Neuvostoliitto istutti pohjoiseen ”lyhyesti ja kiivaasti” elävän riesan, joka uhkaa nyt imeä elämän vesistä

Teknologiayhtiö kehitti koneälypadon, joka lajittelee kyttyrälohet säilöön Tenojoen naapurissa Norjassa. Ensi kesänä Tenoon voi nousta satojatuhansia kyttyrälohia. Suomalaiset testaavat vieraslajin poistokeinoja syksyllä.

Huawein Norjan-teknologiajohtaja Vegard Kjenner esittelee koneälypatoa, joka osaa lajitella eri kalalajit.

13.9. 2:00 | Päivitetty 13.9. 8:46

Repivä tuuli kuljettaa väreitä joen pinnassa Pohjois-Norjan Berlevågissa, sata kilometriä pohjoiseen Nuorgamista. Väreet kohtaavat alumiinirunkoisista aidoista ja muoviputkista kootun rakennelman. Sen sisällä työtään tekee koneäly, jonka tehtävä on pysäyttää vieraslaji kyttyrälohen nousu Storelva-jokeen ja päästää atlantinlohet jokeen.

Berlevågin metsästys- ja kalastusseuran puheenjohtaja Geir Kristianssen on päivällä nostanut koneälypadosta kesän ensimmäisen kyttyrälohen ja on tyytyväinen järjestelmän toimintaan.

”Tiedämme tarkalleen, kuinka paljon atlantinlohia ja muita kaloja jokeen nousee. Kalastuslupia voidaan myydä tämän tiedon perusteella”, sanoo Kristianssen.

Storelva on yksi harvoista Norjan lohijoista, joissa atlantinlohen kanta on viime vuosina kasvanut. Saaliskiintiöt ovat tiukat: yksi lohi päivässä, kolme kesässä. Läheisellä Kongsfjordelvalla kalastus lopetettiin heinäkuun alussa, koska kalaa nousi vähän.

Satojen lohijokien Norjassa suurin ja tärkein lohijoki on suomalaisille tuttu Teno, norjalaisittain Tana. Berlevågin satamassa työskentelevälle Kristianssenille siellä pyytäminen on tuttua.

Berlevågilainen Geir Kristianssen johtaa paikallista metsästys- ja kalastusyhdistystä, jonka hallinnoimaan jokeen koneälyyn perustuva lohenlajittelulaite asennettiin tänä kesänä.

”Lopetin 15 vuotta sitten. Alkoi näyttää, että jokea ylikalastetaan. Aiemmin Teno oli maailman paras lohijoki”, sanoo Kristianssen.

Ensi kesästä odotetaan pohjoisessa jälleen suurta kyttyrälohivuotta. Pohjoisen jokiin nousee kyttyrälohta etenkin parittomina vuosina. Eri arvioiden mukaan ensi vuonna Tenoon voi nousta satojatuhansia yksilöitä.

Jo viime kesänä kyttyrälohesta tuli Tenojoen yleisin lohilaji, kun jokeen nousi noin 50 000 kyttyrälohta. Alun perin Tyyneltämereltä kotoisin olevan vieraslajin määrä kymmenkertaistui edellisestä parittomasta vuodesta.

Samoihin aikoihin Tenoon nousevien atlantinlohien kanta on romahtanut. Kahdessa vuodessa se puolittui, ja lohenpyynti päätettiin kesän 2020 jälkeen kieltää kokonaan Tenon vesistössä. Kieltoa jatkettiin tälle vuodelle.

Norjalaisen lautamökin sisällä hyrrää serveri, johon tallennetaan tiedot ja kuvat lohenlajittelujärjestelmän tunnistamista kaloista.

Nousulohien määrä jää luultavasti tänä vuonna noin 20 000 yksilöön, arvioi Luonnonvarakeskuksen tutkija Panu Orell. Kalastuskieltojen vaikutus nähdään viiveellä, koska atlantinlohi kasvaa joessa vuosia ja palaa kutemaan vasta 7–8-vuotiaana.

”Prosessi on ikävän hidas. Lähes kaikki lohet ovat kieltokesinä kuitenkin päässeet kutupaikoille”, sanoo Orell.

Pienen norjalaisen kunnan kalastusyhdistys ei ole kehittänyt kalalajit tunnistavaa järjestelmää omin voimin. Hankkeen taustalla on teknologiayritys Huawein norjalainen tytäryhtiö ja sen käyttämät alihankkijayritykset.

Teknologiayrityksen ja kyttyrälohen yhteys ei ole ilmeinen, myöntää Huawein Norjan-teknologiajohtaja Vegard Kjenner.

”Pyrkimys on näyttää, että teknologia voi auttaa ympäristöongelmissa ja ehkä jopa ratkaista joitain ongelmia. Kaupallista arvoa tällä ei meille ole”, Kjenner sanoo.

Lohenlajittelujärjestelmän kehittäneiden norjalaisten mielestä samanlaisella teknologialla voitaisiin myös rajoittaa kyttyrälohen nousua Tenoon. Berlevågin Storelvassa poikkipato on 12 metriä pitkä, Teno puolestaan satoja metrejä leveä.

Huawein Kjenner uskoo, että järjestelmästä voi rakentaa suuremman Tenoon sopivan version. Helppoa se ei olisi, ja suurpato maksaisi teknologiajohtajan arvion mukaan miljoonia euroja.

Storelvan lohenlajittelujärjestelmään nousi kesän ensimmäinen kyttyrälohi elokuun lopussa.

”Teno on Norjan tärkein lohijoki. Norjan valtio on käyttänyt yli sata miljoonaa euroa lohiloisen leviämisen ehkäisyyn, miksei tähänkin?” Kjenner sanoo.

Poikkipatojen käyttö arveluttaa Luonnonvarakeskuksen Panu Orellia.

”Koneälyjärjestelmä olisi varmaan järkevin, koska siinä ei tarvitse koskea kaloihin käsin, mutta en ole ihan vakuuttunut joen sulkemisesta kokonaan.”

Orellia huolettaa, miten varmistetaan, että nousevat atlantinlohet uskaltavat tulla lajittelusuppilolle asti, ja miten merelle lähtevät poikaset reagoivat patoon.

”Atlantinlohet ovat herkkiä kaloja ja aistivat, että jotain hämärää on edessä tiedossa”, sanoo Orell.

Atlantinlohen ongelmat vaikuttavat olevan merialueella, missä lohen selviytymiseen ei voida juurikaan vaikuttaa. Orellin mielestä on ymmärrettävää, että huomio keskittyy kyttyräloheen, jonka pääsyä jokiin voidaan rajoittaa.

”Ilman muuta täällä on halua tehdä jotain ja yrittää vähentää kyttyrälohia, mutta pitää olla tarkkana, ettei toiminta riistäydy sellaiseen suuntaan, mikä olisi negatiivista vesistön alkuperäisille kalakannoille.”

Kyttyrälohen pohjoisen valloitus ja atlantinlohen hiipuminen yhdistetään usein toisiinsa, mutta ilmiöiden yhteyttä ei ole Orellin mukaan voitu tutkimuksilla osoittaa.

”Edes Kuolan alueelta ei ole mitään kunnollista näyttöä, että kyttyrälohi aiheuttaisi atlantinlohen kantojen heikentymistä”, Orell sanoo.

Vaikka kyttyrälohi on Orellin mielestä tullut pohjoiseen ja Tenoon jäädäkseen, sen leviämistä kannattaa yrittää rajoittaa myös Tenossa ja myös yläjuoksulla Suomen puolella.

”Pahimmillaan Teno voi tuottaa aivan valtavia kyttyrälohimääriä.”

Kyttyrälohen elinkierto on lyhyt ja kiivas. Poikaset kasvavat nopeasti. Jo kaksivuotiaana se palaa johonkin jokeen kutemaan. Kudun aikana se alkaa mädäntyä elävänä ja lopulta kuolee jokeen.

Vieraslaji lisääntyy ja kasvaa tehokkaasti, joten Orellin mukaan on kuitenkin perusteltu pelko, että kalamäärät voivat vaikuttaa jokien ekosysteemeihin ja loheen.

Kyttyrälohen luontaisilla levinneisyysalueilla Tenon kokoiseen jokeen voi nousta miljoonia yksilöitä. Massaesiintymät tuovat Orellin mukaan jokiin merkittävästi ravinteita. Ne voivat auttaa lohenpoikasten ja muiden kalojen kasvua mutta voivat aiheuttaa myös päinvastaisia seurauksia.

”Pohjois-Amerikassa on massaesiintymien aikana huomattu, että virtavesiin voi muodostua lähes hapettomia oloja, jos virtaamat ovat pienet ja on erittäin kuuma”, sanoo Orell.

Tenojoen varressa on eletty toista lohetonta kesää. Parkanolainen Eira Siltanen etsiskeli lapsenlapselle sopivaa tuliaiskiveä Tenojoen rannalta Utsjoen kirkonkylän kohdalla.

Kyttyrälohelle on tyypillistä, että kannat voivat romahtaa jyrkästi. Sen luontaisilla levinneisyysalueilla kalamäärät ovat Orellin mukaan välillä vähentyneet murto-osaan.

”Kutukaloja voi olla joessa niin paljon, että mätimunia on liian tiheässä ja kuolleisuus nousee”, sanoo Orell.

Tenon lohta pyydetään yhä Norjan rannikolla.

Etelässä Utsjoen kirkonkylällä Tenojoen ranta on hiljainen. Tenolaisia eli lohensoudussa käytettyjä jokiveneitä näkyy rannoilla vielä vähemmän kuin vuosi sitten.

Utsjokelainen kalastaja ja kunnanvaltuutettu Vesa Länsman on tänä kesänä ensimmäistä kertaa ehtinyt ajaa nurmikkoa kotinsa pihalta. Yleensä kesät kuluvat tiivisti jokiveneessä Tenolla.

”Ei ole oikein ollut tekemistä, joten ostin trimmerin.”

Kesä on sujunut haikeissa tunnelmissa. Länsmanin mukaan haikean olon tekee se, että Tenon lohta pyydetään yhä Norjan rannikolla, valtioiden sopiman kieltoalueen ulkopuolella.

”Nyt pyytäjät ovat siirtyneet Tenon lohta vastaan rannikolle”, sanoo Länsman.

Länsmanin mielestä lohenpyyntiä voisi varovasti avata paikallisille Tenolla.

”Olisi minimi, että paikalliset pääsisivät vähän pyytämään. Tai sitten niin, että Tenon lohta ei pyydettäisi rannikollakaan.”

Tenolla lohta on tänä kesänä pyydetty, koska kalastuskiellosta määräävän lain voimaantulo viivästyi kesäkuun alussa.

”Läheskään kaikki eivät joelle lähteneet. Se pyynti oli minimaalista”, sanoo Länsman.

Länsman uskoo, että Tenon lohikantojen elpyminen kestää pitkään.

”Todennäköisesti lohta on ylipyydetty pitkällä ajalla rannikolta Tenon sivujokiin asti, mutta se on sitä jälkiviisautta.”

Syksyllä osa Tenon jokiveneistä pääsee joelle, kun Suomen puolella testataan kyttyrälohen poistopyyntimenetelmiä. Perinteistä ajoverkkokalastusta eli kulkuttamista kokeillaan matalissa rantavesissä, minne kyttyrälohet kerääntyvät kutemaan.

Luonnonvarakeskus tekee Utsjoella yhteistyötä paikallisten kalastajien kanssa, ja myös nuottausta on kokeiltu matalassa vedessä.

”Kehitetään menetelmiä ja tsekataan toimivatko ne. Jos löydetään toimivat keinot kohdistaa pyynti vain kyttyräloheen, tässä on aika ainutlaatuinen tilanne. Kerrankin laji, jonka kantojen tilasta ei tarvitse paljon huolehtia”, sanoo Panu Orell.

Kyttyrälohen toivat pohjoiseen neuvostoliittolaiset, jotka istuttivat sitä ruokakalaksi Kuolan niemimaalla jo 1950-luvulta lähtien. Vuonna 1985 kanta vaihdettiin pohjoisempaan, minkä jälkeen se rupesi lisääntymään entistä paremmin omin voimin. Ruokakalana kyttyrälohi on laadukas ennen kuin kudun aiheuttama mätäneminen alkaa.

Venäjällä kyttyrälohta pyydetään syötäväksi merkittäviä määriä. Lännempänä kaupallisen pyynnin avaimet ovat merta ja Tenon alajuoksua hallitsevilla norjalaisilla.

”Yläjuoksulla kalastajat ovat aina kakkostasolla. Täälläkin olisi selvästi kiinnostusta pyyntiin ja myös halua hyödyntää kyttyrälohta ruuaksi”, sanoo Orell.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat