Tutkimus: Suomessa on liian vähän susia

Suomen susikanta on aivan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan susikannan hoitosuunnitelma on päivitettävä uuden tutkimustiedon mukaiseksi, ennen kuin voidaan päättää mahdollisesta metsästyksestä.

Suomen susikanta on jakautunut kahtia itäiseen ja läntiseen populaatioon. Susi Kuhmon rajavyöhykkeellä elokuussa 2022.

19.9. 13:27

Suomen susikanta on aivan liian pieni säilyäkseen geneettisesti elinvoimaisena, vaikka susien määrä on ollut kasvussa viimeiset 30 vuotta, toteaa Luonnonvarakeskus (Luke) tuoreessa raportissaan.

Monimuotoisuutta heikentää erityisesti se, että Suomen sudet ovat jakautuneet voimakkaasti kahteen populaatioon, itäiseen ja läntiseen. Tämä heikentää lajin kykyä sopeutua ympäristön muutoksiin.

Sudelle sopivia elinympäristöjä Suomessa on runsaasti. Koko poronhoitoalueen eteläpuolinen alue soveltuu tutkijoiden mukaan lähes kauttaaltaan lisääntyvien susiparien reviireiksi.

Poronhoitoalueella susia ei käytännössä ole. Poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen voisi Luken tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan mahtua enimmillään noin 200 susireviiriä. Myös järvi-Suomi, jossa on nyt vain muutamia susireviirejä, soveltuu susien elinympäristöksi.

”Susikanta voisi kasvaa keskimäärin noin 1 200 suteen”, Kojola toteaa.

Kojola korostaa, että laskelma perustuu saaliseläinkantoihin ja maisemarakenteeseen. Siinä ei ole otettu huomioon sosiaalisia ja taloudellisia näkökantoja, jotka korostuvat susikeskustelussa.

Viime maaliskuussa ennen pentujen syntymistä susia arvioitiin Suomessa olleen noin 300.

Uudet tiedot Suomen susikannan tilasta perustuvat Luken maanantaina julkistamaan loppuraporttiin susikannan suotuisan suojelutason viitearvoista.

Viitearvo kuvaa susikannan kokoa, jolla kanta säilyy suotuisalla suojelutasolla. Taso täytyy turvata, sillä susi on rauhoitettu ja EU:n erityisesti suojelema laji. Suomessa susi luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.

Susikannan tavoitekoon arvioinnissa puntarissa ovat suden suotuisan suojelutason turvaaminen ja mahdollisen susijahdin aiheuttamat riskit elinvoimaiselle susikannalle

”Lähtökohta on pienin elinvoimainen susikanta, mutta viitearvo riippuu päätöksentekijöiden valinnoista”, sanoo ohjelmajohtaja Katja Holmala Lukesta.

Holmala muistuttaa, että Luke tarjoaa tutkimukseen perustuvat päätöksentekijöille työkalut viitearvojen määrittelyyn. Arviota siitä, kuinka monta sutta on tarpeeksi, raportti ei sisällä.

Lue lisää: Pienin elinvoimainen susikanta lähtökohtana lajin suojelussa ja mahdollisessa susijahdissa

Suomen susikanta on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana keskimäärin kymmenen prosenttia vuodessa. Kasvu ei kuitenkaan ole ollut tasaista. Kannan arvioidaan yhä kasvavan, jos kuolleisuus pysyy entisellään.

Kasvusta huolimatta geneettinen monimuotoisuus on laskenut. Kahtiajako itäiseen ja läntiseen susipopulaatioon on aiheuttanut eriytymistä, eivätkä itäiset ja läntiset sudet juuri lisäänny keskenään. Etenkin Länsi-Suomessa sukusiitosriski on ongelma.

”Nykyinen susikanta on aivan liian pieni säilyäkseen geneettisesti monimuotoisena”, Holmala sanoo.

Susikannan geneettistä elinvoimaisuutta parantaisi Luken mukaan susien tasaisempi esiintyminen Suomessa. Se lisäisi maan sisäistä muuttoliikettä ja siten vähentäisi sukusiitosriskiä.

”Myös tulomuutto Venäjältä olisi tärkeää”, Holmala toteaa.

Geenivirta Venäjältä mahdollistaisi uusien geeniyhdistelmien syntymisen ja parantaisi sitä kautta monimuotoisuutta.

Tuoreimman kanta-arvion mukaan Suomessa oli viime maaliskuussa noin 300 sutta. Kuvan susi oli Kuhmon rajavyöhykkeellä elokuussa 2022.

Viitearvojen määrittelyyn liittyy vahvasti poliittinen ulottuvuus, sillä kyse on pitkälti siitä, kuinka monta sutta on tarpeeksi. Tähän liittyy mahdollinen sudenmetsästys.

Uusi tieto Suomen susikannoista edellyttää susikannan hoitosuunnitelman päivittämistä, sanoo neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä (MMM).

”Tieto susikannasta muuttui merkittävällä tavalla. Nyt on saatu tieteellisesti perusteltu osoitus siitä, että läntinen susipopulaatio on eriytynyt omakseen. Susikannan hoitosuunnitelman perusteet on nyt määriteltävä uudelleen”, Niemi sanoo.

Ennen hoitosuunnitelman päivittämistä ei Niemen mukaan voi ottaa kantaa mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen aloittamiseen tulevana talvena.

”Riskitasot on määriteltävä yhdessä sidosryhmien kanssa, samoin pienin mahdollinen susikanta Suomessa”, Niemi toteaa.

”Nyt ei ole aika hosua, vaan tilanteeseen on perehdyttävä yhdessä.”

Vuonna 2019 päivitetty susikannan hoitosuunnitelma pitää sisällään kannanhoidollisen metsästyksen. Niemi muistuttaa, että suunnitelmassa on muitakin keinoja kuin metsästys.

Viime talvelle metsästystä suunniteltiin, mutta runsaasti keskustelua herättänyt jahti loppui ennen kuin se ehti alkaakaan.

Hallinto-oikeudet kielsivät kaikkien Suomen riistakeskuksen myöntämien poikkeuslupien toimeenpanon, ja tappoluvat jäivät käyttämättä.

Lue lisää: Kuhmon syrjäinen susilauma säästyy tappamiselta – hallinto-oikeudet ympäri Suomea kielsivät sudenmetsästyksen aloittamisen ensi viikolla

Lue lisää: Susilupien toimeen­panon kieltäminen kismittää poliitikkoja: ”Tällainen pelleily on surullista”

Lue lisää: Susi juoksi edellä, mies hiihti perässä, ja kun seitsemän tunnin raaka kilpajuoksu oli ohi, toinen heistä oli kuollut

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat