Keskellä erämaata elää sisu­pussien yhteisö, joka sinnittelee tekemällä 14-tuntista työpäivää

Sodankylään muuttanut projektityöntekijä Marjaana Aarnio etsi ammattikalastajia Lokan tekojärvelle ja ryhtyi sellaiseksi itse. Nyt Aarnio asuu padon vieressä vedenpinnan alapuolella ja elää vuodenaikojen mukaan.

Sumuisena aamuna koetaan ahvenkatiskoja. Marjaana Aarnio ajaa venettä ja Risto Pyhäjärvi navigoi apajalle.

23.9. 19:32

Kun katsoo kirkkaalla säällä Lokan tekojärven kalasatamasta luoteeseen, voi nähdä kaistaleen horisonttia ilman rantaa. Nyt tihuttaa ja on suttuinen sää. Marjaana Aarnio heittää järveen ison katiskan. Se sihahtaa upotessaan.

Aarnio ja puoliso Risto Pyhäjärvi ovat käymässä ahvenapajilla, vaikka kalastajien kesäsesonki on lopuillaan elokuussa.

Pyhäjärvi ohjaa seuraavan valkoisen kohon luo. Aarnio noukkii kohon koukkupäisellä seipäällä ja tyhjentää katiskan jäävedellä täytettyyn laatikkoon.

”Pienelle ihmiselle tämä on hitaampaa ja rankempaa”, sanoo Aarnio.

Katiskojen kokeminen sujuu helpoiten kahdelta kalastajalta. Yksi ajaa venettä katiskalta seuraavalle ja toinen nostaa, tyhjentää ja heittää katiskan takaisin tekojärveen. Lokassa katiskat keräävät tekoaltaan pohjalle jäänyttä turvetta.

Katiskajono on koettu ja jäälaatikot täynnä. Suunnataan kalahallin kautta ruuanlaittoon. Aarnio on keittiövuorossa ja tekee puolisonsa lapsenlapsille ahventa.

Kun Sodankylän kunta käynnisti hankkeita biotalouden ja lähiruoan kehittämiseksi, Aarnio muutti projektien perässä pohjoiseen. Aarnio kuvailee olleensa tuolloin maaseutuprojekti-ihminen.

Lähiruoka tarkoitti myös tekoaltaiden kalastukseen perehtymistä. Pian Aarnio tapasi kalastaja Pyhäjärven ja muutti Lokkaan.

Marjaana Aarnio toivoo, että voisi jatkossa kalastaa entistä itsenäisemmin. ”Kun on tehnyt näitä töitä aika vähän aikaa, yksin tekeminen on hitaampaa ja tienestit vaativat pidempiä päiviä kuin kokeneemmilla kalastajilla”, Aarnio sanoo.

Sisävesien ammattikalastajakunta harventuu ja ikääntyy, vaikka kotimaisen kalan kysyntä kasvaa. Sodankylässä kunta on yrittänyt korjata ongelmaa rekrytointihankkeella ja kohentamalla tekojärvien kalasatamia uudenaikaisilla varusteilla.

Tätä rekrytointiprojektia Marjaana Aarnio ohjasi vielä vuonna 2018. Sen jälkeen Aarnio piti välivuoden ja opetteli puolisonsa johdolla kalankäsittelyä. Ajatus kalastuksesta omana ammattina kypsyi, ja Aarnio perusti toiminimen.

Hanketöissä Aarnio on oppinut sietämään epävarmuutta ja kokeilemaan asioita.

”Kalastus on yhdenlaista projektityötä. Kun ei ole omaa perhettä huolehdittavana, voi kokeilla.”

Aloittavan kalastajan työtahti on kokeneita hitaampi. Jos pyyntikaudella haluaa ansaita, saa tehdä pitkiä päiviä. Marjaana Aarnion pisimmät työpäivät ovat olleen jopa parikymmentuntisia, mutta tyypillinen päivä taukoineen kestää noin 14 tuntia.

Syksyisin pyyntiin voi tulla kuukausien tauko, jos jäät tulevat myöhään. Silloin työtunnit tasaantuvat. Samalla tauko voi stressata vasta aloittanutta kalastajaa, jolla voi olla lainaa pyyntivälineiden hankkimisesta.

”Jos väsähdän, voin palata projektimaailmaan”, sanoo Aarnio.

Sodankylän kunta on hankkinut Lokan kalasatamana nykyaikaisia laitteita kuten nosturin, jolla saalislaatikot saa nostettua veneistä maalle. Marjaana Aarnio ohjaa nosturia, ja miesystävä Risto Pyhäjärvi kiinnittää koukut laatikkoon.

Aarnio kasvoi Hämeessä Tammelassa. Kirkonkylä oli matalan ja sittemmin rehevöityneen Pyhäjärven rannalla. Sieltä verkoteltiin lahnaa.

Aarnion isä paistoi tunnollisesti lasten onkimat särjet, salakat ja kiisket, vaikka meinasi ensin heittää ne menemään.

Miesten kalareissuille pohjoiseen lapsia ei kuitenkaan otettu mukaan, ja Aarnio itki oven takana. Myöhemmin Aarnion isä muutti Ruotsiin Kiirunaan, ja myös Aarnio kävi siellä saamassa tuntumaa pohjoiseen.

”Isä kaipasi pohjoiseen syntyjään.”

Kalastaminen jäi Aarnion elämästä parikymppisenä. Kiirunan-reissuilla ei käyty kalalla.

”Menin työelämään”, kertoo agrologiksi kouluttautunut Aarnio.

Tekojärvelle on löytynyt lisää kalastajia myös projektin jälkeen, Aarnion itsensä lisäksi. Moni on vieläpä pysynyt, vaikka vaihtuvuus alalla on suurta.

Neljännesvuosisadan toiminut Lokan Luonnonvaraosuuskunta kouluttaa uusia pyytäjiä. Risto Pyhäjärven mukaan käytäntö opettaa: pyydyksiä viedään yhdessä, jotta uusi tulija oppii hyvät apajat.

Lokan kalasataman laitureissa ei huviveneitä juuri näy.

”Kaikkien etu on, että saadaan paljon kalaa.”

Tekemällä uusi kalastaja näkee, millä työmäärällä tulee toimeen.

”Kaikkien etu on, että saadaan paljon kalaa. Silloin kustannukset laskevat. Kenenkään puolesta ei kuitenkaan kalasteta”, Pyhäjärvi sanoo.

Sodankylän kunta on osuuskunnan iso asiakas. Jos muut Lapin isoimmat kunnat ostaisivat Lokan kalaa, sitä ei tarvitsisi Pyhäjärven mukaan myydä etelään. Vuodessa Lokan osuuskunta myy kalaa yli sata tonnia: ahventa, haukea ja siikaa.

Ukrainassa käytävän sodan seurauksena nousseita polttoainekustannuksia osuuskunta on Pyhäjärven mukaan onnistunut viemään kalan hintaan.

”Kun ruuan hintaa katsoo, tuntuu hyvältä olla tuottajapuolella”, sanoo Risto Pyhäjärvi.

Lokan pinnan alapuolella asuvien Aarnion ja Pyhäjärven kodin pihassa kasvaa puikulaperunaa, riittävästi koko vuoden tarpeisiin. Pihan laidoilla neljä metsästyskoiraa tarkkailee isäntäväkeä ja vieraita. Hirvestyskausi alkaa Lapissa syyskuussa, ja silloin kylällä vasta hiljaista onkin. Lokassa eletään vuodenaikojen rytmissä.

Aarnio ajeluttaa kylän tärkeimpien nähtävyyksien kautta. Noustaan padolle, jonka tieltä myös Risto Pyhäjärven isän kotitalo purettiin. Lokan ja Porttipahdan altaiden tieltä joutui muuttamaan yli 600 ihmistä.

Lue lisää: Tekojärvet hukuttivat kylät ja puut, kun vesivoima tuli Lappiin

Etelämpää löytyvät metsuririvitalot, jotka tyhjenivät, kun metsäkoneet veivät metsureiden työt 1990-luvulla. Vaaran päällä on ollut baari, ja sieltä aukeaa näkymä tekojärvelle. Rannan läheltä löytyy yksi uusi mökkityömaa ja nosturi hirsiä varten.

Lokassa on vielä noin 40 asuttua taloa.

”Ei tämä vielä kuoleva kylä ole”, Aarnio uskoo.

Moni talo on jäänyt satunnaiseen kesämökkikäyttöön, kun asukkaat ovat muuttaneet työn tai palvelukodin perässä pois.

”Perikunnat jättävät talot tyhjilleen rapistumaan, vaikka asunnoille olisi tarvetta”, Aarnio harmittelee.

Risto Pyhäjärven poika Aleksi auttoi päivän kalalähetyksen pakkaamisessa luonnonvaraosuuskunnan pakettiautoon.

Ahvenlounasta on nauttimassa myös Risto Pyhäjärven poika Aleksi Pyhäjärvi, 29. Lokassa kasvanut nuorempi Pyhäjärvi asuu Sodankylän kirkonkylällä asutuskeskuksen vilskeessä.

Ammattikalastajuus ei kaivosalalla työskentelevää Aleksi Pyhäjärveä houkuttele.

”Ainakaan vielä”, hän sanoo.

”Toisaalta sesongit voisi tehdä reilummin töitä, ja olisi syksyisin aikaa olla metsällä. Kalastus- ja metsästysmatkailua voisi täällä kokeilla”.

Poikansa pohdinnoista Risto Pyhäjärvi päättelee, että voi siis jo pian jäädä eläkkeelle. Marjaana Aarniota naurattaa.

”Nämä kalastavat kuolemaansa saakka”, Aarnio selittää.

Lue lisää: Jani Äärelän, 29, työpaikkana on järvi, jonka alle jäi isovanhempien koti – Lappiin tarvittaisiin nuoria kalastajia, mutta monen tulokkaan kuvitelmat ovat liian romanttiset

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat