Päivi Lairikkala myy häpeilemättä kolmen euron bensaa – Ovela bisnes­logiikka on tehnyt kievarista maankuulun

Kalliista bensiinistä tunnetun lappilaisen taukopaikan pitäjä Päivi Lairikkala paistaa munkit öisin halvalla pörssisähköllä ja päivystää talvisin sen varalta, että revontulituristit lukitsevat itsensä ulos pakkaseen.

Päivi Lairikkala myy Suomen kalleinta bensaa Inarin Kaamasella.

29.9. 2:00 | Päivitetty 29.9. 7:21

Lapin ehkä kuuluisimmalla polttoainepumpulla tehdään hillittyjä ostopäätöksiä. Harmaana sunnuntaina elokuun lopussa farmari-Corollaan riittää kymmenen litraa bensiiniä. Hintaa ostokselle kertyy 29 euroa. Kuudellakymmenellä eurolla saa mustaan Corvetteen 20 litraa 98-oktaanista.

Inarilaisen Kaamasen Kievarin polttoaineiden hinnat ovat polttoaineiden hintoja seuraavan verkkopalvelun listoilla usein Suomen korkeimpia, vaikka kesän huippuhinnoista on tultu hieman alaspäin. Esimerkiksi tiistaina 98E-laatu maksoi 2,9 euroa ja 95E sekä diesel 2,5 euroa litralta. Monilla Suomen bensa-asemilla bensa maksaa jo reilusti alle kaksi euroa.

Kievarin toiminnasta vastaavaa Päivi Lairikkalaa polttoaineuutiset huvittavat, koska polttoaineen myynti on kievarille pieni sivubisnes. Ennätyshinnat tuovat yritykselle julkisuutta – ja asiakkaita.

”Tänä kesänä neljä miestä tuli varta vasten katsomaan Suomen kalleinta bensiiniä. Kaikki tilasivat ruokaa”, Lairikkala kertoo.

Kievarin polttoainesäiliöihin mahtuu Lairikkalan mukaan kolmea laatua, yhteensä noin 10 000 litraa. Sama säiliöauto käy ainakin Karigasniemellä, Lairikkala muistelee.

”Kerran eläinlääkäri soitti aamuyöllä. Oli menossa auttamaan poikivaa lehmää eikä ollut kiirepäivänä ehtinyt tankata muualla. Tulee hyvä mieli, kun saa autettua jotakuta”, sanoo Lairikkala, joka on pyörittänyt yritystä kahdeksan vuotta miehensä Harri Lairikkalan kanssa.

Taukopaikat ovat vähentyneet Lapin teiden varsilta.

”Moni on poistunut luonnollisesti, kun yrittäjä on ikääntynyt”, Lairikkala arvioi.

Nykyautoilla on helppo ajaa kerralla satojen kilometrien matkoja. Silti Lairikkalan mukaan kievariin saapuu matkustajia, joita on kesken matkan alkanut väsyttää.

Kaamasen Kievari on viimeisiä levähdyspaikkoja ennen erämaan halki menevää Utsjoen-tietä.

Kievarin ydinajatus on pysynyt melko samana kestikievarilaitoksen ja hollikyytijärjestelmän ajoista, vaikka enää valtio ei samalla tavalla säätele majoittamista ja ravintolatoimintaa.

”Tänne tullaan, syödään hyvin, juodaan ja yövytään. Juominen on jopa suotavaa”, sanoo Lairikkala ja virnistää.

Kievarin pitäminen on Lairikkalan mukaan elämäntapa. Tänään hän on herännyt paistamaan munkkeja aamuyöllä, halvan pörssisähkön tunteina. Myös tiskikone laitetaan päälle iltapäivällä, kun hinta on halvempi. Lairikkalat tekevät kievarin ruuat, joten lounasajasta alkaen päivät kuluvat usein keittiössä.

Työntekijöitä Kaamasen kaltaiseen kylään on Lairikkalan mukaan vaikea löytää.

”Tämä on aika rankka ala. Nuoret menevät helposti kasvukeskuksiin, eikä sinnekään tahdo löytyä työntekijöitä”, sanoo Lairikkala.

Juuri muuta ei Lairikkalan elämään nyt mahdukaan. Päivät venyvät pitkiksi. Majoittujien takia jonkun on oltava tontilla myös öisin.

”Neljä kiinalaista soitti yöllä. Olivat unohtaneet avaimet sisään, kun lähtivät katsomaan revontulia”, kertoo Lairikkala.

Alkamassa on kievarin vuoden suurin tapahtuma, musiikkitapahtuma Kaamanen Blues. Se tarkoittaa Lairikkalalle yhä pidempiä päiviä ja täyteen varattuja huoneita. Sesonkien aikana kievarin pitäjät käyvät vuorotellen nukkumassa Inarijärven rannalla sijaitsevassa honkahirsikämpässään.

”Siellä saa säädellä itse asioita ja olla oma herransa.”

Etelästä tuleville Kaamanen näyttää viimeiseltä hiljaiselta kylältä ennen laajaa erämaata. Päivi Lairikkalan näkökulmasta ollaan kuitenkin keskellä, liikenteen solmukohdassa.

On valtaväylä Nelostie, Sevettijärventie ja Karigasniementie. Norjaan on vain 70 kilometrin matka.

Toiseen maailmansotaan asti liikkuminen oli vaivalloista. Tie Inarin kylältä Kaamaseen valmistui vähän ennen sotaa. Pohjoisemmaksi jatkaville oli tarjolla kinttupolkuja. Niitä käyttivät etenkin postinjakajat, jotka pyöräilivät ja soutivat reittejä pitkin Utsjoelle päiväkausia.

Nykyinen Kaamanen tuntuu Lairikkalasta vilkkaalta paikalta, ainakin jos vertaa nauhamaiseen Sevettijärven kylään, jonka baaria Lairikkalat pyörittivät aiemmin kymmenen vuotta. Työmatka oli lyhyt, koska pariskunta asui baarin yläkerrassa.

”Varsinkin talvi oli rauhallisempaa aikaa.”

Sevettijärvellä yhteisön jäseneksi oli Lairikkalan mukaan vaikeampi päästä kuin Kaamasessa.

”Etelästä tulleena oli tekemistä, että sai jonkinlaisen jalansijan.”

”Tänne tullaan, syödään hyvin, juodaan ja yövytään. Juominen on jopa suotavaa.”

Päivi Lairikkala on suhtautunut elämään uteliaasti. Ura kiinteistönvälittäjänä vaihtui hierojaksi kouluttautumiseen. Sitten kutsui Sevettijärvi ja vuosikymmen baarin pyörittämistä. Sitä Päivi Lairikkala luuli eläkevirakseen.

Kun baari myytiin, Lairikkalat pyörähtivät takaisin etelään, Tampereen seudulle.

”Luultiin että ryhdytään taas eteläläisiksi”, sanoo Lairikkala.

Pian pariskunta suuntasi Kaamaseen. Viime keväänä Lairikkalat myivät vähälle käytölle jääneen asuntonsa Tampereen läheltä Urjalasta.

Kaamasen polttoaineturisteja lukuun ottamatta korkeat polttoaineiden hinnat ja ulkomaanmatkailun helpottuminen ovat näkyneet Lapissa kotimaanmatkailun vähentymisenä.

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan heinäkuussa Lapissa yöpyi lähes kolmannes vähemmän suomalaisia matkailijoita kuin vuosi sitten. Matkailijoita oli silti hieman enemmän kuin ennen koronaviruspandemiaa.

Päivi Lairikkala on tehnyt kesästä samanlaisia havaintoja. Matkailijoiden käyttäytyminen tuntuu muuttuneen. Keskieurooppalaiset matkailijat tulivat yllättäen jo kesäkuussa.

”Lähtivät liikkeelle heti, kun se oli mahdollista”, arvioi Lairikkala.

Automatkailijoiden uusimman voimanlähteen, sähkön, suhteen Lairikkaloilla ei ole suunnitelmia. Latauspisteitä ei ole tiedossa, koska kievari on nyt myynnissä.

Kun ostaja löytyy, Lairikkalat aikovat vetäytyä Inarijärven rannalle Kankiniemen kämpälleen.

”Josko me päästäisiin tästä paikasta jo eläkkeelle”, Päivi Lairikkala pohtii.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat