Kiistelty kaivos­­yhtiö iski silmänsä uraani­vyöhykkeeseen Suomen kuuluisimman kansallis­maiseman tuntumassa

Ympäristövaikutukset huolettavat paikallisia Pohjois-Karjalassa, vaikka uraanivyöhykkeeltä etsitäänkin nyt kultaa ja kuparia.

Uraanivyöhyke Enon ja Kolin välimaastossa kiinnostaa taas malminetsijöitä.

7.9. 18:21 | Päivitetty 7.9. 19:22

Pohjois-Karjalassa Kolin ja Enon välimaastossa sijaitseva uraanivyöhyke kiinnostaa jälleen malminetsijöitä. Mineral Exploration Network Suomi -niminen yhtiö teki alueelle keväällä varausilmoituksen, jossa kerrotaan laajasta näytteenotosta.

Nyt ei kuitenkaan etsitä uraania.

”Olemme kiinnostuneita kuparista ja kullasta, emme uraanista”, yhtiön hallituksen puheenjohtaja Aleksander Mikhailov korostaa.

Paikallisia asukkaita hanke silti huolettaa. He pelkäävät, että malminetsinnässä pöyhitään myös uraania, jota on alueella jopa maan pinnalla olevissa kivissä.

Uraani on herkästi vesiliukoinen ja erittäin myrkyllinen metalli, joten sen käsittely aiheuttaa helposti vesistövaikutuksia. Alueella on muitakin radioaktiivisia aineita tuhansia kertoja keskimääräistä enemmän. Lisäksi alueen radioaktiivinen säteily ylittää paikoin normaalin taustasäteilyn monikymmenkertaisesti.

”Malminetsintä on riski sekä ympäristölle, että malminetsijöille itselleen, mikäli he eivät tiedä, mitä ovat tekemässä”, Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Jari Natunen arvioi.

Kaivoksen perustamisessa on Suomessa kolme porrasta, joista Mineral Exploration Networkille myönnetty varaus on ensimmäinen. Varaus myönnetään ilmoitusmenettelyllä, josta ei normaalisti voi valittaa.

Varauksen olennaisin merkitys on, että se antaa etuoikeuden malminetsinnän seuraavaan vaiheeseen malminetsintälupaan. Maastossa varausilmoitus mahdollistaa ainoastaan jokamiehenoikeuksiin perustuvan pienimuotoisen kivinäytteiden ottamisen. Vasta malminetsintälupa sallii laajemmat tutkimukset kuten koekairaukset.

Laissa on kuitenkin poikkeus. Uraanin etsintä edellyttää aina malminetsintälupaa, eikä sitä saa suorittaa varausilmoituksella tai jokamiehenoikeudella.

Natusen mielestä tuota poikkeusta pitäisi soveltaa uraanivyöhykkeellä, vaikka ei etsittäisikään itse uraania.

Ympäristötaiteilija Pessi Mannerin tekemä teos ”Luonto vastaa” löytyy Joensuusta Kuusijärventien varresta uraanivyöhykkeen tuntumasta.

”Nyt tutkitaan valtakunnalliseksi uraanivarannoksi luokiteltua mineralisaatiota. Muiden metallien etsintä johtaa väistämättä myös uraanipitoisen aineksen käsittelyyn. Tukes [lupaviranomainen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto] on hyväksynyt laajan malminetsinnän uraanimalmiossa pelkällä ilmoituksella.”

Siksi Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry hakee korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätöstä siitä, voiko uraanivyöhykkeille tehdyistä varausilmoituksista valittaa ja pitäisikö kaikki malminetsintä tällaisilla alueilla rinnastaa uraanin etsintään.

Pohjois-Karjalan uraani kiinnosti jo ensimmäisen ydinenergiabuumin aikaan 1950-luvulla. Maailman ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala aloitti sähköntuotantonsa Sellafieldissä Englannissa vuonna 1956.

Pian sen jälkeen Suomessakin toimi kaksi uraanikaivosta: Lakeakallio Itä-Uudenmaan Askolassa vuosina 1957–59 ja Paukkajanvaara Enossa Pohjois-Karjalassa vuosina 1958–61.

Paukkajanvaaran kaivos jätealueineen jäi oman onnensa nojaan vuosikymmeniksi. Se peitettiin savi- ja moreenikerroksella vasta vuonna 1993. Kaivostoiminnan jäljiltä lähivesistöt ovat edelleen radioaktiivisesti saastuneita.

Lue lisää: Hylätyn uraanikaivoksen säteily peitetään saven alle Enossa

Edellisen kerran Pohjois-Karjalan uraani on ollut esillä julkisessa keskustelussa vuodesta 2007 alkaen, jolloin kansainvälinen kaivosyhtiö Areva ryhtyi selvittämään uraanikaivoksen perustamista alueelle. Arevan jälkeen aluetta tutkivat vielä Mawson Resources ja Skandinavian Uranium, kunnes hanke haudattiin vuonna 2012.

Tuolloin kaivoshanke herätti lähiseudulla laajaa vastustusta, johon yhtyivät jopa paikalliset seurakunnat.

Aleksander Mikhailov vakuuttaa, että alueen uraani ja sen historia on malminetsijöiden tiedossa. Työntekijöilleen hänellä on ohje uraanin suhteen: ”Älä koske siihen.”

Toistaiseksi Mineral Exploration Network ei ole tehnyt maastotutkimuksia vaan perehtynyt alueen aiempaan tutkimustietoon.

”Alueella on potentiaalia, mutta kaivoshankkeen etenemisestä on vielä liian aikaista puhua.”

Malminetsijällä on monta rautaa tulessa. Mikhailov vastaa puhelimeen Saudi-Arabiasta, jossa hän parhaillaan työskentelee asiantuntijana malmitutkimuksessa.

”Täällä tarkenee”, hän puhisee aavikolta.

Suomessakin Mikhailov on ollut monessa mukana. Vuonna 2017 Helsingin Sanomat uutisoi Mineral Exploration Networkin tytäryhtiön Kalevala Gold oy:n Suomussalmella toteuttamasta malminetsintähankkeesta, jossa koeteltiin lupaehtojen rajoja. Siellä yhtiö oli louhinut yli 200 tonnia malmia pelkällä malminetsintäluvalla. Louhinta oli suoritettu ennen kuin toiminnalle oli myönnetty ympäristölupa.

Lue lisää: Kultalouhos ilmestyi Kainuun maastoon kuin varkain

Sittemmin projekti aiheutti vielä kaivosjäteongelman, kun Paltamossa suoritetun rikastuskokeen sivutuotteet lojuivat konteissa paikallisella teollisuustontilla vuodesta 2018 vuoteen 2021. Kainuun elinkeino-, ympäristö- ja liikennekeskus (ely) joutui turvautumaan uhkasakkoon, jonka määräaikaa jatkettiin useita kertoja ennen kuin konttien sisältö saatiin kuljetettua pois.

”Mitään jäteongelmaa ei ollut”, Mikhailov kiistää. Hän sanoo, että kontit olivat vesitiiviitä.

Poikkeuksellisen laaja malminrikastuskokeilu tuotti kultaa noin 400 grammaa, jonka arvo nykyhinnalla on runsaat 22 000 euroa.

Yhtiö on hakenut alueelle kaivoslupaa sekä lähiseudulle uusia malminetsintälupia, eli vuosia jatkunut monipolvinen malminetsintäprosessi on johtamassa kaivoshankkeen toteutumiseen Suomussalmella.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat