Nykypäivän syrjintä on jatkumoa historian vääryyksille, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila

Kaari Mattila huomasi jo nuorena, miten eriarvoistava maailma ympärillä oli. ”Aika lapsesta lähtien aloin tehdä omassa päässäni luokka-analyysiä.”

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toimi edellisessä elämässään dj:nä. ”Jos joku pyytää, on edelleen mukava mennä soittamaan.”

27.9. 2:00 | Päivitetty 27.9. 6:57

Miksi toisilla on voimakkaampi halu toimia oikeudenmukaisemman maailman puolesta, Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila?

”Vaikea kysymys”, Mattila sanoo. Kyse ei ole pelkästä myötätunnosta, vaikka on siinä sitäkin. Moni pystyy asettumaan vaikkapa kovia kokeneen asemaan. Siitä on silti vielä matkaa tekoihin.

”Englannissa on sana compassion, joka on minusta tarkempi. Kun tunnistan vääryyden, haluan myös tehdä sille jotain.”

Osittain halu toimia lienee myötäsyntyistä, mutta vaikutuksensa on toki ympäristöllä ja omilla kokemuksilla. Mattila muistaa itse tarkkailleensa jo nuorena ympäröivää yhteiskuntaa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

”Aika lapsesta lähtien aloin tehdä omassa päässäni luokka-analyysiä. Ilman käsitteitä totta kai, mutta aloin tarkkailemaan ympäristöäni. Näin siinä eriarvoisuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia.”

Ihmisoikeustyötä tekevät ovat monien kirjoissa automaattisesti niin sanotusti hyvien puolella: useimmiten heidän työnsä merkitys tunnistetaan ja tunnustetaan. Mattila ei kuitenkaan suostu ottamaan harteilleen hyvän ihmisen viittaa. Tärkeää työtä tekevät niin monet muutkin.

”Yhtä lailla henkisesti kuormittavaa ja tärkeää on vaikka hoitajien työ, mutta he eivät saa samaa glooriaa”, Mattila sanoo.

”Tällä alalla, niin kuin vaikka toimittajissa ja poliitikoissakin, on varmasti sitäkin, että vääryyttä vastaan toimimalla halutaan korottaa itseä. Jos ego on liian suurena vaikuttimena, silloin asioilla ei viime kädessä välttämättä ole tarpeeksi väliä. Haluan viimeiseen asti olla tietoinen siitä ja olen sille mielestäni myös aika valppaana.”

Onko itsekkäillä motiiveilla väliä, jos tavoitteet ovat hyvät?

”Ei välttämättä muuten, kunhan yksityinen elämä ja julkinen työ tai yhteiskunnallinen vaikuttaminen eivät ole liian suuressa ristiriidassa. Maailma ei parane, jos se ristiriita on liian iso. Maailma on täynnä heitä, jotka julistavat yhtä mutta tekevät toista.”

Nykyisessä tehtävässään Mattila on toiminut vuodesta 2013. Ennen tuloaan Ihmisoikeusliittoon hän pyrki edistämään oikeudenmukaisempaa maailmaa muun muassa tutkijana ja naisten oikeuksien asiantuntijana ulkoministeriössä. Ihmisoikeusliiton ohella hän toimii kansainvälisten ihmisoikeusliittojen kattojärjestön FIDH:n hallituksessa.

Pieneksi ihmisoikeusjärjestöksi vuonna 1979 perustettu Ihmisoikeusliitto on tehnyt rohkeita avauksia. Jo parikymmentä vuotta sitten se aloitti Suomessa työn tyttöjen sukupuolielinten silpomista vastaan, ja kunniaväkivallan vastaista työtäkin on tehty yli kymmenen vuotta.

Mattilan aikana järjestö on puolestaan on nostanut keskusteluun esimerkiksi julkisessa tilassa tapahtuvan syrjinnän ja seksuaalisen häirinnän sekä urheilun ihmisoikeusongelmatiikan. On siis väärin luulla, että ihmisoikeusloukkaukset olisivat vain asioita, joita tapahtuu muualla, kaukana Suomesta, epävakaammissa yhteiskunnissa. Meillä on ongelmia omastakin takaa, Mattila vakuuttaa.

”Esimerkiksi leipäjonot on huolestuttava merkki köyhyydestä. Keskustellessa ei pitäisi keskittyä siihen, miten ihmisten olisi eettisesti mukavinta jonottaa, vaan miten Suomi turvaa kansalaisilleen riittävän toimeentulon.”

Taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta tulisikin tarkastella myös perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, ei vain sosiaalipoliittisina kysymyksinä.

Mattila antaa toisen esimerkin. Hänen mielestään olisi tärkeää, että sosiaali- ja terveysalojen ammattilaiset argumentoisivat ihmisoikeusnäkökulmalla vaikkapa silloin, kun terveyspalvelujen laatukriteerit eivät täyty.

”Jos oma mummu ei vaikka saa hoivaa, joka hänelle kuuluisi, meillä on ihmisoikeussopimukset, joihin voi vedota. Tämän ymmärtäminen myös vahvistaisi oikeusvaltiota. Että ihmisoikeuksiin eivät liity vain sananvapaus tai poliittiset ja kansalaisoikeudet.”

Mattila tuo useaan kertaan esiin huolensa siitä, että oikeusvaltio on uhattuna. Hänen mukaansa tietoisuutta pitäisi lisätä siitä, miten oikeusvaltio täydentyy. Poliitikoilta hän penää ylivaalikautista sitoutumista ja kunnon havahtumista.

”Meillä oli vertaisjärjestöjen edustajia Puolasta ja Unkarista käymässä. He sanovat, että hekin luulivat kymmenen vuotta sitten, että tilanne on pysyvä, oikeusvaltio ja demokratia saavutettu ja ihmisoikeudet vain jatkavat etenemistään.”

”Ottaisin sen viestin tosissaan.”

Esimerkiksi viime hallituskauden viime metreillä tuotiin lainsäädäntöesitys mielenosoitusoikeuden tietyistä rajoituksista.

”Jo sen, että tällaista esitetään, pitäisi olla tosi iso varoitusmerkki.”

Mutta miten on, onko ihmisoikeusjärjestöjen sana alkanut painaa enemmän päätökset tekevien pöydissä? Mattila on varovaisen optimistinen, vaikka viime hallituskaudella siinäkin asiassa otettiin hieman takapakkia.

”Suomen kypsyyttä ihmisoikeusasioissa mittaa mielestäni se, miten valtio hoitaa meneillään olevat saamelaisten ja viittomakielisten totuus- ja sovintoprosessit. Minä itse ja Ihmisoikeusliitto järjestönä olemme olleet aloitteellisia Suomen historian oikeusloukkausten selvittämiseksi. Historian vääryydet ja nykypäivän syrjintä ovat jatkumoa.”

Kuka?

Kaari Mattila

  • Syntyi Helsingissä 1972.

  • Valtiotieteiden tohtori 2011.

  • Ihmisoikeusliiton pääsihteeri vuodesta 2013. Kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen kattojärjestön FIDH:n hallituksessa. Työskennellyt aiemmin mm. ulkoministeriössä, Helsingin yliopistossa, uutistoimisto Reutersissa sekä ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osastossa.

  • Harrastaa mm. kirjoittamista, hiihtoa ja kuntojalkapalloa.

  • Toiminut pitkään dj:nä, veti omaa musiikkiohjelmaa Radio Helsingissä 10 vuoden ajan.

  • Asuu perheineen Helsingissä.

  • Täyttää 50 vuotta tänään tiistaina.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat