaisesta twiitistä, johon Saresma on merkitty, tulee ilmoitus puhelimeen. Lisäksi tulee yksityisviestejä ja sähköposteja.

Facebookia Saresma pyrkii pitämään yksityisenä, mutta sielläkin jotkut ovat pyrkineet saamaan vihaviestinsä läpi. Välillä kieli on ollut järkyttävää.

”Minua on kutsuttu fasistiksi ja verrattu Hitleriin. Mielenterveyttäni kyseenalaistetaan, sanotaan että ’Nyt viiraa dosentilla päässä’ ja ’Saresma on huolestuttavan sekaisin’.”

Saresma on käyttänyt lukuisia tunteja vapaa-aikaansa siihen, että hän blokkailee trollitilejä ja siivoilee törkeimpiä kommentteja Twitterissä.

”Olen saanut tukea yliopistolta ja laitoksen johtajalta. Mutta kyllä se viha ja konkreettinen työ silti lamaannuttaa ja vie yöunet. Selvästi se on hetkellisesti vaikuttanut työtehooni.”

Sen lisäksi, että Saresmaata ihmisenä haukutaan, myös hänen tekemäänsä tutkimusta kritisoidaan. Kesällä julkaistu vihapuhetutkimus oli valtioneuvoston tilaama. Rahoitus on kuitenkin kilpailtu ja tutkijaryhmä valittiin tekemään kyseinen tutkimus, Saresma kertoo. Jotkut eivät ole olleet tästä vakuuttuneita.

”He pitävät vihapuhetta keksittynä ilmiönä ja haluavat osoittaa, että olen väärässä. Samalla on sanottu, että minä olen pahin vihapuheen tuottaja.”

Saresmaa on kutsuttu niin tutkiskelijaksi, hutkijaksi kuin huonoksi tutkijaksikin.

Kriittiseen tutkimukseen kuuluu myös esimerkiksi rasismin vastustaminen. Tuija Saresma on huomannut, että joissain porukoissa se herättää kränää tutkijan neutraaliudesta.

Taustalla on vähäinen arvostus kriittisiä tieteenaloja kohtaan. Saresma kertoo, että etenkin sukupuolentutkimusta vähätellään. Hän arvelee, että moni kritisoijista ei ymmärrä sitä, että tiede on muutakin kuin mitattavissa olevien asioiden tutkimista.

Juuri kriittisiin tieteenaloihin oikeistoöyhöttäjät tarttuvat sen vuoksi, että tieteenaloihin on sisäänkirjattu pyrkimys tehdä maailmasta kaikille tasa-arvoisempi paikka.

”Ennen kaikkea koen, että se liittyy oikeistoradikaalin pyrkimykseen rajoittaa sitä, mitä saa tutkia. Sillä pyritään vaikuttamaan tieteeseen ja akateemiseen vapauteen.”

Saresma ei kuitenkaan suostu vaiennettavaksi.

”Maalittamisesta ja vihapuheen olemassaolon kieltämisestä tulee sellainen olo, että olen jonkun tärkeän äärellä ja minähän tutkin tätä kahta kauheammin.”

Tuija Saresma on pyrinnyt rajaamaan Twitterin käyttöään. Hän käyttää sovellusta lähinnä työhön liittyvien aiheiden seuraamiseen ja twiittaa silloin tällöin työstään. Kesämökillä hän ei katsonut sovellusta viikkokausiin. ”Se oli ihanaa.”

Lue lisää: Tällaisia ovat somen viheliäisimmät öyhöttäjät: Ideologisesti motivoituneita on vähän, mutta heillä on paljon vaikutusvaltaa

Oikaisu 5.9. kello 13:50: Tekstissä kerrottiin aiemmin virheellisesti, että perussuomalaisten johtaja Riikka Purra olisi vaatinut pääministerille huumetestiä. Todellisuudessa Purra ilmaisi, että vapaaehtoinen huumeseula voisi olla hyvä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat