Milo, 12, jäi yhtäkkiä yksin, eikä kukaan halunnut olla hänen kanssaan

MLL:n auttavien puhelinten ja digipalvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki haluaisi, että lapsia haastettaisiin ymmärtämään, mitä ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa toiselle.

Joka kymmenes suomalaislapsi kärsii yksinäisyydestä. Nuori poika kuvattuna Kampin kauppakeskuksessa Helsingissä 12. marraskuuta 2014.

15.9. 2:00 | Päivitetty 15.9. 8:30

Kuudesluokkalaisella Milolla, 12, oli aiemmin muutama hyvä kaveri, joiden kanssa hän oli melkein päivittäin tekemisissä.

Yhtäkkiä nämä kaverit eivät enää halunneetkaan olla hänen kavereitaan, ja Milo jäi yksin. Vieläkään hän ei oikein tiedä, miksi.

”Se harmitti, en oikein tiennyt, mitä silloin olisi pitänyt tehdä”, Milo kertoo.

Yksinäisyys jatkui myös koulussa. Jos luokassa tehtiin ryhmätöitä, samat kaverit saivat olla samassa ryhmässä, jolloin Milo koki jäävänsä ulkopuolelle.

Myös koulun ulkopuolella hän vietti aikaa usein itsekseen. Hän tykkää vapaa-ajallaan esimerkiksi piirtää.

Yksityisyytensä vuoksi Milo esiintyy jutussa vain etunimellä. HS haastatteli myös Milon äitiä, joka ei myöskään esiinny jutussa nimellään lapsensa yksityisyyden vuoksi.

Milon äiti kertoo huomanneensa lapsensa yksinäisyyden ja ottaneensa asian esille opettajan kanssa. Tämä otti asian puheeksi entisten kaverusten kanssa. Myös kuraattori pyysi kaverukset keskusteluun.

”Opettaja kyllä yritti puuttua asiaan juttelemalla luokkakavereiden kanssa, minkä koin kyllä positiivisena, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut mihinkään”, äiti kertoo.

Samaan aikaan koronaepidemia pahensi tilannetta, sillä koulussa sai olla tekemisissä vain oman luokan kanssa.

”Opettajan mukaan toisella luokalla olisi saattanut olla Milolle samanhenkistä seuraa, mutta koronan takia välitunnit pidettiin erikseen”, hän kertoo.

Milo kertoo viettäneensä välitunnit alkuun yksin mutta löytäneensä lopulta yhden kaverin, jonka kanssa viettää aikaa.

Milon äiti kertoo tunteneensa tilanteessa voimattomuutta, sillä vanhemman on vaikea puuttua koulussa oleviin kaverisuhteisiin.

”En oikein tiennyt, mitä muuta olisin voinut tehdä kuin jutella opettajan kanssa.”

Milo perheineen on sittemmin muuttanut toiselle paikkakunnalle, mutta Milo ja kaveri pitävät yhteyttä yhä puhelimitse. He ovat myös yökyläilleet toistensa luona.

”Jo se, että vanhempi jaksaa kantaa lapsen surun, auttaa lasta.”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) auttavien puhelinten ja digipalvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo, että vanhemman voimattomuuden tunne on tavallista.

Vanhemman on tärkeää tukea lasta kaverisuhteissa mutta myös tilanteessa, jossa lapsi on jäänyt ilman kavereita.

”Jo se, että vanhempi jaksaa kantaa lapsen surun, vaikka tilannetta ei muuten pystyisikään muuttamaan, auttaa lasta”, Pajamäki sanoo.

Pajamäki kertoo, että usein lapset myös pyrkivät helpottamaan vanhempansa huolta eivätkä välttämättä kerro yksinäisyyden kokemuksistaan. Kaverittomuus ja yksinäisyys ovat jo pitkään olleet kestoaiheita MLL:n lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissa.

Tutkimusten mukaan joka viides lapsi kohtaa yksinäisyyttä jossain vaiheessa lapsuuttaan. Noin joka kymmenennelle siitä tulee pidempiaikainen kokemus. Koulujen aloitus on Pajamäen mukaan erityistä riskiaikaa.

Lue lisää: Koulun alku on monelle lapselle pysäyttävä pettymys – Näin yksin jäämisen pelko vaikuttaa koululaisten käyttäytymiseen

Pajamäki haluaisi, että lapsia haastettaisiin ymmärtämään, mitä ulkopuolelle jättäminen aiheuttaa toiselle. Usein tilanteen ratkominen jätetään yksinäisen lapsen vastuulle, vaikka kyseessä on koko yhteisön asia, Pajamäki sanoo.

”Koko asetelma pitäisi kääntää toisinpäin. On ulkopuolelle jääviä, mutta aina on myös niitä, jotka jättävät ulkopuolelle.”

Lapsia, joilla on ryhmässä vahva sosiaalinen status, olisi hyvä kannustaa ja vastuuttaa muut huomioivaan käytökseen.

Näiden lasten vanhempien kannattaa kysyä kotona lapsilta, mitä välitunneilla on tapahtunut, kuka oli kenenkin kanssa ja oliko joku yksin.

”Vanhempien olisi hyvä uskaltautua puhumaan lapsille suoraan myös siitä, mitä ulkopuolelle jättäminen ja kaverittomuus tarkoittaa ja mitä vaikutuksia sillä on toiselle”, Pajamäki sanoo.

Fakta

Näin autat lasta huomioimaan yksinäiset

1. Älä kysy lapselta pelkästään, millaista koulussa oli vaan myös sitä, kenen kanssa hän vietti aikaa.

2. Keskustelkaa, onko ryhmässä joku, joka jää toistuvasti yksin. Miksi hän on yksin?

3. Pohtikaa, olisiko tilanteelle mahdollista tehdä jotakin. Puhukaa, mitä ulkopuolelle jättäminen voi aiheuttaa.

4. Anna myönteistä palautetta toiset huomioivasta käytöksestä arjessa.

Lähde: Tatjana Pajamäki / MLL

Milo kertoo, että hän on luonteeltaan vetäytyvämpi eikä mene ensimmäisenä puhumaan uusille ihmisille.

”Yleensä ensin katselen vähän sivummalta ensin”, hän kertoo.

Kun Milo aloitti uudessa koulussa perheen muutettua toiselle paikkakunnalle, opettaja esitteli hänet ensin luokalle ja sen jälkeen jokainen kertoi oman nimensä. Milo sanoo, että hänestä oli vaikea pelkästään sen perusteella tehdä tuttavuutta. Hän olisi toivonut, että opettaja olisi esitellyt oppilaita toisilleen paremmin.

”Jos vaikka jokainen olisi kertonut, että millainen on tai millaisista asioista tykkää.”

Ensimmäisellä välitunnilla yksi luokkatoveri kuitenkin lähestyi häntä ja esitteli hänet myös muutamalle kaverilleen.

”Nykyään me ollaan kaikki kavereita”, Milo kertoo.

Hän asuu paikkakunnalla hieman kauempana muista, joten vapaa-ajalla kaverukset eivät pysty näkemään niin usein tai he ovat riippuvaisia vanhempien kyydityksistä.

”Pari kertaa olen jäänyt luokkakaverille koulun jälkeen tai hän on tullut meille", Milo kertoo.

Parasta hänestä kuitenkin on, että uudella kaveriporukalla on yhteisiä mielenkiinnon kohteita, joista jutella.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat