Vaikeaa raskauspahoinvointia ei aina osata ottaa terveyden­huollossa vakavasti

Vakavaan raskauspahoinvointiin voi olla vaikea saada apua, osoittaa väitös­tutkimus. Hyperemeesistä kärsivät odottajat korostuvat myös raskauden­keskeytystilastoissa.

Varsinkin ensimmäisessä raskaudessa voi olla hyvin haastavaa arvioida, millaista raskauspahoinvoinnin ”kuuluisi” olla ja milloin kyse on jostakin vakavammasta.

11.9. 9:34

Vakavaan raskauspahoinvointiin eli hyperemeesiin voi olla vaikea saada apua, osoittaa synnytys- ja naistentautiopin tohtorikoulutettavan Miina Nurmen väitös­tutkimus. Väitöskirja tarkistettiin Turun yliopistossa syyskuun alussa.

Neuvolan ensikäynnit alkavat tyypillisesti kahdeksannella raskausviikolla. Hypere­meesin oireet käynnistyvät yleensä jo viidennellä viikolla – joskus aikaisemminkin.

”Hyperemeesin kanssa ei voi jäädä viikoiksi odottamaan aikaa neuvolalääkärille, vaan apua pitää saada jo työterveyshuollosta, päivystyksestä tai terveyskeskuksesta. Valitettavasti hyperemeesi ei ole tuttu vielä kaikille asiantuntijoillekaan, eikä raskaus­pahoinvointia välttämättä osata ottaa vakavasti”, Nurmi sanoo.

Nurmen mukaan joskus käy myös niin, että odottaja ei osaa hakea apua ajoissa. Varsinkin ensimmäisen raskauden kohdalla voi olla hyvin haastavaa arvioida, millaista raskauspahoinvoinnin niin sanotusti kuuluisi olla ja milloin on kyse jostakin vakavammasta.

”Osa naisista potee jopa huonommuuden tunnetta vertaillessaan omaa oloaan muihin odottajiin.”

Hyperemeesiin liittyy tavanomaisia raskauspahoinvoinnin oireita – pahoinvointia ja oksentelua – mutta oireet ovat todella voimakkaita. Pahoinvointi ja heikotus estävät tavallisten arjen asioiden tekemisen, ja ruoka kuvottaa niin paljon, ettei sitä saa pidettyä sisällä tai pysty syömään lainkaan. Oksentaminen taas johtaa kuivumiseen ja pidempään jatkuessaan myös nälkiintymiseen, joka näkyy odottajan painonlaskuna.

”Hyperemeesi olisi tärkeä diagnosoida ennen kuin paino alkaa laskea, sillä siinä vaiheessa sairaus on ehtinyt jo pitkälle. Hyvin vaikea raskauspahoinvointi voi saada aikaan vitamiininpuutostiloja, joista muodostuu riskejä sikiöllekin”, Nurmi toteaa.

Nurmen väitöskirja osoittaa, että hyperemeesistä kärsivät odottajat tekevät huomattavasti enemmän raskaudenkeskeytyksiä kuin ne, joilla ei ole hyperemeesiä.

Ei ole myöskään lainkaan tavatonta, että hyperemeesin takia päätetään olla hankkimatta enempää lapsia. Nurmen mukaan osa naisista muuttaa mielensä pidemmän ajan kuluessa, kun muistot hyperemeesistä haalistuvat.

”Ensin ei voisi kuvitellakaan nousevansa ylös tai syövänsä, ja sitten olo onkin lähes normaali.”

Väitöstutkimuksen aineistoksi valikoituivat kaikki naiset, joilla oli Suomessa vuosina 2004–2017 vähintään yksi synnytys. 1,3 prosentilla näistä odottajista oli diagnosoitu hyperemeesi.

”Tätä määrää voidaan pitää alarajana. Lisäksi on niitä, jotka eivät ole hakeutuneet tai päässeet hoitoon, vaikka heillä olisi ollut vastaavia oireita”, Nurmi sanoo.

Väitöstutkimuksen mukaan hyperemeesiä todetaan hieman enemmän nuorilla odottajilla, yli- ja alipainoisilla, keino­hedelmöitys­alkuisissa raskauksissa, tyttösikiöiden yhteydessä ja monikkoraskauksissa.

Raskauspahoinvointi – myös hyperemeesi – ajoittuu pääosin raskauden ensimmäiselle kolmannekselle. Osalla odottajista se jatkuu lieventyen, aaltoillen tai yhtäjaksoisesti jopa raskauden loppuun asti. Pahoinvointi helpottaa viimeistään siinä vaiheessa, kun vauva on syntynyt ja istukka ei ole enää yhteydessä synnyttäjän verenkiertoon.

”Odottajat ovat kuvailleet muutosta niin, että ihan kuin joku painaisi katkaisimesta: ensin ei voisi kuvitellakaan nousevansa ylös tai syövänsä mitään, ja sitten yhtäkkiä olo onkin lähes normaali.”

Jonkinlaista raskauspahoinvointia on jopa 90 prosentilla raskaana olevista. On vaikea sanoa, ovatko pahoinvoinnin kokemukset lisääntyneet viime vuosina, mutta ne saattavat saada nyt aiempaa enemmän näkyvyyttä, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eeva Kajalo Terveystalosta.

”Naiset hankkivat aktiivisesti tietoa ja jakavat kokemuksiaan esimerkiksi somessa. Hyperemeesi ry on tehnyt tärkeää työtä, jotta tietoisuus myös vaikeasta raskaus­pahoinvoinnista leviäisi.”

Lievään raskauspahoinvointiin riittää avuksi ohjeistus ja henkinen tuki. Odottajaa neuvotaan syömään pieniä aterioita usein, välttämään pahoinvointia aiheuttavia makuja, hajuja ja tilanteita. Kylmät ruoat ja juomat voivat pysyä paremmin sisällä kuin kuumat.

”Hyperemeesistä kärsivät odottajat voivat kokea tällaiset ohjeistukset loukkaavina, sillä heille konsteista ei ole apua”, Kajalo huomauttaa.

Hyperemeesi on sairaus, joka vaatii aina tehokasta hoitoa – yleensä sairaalassa. Hoitokeinoja ovat suonensisäinen nesteytys ja ravinto sekä pahoinvointilääkitys. Kajalon mukaan myös tavallista raskauspahoinvointia voidaan tarvittaessa hoitaa pahoinvointilääkkeillä ja joskus sairauslomakin on tarpeen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat