Vain harva täysi-ikäinen lahjasolulapsi tietää omasta alkuperästään.

Kunpa minulla olisi edes jotain tietoa

Mira sai teininä tietää, ettei hänen isänsä olekaan hänen biologinen isänsä vaan hän on saanut alkunsa tuntemattoman miehen siittiöillä. Vain harva täysi-ikäinen lahjasolulapsi tietää omasta alkuperästään.


22.9. 2:00 | Päivitetty 22.9. 8:30

Mira oli 16-vuotias ja pääsiäislomalla kotona käymässä opiskelupaikkakunnaltaan. Hieman ennen paluuta äiti pyysi Miran istumaan keittiön pöydän ääreen.

”Hän kertoi, että äiti ja isä olivat käyneet vuosia yksityisellä hedelmöitysklinikalla tuloksetta.”

Lopulta he olivat päätyneet lahjasukusoluhoitoihin. Mira ei ollut siis isänsä biologinen lapsi.

Tieto oli ensin suuri shokki.

”En ymmärtänyt asiaa. Se oli suuri järkytys. Olen aina nähnyt vahvasti, että minulla on vahvat siteet vanhempiini, ja silloin tuntui kuin joku olisi katkaissut ne”, 32-vuotias Mira kuvaa tunnetta nyt 16 vuotta myöhemmin. Vanhempiensa yksityisyyden vuoksi Mira ei esiinny jutussa koko nimellään.

Toisaalta tieto selitti hänelle monta asiaa, jotka olivat aiemmin tuntuneet oudoilta: Miksi hänellä oli niin erilainen ruumiinrakenne kuin sisarellaan? Tai miksi lapsena koulusta annetun geeniperimää käsittelevän kotitehtävän yhteydessä isä oli puhunut niin ympäripyöreästi piirteistä, jotka Mira olisi häneltä mahdollisesti perinyt?

”Aloin pohtia, kuka minä sitten olen ja mistä nämä ominaisuudet ja piirteet olen saanut”, Mira kertoo.

Lahjasoluhoitoja on tehty Suomessa siittiöillä 1940-luvulta lähtien ja munasoluilla 1990-luvulta lähtien. Vuodesta 2019 hoitoja laajennettiin julkisen terveydenhoidon puolella myös naispareille ja itsellisille naisille.

Lahjasukusoluilla alkunsa saaneita lapsia on arvioiden mukaan syntynyt Suomessa 10  000. Tilastointia kaikista hoitomuodoista on tehty vasta vuodesta 2006 alkaen, joten tarkkaa lasten määrää ei ole tiedossa.

Tätä nykyä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan vuosittain syntyy noin 500 lasta lahjasolujen avulla. Määrät ovat kasvussa. Vuonna 2020 lahjasiittiöillä alkunsa sai 189 ja lahjamunasoluilla 177 lasta. Lahjoitusalkiosta syntyi 68 lasta.

Kaikki lahjasukusoluhoitoja tarvitsevat ohjataan nykyään vuonna 2007 voimaan tulleen hedelmöityshoitolain vaatimaan lahjasukusoluneuvontaan, jossa lapselle puhumisen teemaa käydään läpi.

Ennen saattoi olla toisin. Vain harva täysi-ikäinen lahjasolulapsi tietää omasta alkuperästään, kertoo aihetta tutkinut Anni Sepponen.

Sepponen haastatteli viime vuonna julkaistuun Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian pro gradu -työhönsä ihmisiä, jotka olivat saaneet alkunsa lahjasiittiöillä. Hän kertoo, että lahjasolulapset ja heidän kokemuksensa olivat alitutkittu teema niin kansainvälisesti kuin Suomessakin.

Sepposen haastattelemien lahjasukusolualkuisten lasten kokemukset vaihtelivat suuresti. Osa kertoi, että tieto omasta alkuperästä järkytti ja laukaisi suuren identiteettikriisin. Osa piti taas tietoa geneettisestä alkuperästään yhdentekevänä.

Hän kertoo, että kaikki pitivät tiedonsaantioikeutta tärkeänä ja heitä harmitti, että heiltä oli salailtu asiaa.

”Aloin pohtia, kuka minä sitten olen.”

Kaikkia hänen haastattelemiaan lahjasolulapsia yhdisti kokemus siitä, että he ymmärsivät perheessä olleen salaisuuden.

Salailu ei myöskään loppunut siihen, että he olivat saaneet tietää alkuperästään, vaan vastuu kertomisesta ja salailusta siirtyi myös heille itselleen.

”Kukaan haastatelluista ei ollut puhunut asiasta kotona isänsä kanssa. Haastatellut kokivat, että puhumattomuudella he suojelivat itseään, isäänsä ja perhesuhteitaan”, Sepponen kertoo.

Miten kertomatta jättäminen sitten voi vaikuttaa? Sepponen on opinnäytetyössään haarukoinut kansainvälisiä tutkimuksia.

Niiden mukaan näyttää siltä, ettei kertomatta jättämisellä välttämättä aina ole negatiivisia seurauksia perheen toimivuudelle. Sepposen mukaan kertominen kannattaisi kuitenkin tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja avoimesti.

Tutkimusten mukaan mitä aikaisemmassa vaiheessa lapselle kerrotaan asiasta ja siitä puhutaan avoimesti, sitä paremmin se tukee perheen toimivuutta ja sitä vähemmän se aiheuttaa lapselle negatiivisia tunteita tai ongelmia.

Lapsettomien yhdistys Simpukan Helminauha-hankkeessa tarjotaan tietoa ja tukea lahjasukusoluilla alkunsa saaneille.

Hankevastaava Jenni Huhtala korostaa, että lapsella on oikeus kasvaa tietoon taustastaan. Vanhemmat kuitenkin kaipaavat tähän myös tukea ja apua, jota ei aina ole ollut saatavilla. Hän muistuttaa, että neuvontaa on lahjasoluhoitojen yhteydessä alettu laajemmin tarjota vasta vuodesta 2007 lähtien. Tätä ennen neuvot ovat voineet vaihdella suuresti.

”Riippuu hyvin paljon klinikasta ja hoitohenkilökunnasta, miten hoitoihin osallistuneita ohjeistettiin. Osaa saatettiin jopa suoraan kehottaa siihen, ettei lapselle kerrottaisi hänen alkuperäänsä”, Huhtala kertoo.

Vaikka nykyisen hedelmöityshoitolain mukaan lahjasukusolualkuisella henkilöllä on oikeus 18 vuotta täytettyään saada tietää luovuttajan henkilöllisyys, tätä oikeutta ja sen toimivuutta ei vielä ole käytännössä testattu, sillä ensimmäiset lain aikana syntyneet lapset täyttävät 18 vuotta vasta vuonna 2026.

Lahjasukusoluhoitoihin liittyy tutkimusten mukaan paljon puhumattomuutta ja väärinkäsityksiä. Luovutettujen sukusolujen käyttöä hedelmöityshoidoissa on saatettu pitää ongelmallisena, koska silloin geneettinen side katkeaa.

Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että geneettisen siteen puuttumisella ei ole vaikutusta vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen negatiivisesti, pikemminkin päinvastoin, Huhtala kertoo.

Lahjasolujen avulla vanhemmaksi tulleet ovat hyvin sitoutuneita ja valmistautuneita vanhemmuuteen – lapsi on ollut vanhemmilleen hyvin toivottu ja odotettu. Omistautuminen ja sitoutuminen vanhemmuuteen on tärkeämpää vanhempi-lapsisuhteen kannalta kuin geneettinen yhteys.

”Isäni on aina isäni, vaikka meillä ei olekaan geneettistä sidettä.”

Miksi tieto geneettisestä alkuperästä sitten nousee niin merkittävään rooliin lahjasukusoluisten lasten kannalta? Ovathan perhesuhteet hyvin moninaisia: on uusperheitä sekä bonusvanhempia ja bonuslapsia, joilla ei myöskään ole geneettistä sidettä toisiinsa.

Mira kertoo pohtineensa sitä paljon itsekin.

”Isäni on aina isäni, vaikka meillä ei olekaan geneettistä sidettä, sillä eihän genetiikka perhettä tee vaan rakkaus”, Mira sanoo.

Silti asia tulee yllättävän usein hänelle vastaan. Esimerkiksi lääkäriin mennessä häneltä saatetaan kysyä mahdollisia perinnöllisiä sairauksia, Mira kertoo. Tai joskus kun hän katsoo itseään peilistä, hän saattaa pohtia, että mistähän tuokin tietty piirre on.

Hän tietää luovuttajasta vain sen, mitä hänen vanhemmilleen oli kerrottu: että tämä muistutti ulkoisesti hänen isäänsä.

Miran mukaan hoitohenkilökunta ei varsinaisesti kieltänyt hänen vanhempiaan kertomasta asiasta Miralle, mutta vanhemmat eivät myöskään saaneet asiaan minkäänlaista neuvontaa.

Mira kertoo yrittäneensä selvittää, voisiko hän saada enemmän tietoa luovuttajasta. Se ei ole mahdollista. Etenkin vanhemmilla klinikoilla luovuttajien tietoja ei ole enää edes tallessa.

Kolme vuotta sitten Mira sai itsekin lapsen puolisonsa kanssa lahjoitetuilla sukusoluilla. Miran puoliso on nainen. Lapselleen he ovat kertoneet tämän alkuperästä tämän ikätason mukaisesti.

Lahjoittajasta he saivat tietää muun muassa tämän pituuden, painon, silmien ja hiusten värin sekä etnisen taustan.

”Kunpa tietäisin luovuttajasta edes jotain näistä”, Mira kertoo pohtineensa omalta osaltaan. Hän on käynyt dna-testissä mutta ei ole vielä saanut sen tuloksia.

Mira kokee, että hän osaa omien kokemustensa takia helpommin asettua oman lapsensa asemaan. Ainoastaan sitä hän on pohtinut, että missä vaiheessa hän kertoo lapselle omasta taustastaan.

”Se on ollut vielä vähän monimutkainen asia ymmärrettäväksi pienelle lapselle. Se tuskin kuitenkaan tulee olemaan hänelle vastaavanlainen shokki kuin mitä se itselleni oli, sillä hän on kasvanut lahjasukusolutietouteen pienestä pitäen.”

Juttua täsmennetty 22.10. kello 15.27: Vuodesta 2019 hoitoja laajennettiin julkisen terveydenhoidon puolella myös naispareille ja itsellisille naisille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat