Katriina pääsi eroon väki­valtaisesta miehestään, mutta silloin tilanne vasta paheni – Näin toimii eron jälkeinen vaino

Katriina eli vuosia väkivaltaisessa suhteessa. Eron jälkeen hän joutui kohtaamaan jatkuvan viestitulvan ja pelon, joka seurasi häntä kodin ulkopuolellakin.

11.9. 2:00 | Päivitetty 11.9. 6:20

Paperin yläkulmassa lukee paksunnetuilla punaisilla kirjaimilla ”Toimeksiantosopimus”. Dokumentti on vartiointiliikkeen ja Katriinan allekirjoittama.

Katriina ei ole naisen oikea nimi, vaan hän esiintyy jutussa nimimerkillä asian arkaluontoisuuden vuoksi. Sopimus vartiointiliikkeen kanssa on kuitenkin täysin todellinen. Sen Katriina halusi tehdä varmistaakseen omansa ja lastensa turvallisuuden.

Jo vuosien ajan Katriina on elänyt pelko takaraivossaan. Hän pelkää entistä aviomiestään, josta hän erosi muutama vuosi sitten.

Eron aikaan Katriinan asunnossa näkyi merkkejä siitä, että siellä oli käyty. Kaapin ovia oli jätetty auki ja pöydälle nostettu jokin tavara, joka ei ollut siinä vielä aamulla.

Entinen puoliso piti Katriinaan tiiviisti yhteyttä. Mies oli vastustanut eroa, anellut Katriinaa jäämään ja uhannut viedä lapset.

Mies saattoi lähettää kymmeniä viestejä päivässä. Katriinan asianajajan tekemien laskelmien mukaan mies lähetti kuukauden aikana pelkästään Whatsappiin tuhansia viestejä. Viestitulva saatiin rauhoitettua vasta kun käräjäoikeuden päätös rajasi viestinnän yhteen sähköpostiosoitteeseen.

Katriina ei ole koskaan tehnyt miehensä häneen kohdistamasta toiminnasta rikosilmoitusta.

HS on nähnyt entisen pariskunnan välistä viestinvaihtoa, miehen tekemän sittemmin tutkimatta jätetyn rikosilmoituksen sekä Katriinan ja tämän asianajajan välistä viestinvaihtoa.

Monet Katriinan kokemuksista vastaavat vainon tunnusmerkistöä. Eron jälkeiseen vainoon liittyvät tyypillisesti kontrolliin pyrkivä kumppani, huoltajuuskiistat ja uhkailu.

Rikoslakiin vaino lisättiin vuonna 2014. Lain mukaan ”se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava vainoamisesta”.

Vainon motiivina voi olla esimerkiksi kontrollin ja kontaktin ylläpitäminen, kosto tai riippuvuus suhteesta. Tekijä ei aina välttämättä edes ymmärrä oman käyttäytymisensä vahingollisuutta, kertoo psykoterapeutti Tiina Arpiainen.

Arpiainen toimii tiimivastaavana eron jälkeisen väkivallan ja vainon tukikeskuksessa Varjossa. Hänen mukaansa yhteydenotot eron jälkeisestä vainosta ovat viime vuosina lisääntyneet samalla kun tieto ilmiöstä on lisääntynyt.

Lapset joutuvat usein kärsimään tilanteesta vähintäänkin välillisesti.

Yksi vainon erityispiirteistä on digitaalinen vaino. Se voi olla ahdistelua verkossa, jatkuvia yhteydenottoja, laitteilla tehtävää seurantaa, salakuvien ottamista tai yksityisten tietojen jakamista netissä.

”Tyypillistä on, että kokijalla on tunne siitä, että häntä vainotaan. Entinen kumppani saattaa esimerkiksi kommentoida kokijan liikkumista paikkakunnalta toiselle, vaikka hänellä ei pitäisi olla mitään selkeää syytä tietää asiasta”, Arpiainen kertoo.

Vainolla voi olla kohteilleen vakavia seurauksia. Jatkuva pelon ja ahdistuksen kanssa eläminen voi aiheuttaa pitkittynyttä stressiä, univaikeuksia ja esimerkiksi mielenterveyden järkkymistä, jotka voivat johtaa työkyvyttömyyteen.

Eikä vainoaminen vaikuta ainoastaan entiseen kumppaniin. Lapset joutuvat usein kärsimään tilanteesta vähintäänkin välillisesti.

Jo suhteen alkuvaiheilla Katriina epäili jonkin olevan pielessä.

Hälyttävät merkit näkyivät nopeasti: epäkunnioittavaa käytöstä ja kärjistyneitä riitatilanteita.

Katriina opetteli käyttäytymään niin, ettei kumppani provosoidu. Aina sekään ei auttanut.

Fyysinen väkivalta alkoi vuoden jälkeen. Katriina kertoo raahaamisista, heittelyistä ja kivuliaasta puristamisesta. Puoliso vähätteli häntä, oli mustasukkainen ja halusi Katriinan omistavan vapaa-aikansa täysin hänelle.

Hyvinä aikoina puoliso pyyteli suureen ääneen anteeksi ja vannoi parantavansa tapansa. Lupaukset eivät koskaan kestäneet kuukausia pidempään, mutta aina ne herättivät toivon.

”Jälkikäteen on ollut vaikeaa myöntää, kuinka itseä on pelattu”, Katriina sanoo nyt keittiönpöytänsä ääressä.

Vaaleasävyisessä kodissa on arkiaamuna hiljaista. Lapset yhtä lukuun ottamatta ovat koulussa, ja puhetta keskeyttävät ainoastaan merkkiäänet Katriinan puhelimeen saapuvista työviesteistä ja puheluista.

Pariskunnan alaikäiset lapset ovat asuneet viime vuodet äitinsä kanssa. Lapset eivät tällä hetkellä halua nähdä isäänsä, mutta parilla on yhä yhteishuoltajuus. Isä on vienyt huoltajuuden oikeuteen ja vaatii oikeudessa lapsia asumaan itselleen. Oikeudenkäynti on yhä kesken.

Katriina yritti lähteä avioliitostaan jo vuosia aiemmin, mutta tuloksettomasti. Hän oli hakenut eroa, hankkinut uuden asunnon ja sisustanut sen valmiiksi lapsia varten. Katriinan mukaan lasten isä vastusti ajatusta erosta ja lupasi esimerkiksi mennä uudelleen terapiaan, jos se saisi Katriinan jäämään.

”Meni vuosia myöntää, että olin säikähtänyt sitä uhkaa.”

Kun lupaukset eivät enää vakuuttaneet, mies uhkasi tehdä itsemurhan ja uhkaili väkivallalla myös Katriinaa.

”Silloin pelkäsin, että hän tappaa meidät”, Katriina sanoo.

Puoliso ei lopulta päästänyt lapsia edes käymään Katriinan uudessa asunnossa. Ilman lapsia Katriina ei voinut lähteä, joten hän jäi.

”Meni vuosia myöntää, että olin säikähtänyt sitä [väkivallan] uhkaa. Vasta nyt sitä alkaa hahmottaa, minkälaista on ollut elää niin, että uhka on tietyllä tapaa koko ajan päällä. Tiettyjen asioiden edessä sitä on aika avuton.”

Kesti vuosia, ennen kuin Katriina päätti edistää eroa uudelleen.

Välissä pariskunta osallistui yhdessä terapiaan. HS:n näkemien asiakirjojen mukaan mies myönsi aggressiivisuutensa riitojen aikana ja lupasi parantaa tapansa. Niin ei kuitenkaan Katriinan mukaan tapahtunut.

Eroprosessin aikana mies kohdisti fyysistä väkivaltaa myös lapsiin. Katriinan mukaan miehen suhtautuminen koko tilanteeseen oli niin kammottava, että tällä kertaa eron piti onnistua.

”Tiesin myös, että jokaisen epäonnistuneen eroyrityksen jälkeen on vaikeampaa yrittää uudelleen pois. Olin tehnyt päätöksen itseni kanssa, että tämä oli viimeinen yritys.”

Kun ero sitten myöhemmin tuli voimaan, Katriina pelkäsi. Hän kertoo ahdistavasta tunteesta, joka seurasi aina kotoa poistuessa. Kotona ollessaankin hän sulki olohuoneen verhot.

Mies lähetti Katriinalle satoja viestejä. Hän halusi tarkat tiedot lasten tapaamista muista aikuisista ja tietoja siitä, missä lapset kulloinkin ovat. Kerran mies tiesi Katriinan olleen lasten kanssa poissa kotoa, vaikka miehelle ei ollut mainittu asiasta.

Tapahtuneen jälkeen Katariina ja lapset vaihtoivat varmuuden vuoksi tietokoneensa ja puhelimensa uusiin.

Vainoon liittyy usein myös muita rikoksia, kuten pahoinpitelyitä.

Eron jälkeinen vaino voi kestää pahimmillaan vuosia. Se voi vaihdella hiljaisten ja aktiivisten kausien välillä.

Vainoon liittyy usein myös muita rikoksia, kuten laittomia uhkauksia, pahoinpitelyitä tai lähestymiskiellon rikkomisia.

Vuosittain Suomessa tutkitaan vainoamisen nimikkeellä hieman yli 800 juttua. Määrä on kasvanut hieman viime vuosina.

”Hyvin usein on niin, että perheen isä jää kiinni puolisoonsa. Isän tuska näkyy niin, että se kohdistuu lasten tapaamisoikeuteen. Hyvin yleistä on, että näihin liittyvät huoltajuusriidat ja lasten tapaamisasiat”, kertoo rikos­yli­komisario Ritva Elomaa, joka toimii Helsingin poliisissa lähi­suhde­väki­valta­ryhmän tutkinnanjohtajana.

Poliisille tutkittavaksi tulleissa vainoamis­jutuissa näkyy sekä fyysistä vainoa – tullaan kyttäämään kotitalon eteen tai entisen puolison työpaikalle – että digitaalista vainoa.

Elomaan mukaan tyypillisiä ovat esimerkiksi jatkuva viesteillä ”pommittaminen” ja someprofiilien vakoileminen omalla tai valeprofiileilla. Myös seurantalaitteita käytetään, mutta ne ovat harvinaisempia.

Poliisin tutkinnassa on ollut esimerkiksi tapaus, jossa pienen lapsen vaatteisiin oli pantu seurantalaite. Seurantalaitteita on löytynyt myös autoista.

”Kun tilanne aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, ollaan hyvin lähellä tunnusmerkistön täyttymistä. Sitten ruvetaan selvittämään, millaista uhkaa ja minkälaista tarkkailua on tapahtunut.”

”Turtaan oloon en enää suostu. Ihan sama sitten, mitä tuntee.”

Katriinan suurin toive tulevalle on, että ”pelaaminen loppuisi”.

”Totta kai lapsilla on toive. He sanovat välillä, että olisipa isä, jota olisi kiva nähdä.”

Pääasia on, että lapsilla on turvallista olla, Katriina sanoo. Että kotona voi riidellä ja sekin on normaalia ja turvallista. Että elämässä voi olla muitakin luotettavia aikuisia kuin äiti.

Katriinan elämässä rakennuspalikat alkavat vihdoin löytää paikkansa.

”Kun on kokenut kamalia asioita, ovat tavallisten asioiden aiheuttamat tunteet aika lieviä. On ollut ihanaa huomata, että tunteita on alkanut tulla. Turtaan oloon en enää suostu. Ihan sama sitten, mitä tuntee.”

Ehkä joskus vuosien päästä, kun lapset ovat lähteneet kotoa, hänkin uskaltaa luottaa uudestaan.

”En tiedä, pystynkö rakastamaan tai olemaan sellaisissa suhteissa. Ehkä sitten kun olen viisikymmentä, minulla on kumppani.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat