Tietämätön käyttää huuto­merkkiä taatusti väärin – Näin toimii suomalaisten kielen­käyttöön uinut uusi tehokeino

Kieli muuttuu alati, niin puhuttu kuin kirjoitettukin. Yksittäisen välimerkin käytöstä voi päätellä myös sen, onko viestin kirjoittaja boomeri.

Rennommasta viestinnästä siirtyy helposti piirteitä muodollisempaan kieleen, kuten työviestintään.

28.9. 2:00 | Päivitetty 28.9. 10:38

Jos saat sähköpostin, joka alkaa huudahduksella ”Hei!”, tulkitsetko viestin huutona vai onko kyseessä kenties innostunut tervehdys?

Siitä ei ole vielä kauaakaan, kun kukaan ei tuntunut käyttävän työsähköposteissaan huutomerkkiä. Nyt vaikuttaa siltä, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin lauseen päättäminen huutomerkin sijaan pisteeseen voidaan tulkita tympeytenä.

Yhdysvaltalaislehti The Atlanticin mukaan huutomerkit ilmestyivät sähköposteihin jo vuonna 2007. Syyksi lehti antaa sähköpostien yleisen tylsyyden.

Suomessa ei tiettävästi ole tehty tutkimuksia siitä, miten huutomerkin käyttötavat ovat viime vuosikymmeninä eläneet.

Koska kieli muuttuu jatkuvasti, ei kuitenkaan ole mikään ihme, jos suhteemme johonkin välimerkkiin, kuten huutomerkkiin, muuttuu, sanoo kielenhuoltaja Henna Leskelä Kotimaisten kielten keskuksesta (Kotus).

Rennommasta viestinnästä siirtyy helposti piirteitä muodollisempaan kieleen, kuten työviestintään. Näin on todennäköisesti käynyt myös huutomerkin kanssa.

Kotuksella on huutomerkki­ohjeensa, jonka mukaan merkkiä käytetään huudahduksissa sekä painokkaiden käskyjen, kehotusten, kieltojen, vetoomusten ja varoitusten lopussa. Ohjeistus koskee kuitenkin asiatekstiä.

Kirjoitettua kieltä on monenlaista asiateksteistä vapaa-ajan viestintään, Leskelä huomauttaa. Sama ihminen saattaa esimerkiksi kirjoittaa työsähköposteja asiakkaille ja viestiä työkavereilleen Teamsissa eri tavalla. Kotuksen Kielikello-lehdessäkin huutomerkin maltillinen käyttö organisaatioviestinnässä on jo yhdistetty positiiviseen tunnelataukseen.

Virallisten ohjeiden lisäksi on siis olemassa kirjoittamattomia sääntöjä. Oleellista on tekstilajin lisäksi kirjoittajan oma tyyli ja viestin vastaanottaja.

Leskelä kertoo, ettei hän itse käyttäisi asiatekstissä huutomerkkejä. Työsähköposteissa hän kuitenkin niitä millenniaalina käyttää – mutta ei liikaa.

”Minulla on oma ohjenuorani. Laitan sähköpostiin enintään kaksi huutomerkkiä mutta en peräkkäisiin lauseisiin. Jokaisella on oma viestintätyylinsä, niin sanottu äänensävy, ja tämä sopii minulle. Jos huutomerkkejä ei ole, viesti vaikuttaa helposti vähän apealta.”

Jos huutomerkkejä on puolestaan liikaa, on vaikutelma Leskelän makuun yli-innokas tai jopa aggressiivinen. Jälkimmäinen vaikutelma syntyy etenkin, jos huutomerkkejä on monta peräkanaa. Hyvä esimerkki huutomerkkien liikakäytöstä ovat taloyhtiön ilmoitustauluilta löytyvät heippalaput.

”Kielenhuoltajana sanon yksinkertaisesti, ettei elämässä juuri ole tilanteita, joissa täytyisi käyttää useampaa huutomerkkiä kerralla.”

Huutomerkkien lisääntymisen voi nähdä myös merkkinä kielen superlatiivistumisesta.

”Kun kaikki on koko ajan mahtavampaa ja isompaa, mikään ilmaisu ei tahdo riittää vaan pitää ottaa käyttöön lisää merkkejä. Jos huutomerkkejä viljelee jatkuvasti, voidaan kysyä, onko sitten enää korostamisen keinoja jäljellä, kun niitä tarvitaan.”

Huutomerkkien käyttö voi liittyä viestijän ikään. Siinä missä millenniaalille saattaa merkin sävy olla mieluisa, se ei sitä välttämättä muille ole.

Leskelällä on tästä esimerkkikin.

”Sain sähköpostin, jossa jokaisen virkkeen perässä oli huutomerkki. Se vaikutti kuittailulta.”

Osa Leskelän työtä on Kielitoimiston neuvonta, jota Kotus edeltäjineen on tarjonnut vuodesta 1945. Jotkut kysymyksistä tulevat puhelimitse ja jotkut kirjallisena. Kun Leskelä vastasi yhteen vanhemmalta ihmiseltä tulleeseen kirjalliseen kysymykseen ja tapansa mukaisesti käytti vastauksessaan paria huutomerkkiä, hän yllättyi aiheuttamastaan reaktiosta.

”Sain sähköpostin, jossa jokaisen virkkeen perässä oli huutomerkki. Se vaikutti kuittailulta.”

Huutomerkki liitetään sanakirjamäärittelyssä tunteisiin, ja kenties sen takia merkki onkin historiallisesti siivottu pois työelämästä.

Tunteellisuuden vuoksi merkki on yhdistetty myös naisellisuuteen. The New York Timesin parin vuoden takaisessa artikkelissa huomautetaankin, että joidenkin kielitieteilijöiden mukaan huutomerkin käyttöohjeissa piilee seksismiä ja yhteys on selvä: jos käytät liikaa huutomerkkejä, sinua ei oteta tosissaan, mutta jos käytät liian vähän, annat kylmän vaikutelman.

Huutomerkkien yleistymiseen on voinut vaikuttaa se, että moni mieltää lauseen päättämisen pisteeseen tylynä. Siinä missä huutomerkki on kapinallinen kielioppisääntöjen rikkoja, piste on kuin huoahdus, kuvailee The New York Times.

”Vapaa-ajan viestinnässä piste mielletään tylyksi. Olen itsekin varta vasten opetellut jättämään kavereille lähettämistäni viesteistä pisteen virkkeen perästä pois”, Leskelä sanoo.

Muutos ei ole uusi – myös HS on kirjoittanut pisteen tympeydestä lähes kymmenen vuotta sitten.

Tylyiksi miellettyjen viestien kohdalla on puhuttu paljon myös sukupolvien kuilusta.

Klassikko näistä viesteistä onkin boomerin pitkään ja ehkä tunteelliseenkin viestiin tekstaama vastaus: ”OK.”

”Se voi tuntua vähän samalta kuin löisi avokämmenellä”, Leskelä kuvaa.

”Mutta kysehän on siitä, että joka sukupolvella on erilainen tapa viestiä. Usein se menee niin, että vanhemmille naureskellaan”, Leskelä tarjoaa yhdeksi mahdolliseksi selitykseksi.

Kenties huutomerkki on ratkaisu ongelmaan? Toinen vaihtoehtoinen ratkaisu on päättää lause emojiin. Tätä näkee nykyään jopa tuntemattomilta tulleissa sähköposteissa.

”Nuorilla on ollut koko elämänsä ajan käytössään suuri määrä erilaisia merkkejä. Emojit voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi nuoremmat sukupolvet kokevat välimerkkien tehtävän.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat