Puolustus vaatii oikeudenkäyntiä ”avoimin kortein”: Kiisteltyjä asiakirjoja ei nähdä oikeudessa

Viestikoekeskus-oikeudenkäynnin pääkäsittely alkoi keskiviikkona.

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi (edessä), asianajaja Kai Kotiranta sekä Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen Helsingin käräjäoikeudessa 5. lokakuuta.

5.10. 9:23 | Päivitetty 5.10. 15:45

Helsingin käräjäoikeus aloitti keskiviikkona Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointia koskevan oikeudenkäynnin pääkäsittelyn. Heti istunnon alussa tapahtui uusi käänne, kun yhden Helsingin Sanomien työntekijän puolustus nimesi HS:n vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen ja päätoimittaja Antero Mukan todistajiksi.

Päätoimittajat nimesi todistajiksi Kalle Silfverberg, joka toimi Viestikoekeskus-uutisoinnin aikaan politiikan toimituksen esimiehenä.

Asianajaja Kai Kotirannan mukaan päätoimittajien kuulemisen teemana on se, ettei Silfverberg ole tehnyt julkaisupäätöksiä, ei ole osallistunut julkaisua koskevaan päätöksentekoon eikä hänellä ollut toimivaltaa päättää julkaisusta. Silfverberg ei myöskään kuulunut puolustuksen mukaan toimituksen johtoon tuolloin.

Puolustuksen mukaan todistajina kuultaville päätoimittajille ei tule esittää kysymyksiä, jotka voisivat saattaa heidät syytteen vaaraan tai vaarantaisivat lähdesuojan.

”Nyt syytteessä olevat kolme toimittajaa eivät ole olleet sellaisessa asemassa, että olivat pystyneet julkaisemaan mitään. Vastuu julkaisusta kuuluu tässä tapauksessa toimituksen johdolle, viime kädessä vastaavalla päätoimittajalle”, Niemi sanoi oikeudenkäynnin tauolla.

Niemeä kuultiin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä, mutta häntä vastaan ei nostettu syytettä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ei nostanut syytettä Niemeä vastaan, koska näyttöä ei ollut siitä, että Niemi olisi tiennyt artikkelista ennen sen julkaisua.

Niemi vetosi kuulusteluissa itsekriminointisuojaan ja lähdesuojaan, mutta puolustuksen poliisille toimittamassa loppulausunnossa todetaan, että oikeudellinen vastuu lehden sisällöstä kuuluu hänelle.

Niemi itse on sanonut yllättyneensä syyttäjän päätöksestä, koska katsoi päätoimittajana joka tapauksessa vastaavansa uutisoinnista.

Päätoimittaja Antero Mukkaa ei kuultu esitutkinnassa todistajana eikä hän ollut rikoksesta epäiltynä.

Ensimmäisenä istuntopäivänä syyttäjät, syytettyjen puolustukset ja Puolustusvoimat esittävät asiaesittelyissään oman näkemyksensä tapahtumista.

Ensimmäisenä asiaesittelyn pitivät oikeussalissa erikoissyyttäjät Krista Mannerhovi ja Anja-Riitta Rinkinen. Syyttäjien mukaan HS:n julkaisemat tiedot oli määrätty salaisiksi ja ne olivat turvallisuusluokiteltuja. Samaa koskee syyttäjien mukaan jatkojuttuja, joita HS:n oli tarkoitus julkaista myöhemmin.

Puolustusvoimat oli syyttäjien mukaan esitutkinnan aikana tarkistanut ja vahvistanut, että salassapito oli edelleen aiheellista ja voimassa epäiltyjen rikosten tekoaikana.

Syyttäjien mukaan on jäänyt epäselväksi, kuka päätti viime kädessä julkaisusta. Sillä ei ole kuitenkaan syyttäjien mukaan merkitystä kolmen syytteessä olevan toimittajan kannalta.

”Vastaajat ovat joka tapauksessa rikoksen tekijöitä. Heillä on ollut yhteisymmärrys, että artikkeli julkaistaan ja heillä on ollut keskeinen tekijärooli”, syyttäjät totesivat.

”Rikosvastuusta ei voi välttyä sillä perusteella, että väitetään, että joku muu teki lopullisen hyväksymispäätöksen.”

Syyttäjien mukaan kaksi syytettyä toimittajaa laativat artikkelit ja kolmas syytetty hyväksyi esimiesasemassa heidän toimintansa.

Syyttäjät arvioivat myös, ettei lehdellä ollut oikeutta paljastaa tietoja sananvapauden perusteella.

He totesivat tiedotusvälineiden olevan vallan vahtikoiria, joilla on erityinen asema yhteiskunnallisten vaikuttajien ja päättäjien valvojina. Toimittajien sananvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamatonta.

Tässä tapauksessa tietojen paljastaminen olisi vaatinut erityisen painavia syitä, koska kyse oli ulkoisen turvallisuuden perusteella salatuista ja turvallisuusluokitelluista tiedoista. Syyttäjien mukaan HS ei kuitenkaan paljastanut mitään vakavaa epäkohtaa, joka perustelisi tietojen julkaisua.

Tiedustelulainsäädännön uudistuksesta ja Viestikoekeskuksesta olisi syyttäjien mielestä voinut uutisoida myös ilman salaisten tietojen paljastamista.

Syyttäjät totesivat myös, että turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä syyttämisessä ei ole kyse ennakkosensuurista. Syyttäjien mukaan salassa pidettävien tietojen julkaisua jatkoartikkeleissa eivät estäneet viranomaiset vaan päätöksen teki HS itse.

Puolustusvoimat luonnehti omassa asiaesittelyssään tapausta vakavaksi ja totesi muun muassa, että vanhoistakin asiakirjoista voi tehdä päätelmiä sotilastiedustelun nykytilanteesta.

Asiakirjojen salassapitopäätösten asianmukaisuus olisi puolustusvoimien mukaan ollut mahdollista viedä tuomioistuimen arvioitavaksi ennen jutun julkaisua, mutta niin ei tehty.

Syyttäjät vaativat kolmelle Helsingin Sanomien toimittajalle vähintään puolentoista vuoden ehdollisia vankeusrangaistuksia. Toimittajia syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä.

Syyte koskee HS:n joulukuussa 2017 julkaisemaa artikkelia Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta. Syyttäjien näkemyksen mukaan lehdellä oli tarkoitus julkaista lisää salassa pidettäväksi katsottuja tietoja jatkojutuissa.

Syytteen mukaan Helsingin Sanomat on oikeudettomasti julkaissut salaista tietoa sotilastiedustelusta. Syytteen mukaan syytetyt ovat tienneet artikkelien sisältävän Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi salassa pidettäviä tietoja.

Puolustusvoimat yhtyi pääkäsittelyn alussa syytteisiin.

Kaikkien syytettyjen puolustukset kiistivät oikeussalissa syytteet.

Syyttäjät ja puolustusvoimat vaativat myös HS:n julkaiseman kirjoituksen poistamista HS.fistä. Puolustus vastustaa vaatimusta.

Kahta syytettyä ja Sanoma Media Finlandia edustava asianajaja Kai Kotiranta arvosteli asiaesittelynsä aluksi syyttäjiä siitä, etteivät he esitä näyttönä oikeudenkäynnissä konkreettisia salaisia asiakirjoja, joiden tietoja Helsingin Sanomien syytetään julkaisseen luvattomasti.

Puolustuksen mukaan syyttäjät vetoavat vain puolustusvoimien ja todistajien näkemykseen asiakirjojen salaisuudesta. Asiakirjat pitäisi Kotirannan mukaan esittää näyttönä, jotta asiaa voitaisiin kunnolla arvioida oikeudellisesti.

Kotiranta arvosteli myös sitä, ettei puolustus ole saanut tietoja tapaukseen liittyvästä keskusrikospoliisin toisesta esitutkinnasta. Tämä tutkinta on yhä kesken ja koskee mahdollisesta tietovuotoa puolustusvoimissa.

”Olemme pyytäneet, että kortit käännetään ja pelataan avoimin kortein”, Kotiranta sanoi.

Myös käräjäoikeuden puheenjohtaja Maritta Pakarinen luonnehti poikkeuksellisesti toisen esitutkinnan tilannetta. Hän varoitti myös syyteoikeuden vanhentumisesta tässä tietovuotojutussa.

Kotirannan mukaan oikeudenkäynnin kannalta keskeistä on, että syytetyt eivät ole päättäneet julkaisemisesta eivätkä julkaistut tiedot tai julkaistavaksi kaavailtujen juttujen ”muistiinpanot” sisällä turvallisuussalaisuuksia. Keskeistä on myös, että tietojen julkaisu on ollut oikeutettua.

Puolustuksen mukaan kukaan syytetyistä ei osallistunut jutun julkaisusta päättämiseen. Kotiranta vetosi asiaesittelyssään lainsäädännön esitöihin ja katsoi, että vastuu jutun sisällöstä siirtyi jutun julkaisun hyväksyjälle. Syyttäjät ovat vastuun siirtymisestä eri mieltä.

Puolustuksen mukaan ensimmäisen jutun julkaisun on hyväksynyt normaalin prosessin mukaisesti toimituksen johto ja viime kädessä vastuun kantaa päätoimittaja. Julkaisupäätös tehtiin 15. joulukuuta eli julkaisua edeltävänä päivänä.

Puolustus vetoaa myös siihen, etteivät syytetyt eikä jutun julkaisun hyväksyjä ole tienneet, että juttu sisältäisi turvallisuussalaisuuksia.

Kotiranta totesi myös, että puolustusvoimat on tiennyt vähintään yli puoli vuotta, että Helsingin Sanomat valmistelee juttuja ja että lehdellä on asiakirja-aineistoa hallussaan. Tästä huolimatta puolustusvoimat teki tutkintapyynnön vasta kuukausien kuluttua.

”Puolustusvoimat toimi asiassa passiivisesti ja antoi siten hiljaisen hyväksynnän jutun julkaisemiselle”, Kotiranta sanoi.

Kotiranta huomautti oikeussalissa myös, että tapauksen arvioinnin ytimessä pitäisi olla ennemminkin Puolustusvoimissa tapahtunut tietovuoto.

”Huomio on siirretty nyt käsiteltävänä olevaan asiaan tekemällä tutkintapyyntö Helsingin Sanomista”, Kotiranta totesi.

Yhtä toimittajaa edustava asianajaja Timo Ylikantola kertoi omassa puheenvuorossaan, että puolustusvoimat oli yhteydessä poliisiin HS:n hallussa olevan materiaalin vuoksi jo toukokuussa 2017 eli useita kuukausia ennen jutun julkaisua ja tutkintapyyntöjä.

Syytettyjen puolustukset arvostelevat sitä, että heitä on pidetty pimennossa puolustusvoimien ja poliisin toimista HS:n jutun julkaisua edeltävien kuukausien aikana.

Puolustuksen mukaan kaikki artikkeleissa mainitut tiedot on saatavilla julkisista lähteistä. Kun tiedot on löydettävissä julkisista lähteistä, tiedot eivät puolustuksen mukaan ole kriminalisoinnilla suojattuja turvallisuussalaisuuksia eikä niiden kertominen ole kiellettyä.

Helsingin Sanomat on perustellut Viestikoekeskusta käsittelevän jutun julkaisemista kansalaisten oikeudella ymmärtää jutun käsittelemiä asioita tilanteessa, jossa oltiin säätämässä kansalaisten perusoikeuksiin voimakkaasti liittyviä tiedustelulakeja.

Oikeudenkäynti jatkuu loka-marraskuun ajan lähinnä kirjallisten todisteiden läpikäymisellä. Syytettyjen ja todistajien kuulemiset alkavat myöhemmin lokakuussa.

Oikeudenkäynnin pääkäsittelyn on tarkoitus päättyä joulukuussa. Käräjäoikeus antaa tuomion ensi vuoden puolella.

Oikaisu 5.10. kello 15.00: Jutussa kerrottiin aiemmin, että syytettyjä ja todistajia kuullaan marraskuun lopussa ja joulukuun alkupuolella. Käräjäoikeus on muuttanut aikataulua ja kuulemiset alkavat jo lokakuussa.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat