Maastosta on helppo löytää jälkiä salapyynnistä.

Muuttomatkan julma loppu

Kyproksella tapetaan ja syödään joka vuosi laittomasti miljoonia pikkulintuja, mutta kun siitä kysyy, kukaan ei ole kuullut eikä nähnyt mitään.


16.10. 2:00 | Päivitetty 2.11. 13:58

Kypros

Vihjeitä salametsästyksestä näkee kaikkialla, jos vain osaa katsoa.

Hedelmäpuiden välissä kulkee leveä käytävä. Se ei ole syntynyt sattumalta. Joku on käynyt raivaamassa puita pois tieltä.

Käytävän molemmissa päissä on autonrenkaaseen valettu betonipaino, jonkinlainen jalusta. Sen päällä törröttää metalliputki. Putkien väliin saisi pingotettua parikymmenmetrisen verkon.

Nyt verkkoa ei ole, mutta on helppo kuvitella se paikalleen. Yöllä puissa lentelevät pikkulinnut törmäisivät verkkoon ja jäisivät satimeen. Sitten joku tulisi ja keräisi linnut ja verkot talteen.

Vielä selvempiä merkkejä ansapyynnistä näkee, kun katsoo maahan. Höyheniä ja sulkia lojuu siellä täällä.

Puiden siimeksessä olevat pöydät ja muovituolitkin palvelevat yhtä tiettyä tarkoitusta. Niistä salametsästäjät tarkkailevat ympäristöä viranomaisiskujen varalta, kertoo lintujärjestö Birdlife Kyproksen kenttäryhmän edustaja Markos Charalambides.

Birdlife Kyproksen kenttätyöntekijä Markos Charalambides tutkii maastosta löytynyttä salametsästäjien käytävää.

Tuoli, pöytä ja vesisäiliö maastossa kielivät lintujen salametsästyksestä. Kyseessä voi olla vartiopaikka tai saaliin lajittelupaikka.

Betonirengastolppa on varma merkki salametsästyksestä. Jalustan jatkoksi pystytetään varsinaiset pyydysverkkojen tukitangot.

Täällä Välimeren itänurkassa tapetaan joka vuosi laittomasti satojatuhansia tai jopa miljoonia pieniä laululintuja, Kyproksen pinta-alaan nähden enemmän kuin muualla Välimeren alueella.

Luku on arvio, joka perustuu koko Välimeren alueen kattavaan tutkimushankkeeseen.

Juuri nyt sesonki on kuumimmillaan. Pohjoisessa pesivät linnut ovat matkalla talvehtimisalueilleen esimerkiksi Itä-Afrikkaan. Moni levähtää Kyproksella ennen meren ylitystä.

Lomasaarella päättää päivänsä todennäköisesti myös moni Suomessa pesivä muuttolintu, kuten mustapääkerttu, hernekerttu, laulurastas ja tiltaltti.

Tappajia ei kuitenkaan näy. Se ei toki ole ihme.

Lintujen ansapyynti on ollut Kyproksella laitonta jo vuodesta 1974, mutta pyynti ei ole loppunut.

Laululinnuista tehdään perinteistä kyproslaista herkkua ambelopouliaa, vaikka näitä lintuja on kiellettyä paitsi pyytää myös syödä.

Tiltaltti voi painaa vain muutaman gramman, joten vatsantäytettä siinä on vähän. Silti perinne elää vahvana. Erityisesti mustapääkertuista valmistetulla ambelopoulialla on menekkiä, vaikka kukaan ei myönnä valmistavansa, myyvänsä, ostavansa tai syövänsä sitä.

Kaikki viittaa kuitenkin siihen, että salaa pyydetyt linnut syödään Kyproksella. Ainakaan merkkejä viennistä ei ole.

Markos Charalambides esittelee pieniä keltaisia hedelmiä, joiden erittämää tahmeaa ainetta käytetään liima-ansoissa.

Ajamme Charalambidesin kanssa maastoautolla kartoittamassa salametsästyspaikkoja Larnakan ja Famagustan alueiden kylissä.

”Monet pyydystävät täällä lintuja. He suhtautuvat harrastukseensa erittäin intohimoisesti”, Charalambides kertoo.

Maaseudulla sana vieraista kiertää nopeasti. Vieras auto huomataan nopeasti. Meidänkin peräämme lähtee hetkeksi auto seuraamaan, minne suuntaamme.

”Metsästäjät ovat nykyisin hyvin varovaisia.”

Myös jäljet siivotaan nopeasti. Varsinaisia pyyntivälineitä, lintuverkkoja ja liimatikkuja, ei maastosta löydy. Ne kerätään yleensä pois päivän ajaksi ja viritetään käyttöön yöksi.

Salametsästäjiltä on jäänyt maastoon kaiutin, jolla on soitettu muistitikulle tallennettua linnunlaulua ja houkuteltu lintuja satimeen.

SBA-poliisin kersantti Yiannis Louca esittelee takavarikoitua pyyntiverkkoa Dkekelian tukikohdan poliisiasemalla.

Liimatikut on päällystetty tahmealla seoksella, johon linnut jäävät kiinni. SBA-poliisin kersantti esittelee salametsästäjiltä takavarikoituja liimatikkuja.

”Ongelma on se, että Kyproksella on edelleen paljon ihmisiä, jotka haluavat syödä pikkulintuja”, sanoo Tassos Shialis, joka johtaa Birdlife Kyproksen järjestämää salametsästyksen vastaista kampanjaa.

Järjestö on tarkkaillut lintujen laitonta tappamista järjestelmällisesti jo parikymmentä vuotta. Kampanjointi on tuottanut tulosta.

”Salametsästys on vähentynyt merkittävästi”, Shialis kertoo.

Isona apuna on ollut brittipoliisi. Saarella sijaitsevien kahden brittiläisen tukikohdan eli SBA:n (Sovereign Base Areas) poliisi on perustanut erityisryhmän salametsästyksen kitkemiseksi.

Tekijöitä on pidätetty, pyyntivälineitä takavarikoitu ja kiinni jääneille määrätty tuhansien eurojen sakkoja.

Vaikeampaa on paikallisten viranomaisten kanssa. Hyvä alku onkin oikeastaan kääntymässä päälaelleen.

Joulukuussa 2020 Kyproksen parlamentti päätti lieventää laittomasta lintujen tappamisesta annettavia rangaistuksia.

Salametsästyksestä annettava sakko pieneni lakimuutoksen seurauksena 2 000 eurosta 200:aan. Muutos koskee 14 lajin salametsästystä liima-ansoilla ja haulikolla sekä alle 50 linnun saalista.

Shialis on asiasta tyrmistynyt.

”Valitettavasti osa poliitikoista tukee aktiivisesti ansapyyntiä ja vanhaa perinnettä. Uusi laki on hullu ja naurettava. Käytännössä se tarkoittaa salametsästyksen laillistamista. Menetimme 20 vuotta lintujen suojelua.”

Shialis pelkää, että rangaistusten lieventäminen lisää tappamista. Tästä on jo merkkejä viime syksyltä, jolloin Birdlifen tutkimusalueilla tapettiin noin 600 000 lintua. Se on huomattavasti enemmän kuin edellissyksynä.

Birdlife Kyproksen salametsästyksen vastaisen kampanjan johtaja Tassos Shialis (vas.) ja johtaja Martin A. Hellicar pelkäävät, että rangaistuksen lieventäminen lisää lintujen laitonta tappamista Kyproksella.

Salametsästäjät Shialis luokittelee kolmeen ryhmään.

Pienen mittakaavan metsästäjät pyydystävät lintuja liimatikuilla omaan käyttöön, ja heitä on paljon. Liimatikku on keppi, joka on kastettu Syyrian luumuna tunnetun puun hedelmistä keitettyyn tahmeaan aineeseen ja hunajaan. Seos liimaa linnut tiukasti tikkuun.

Toinen ryhmä ovat ne, jotka myyvät lintuja paikallisille asukkaille ja ravintoloille ja saavat tästä taloudellista hyötyä.

Sitten ovat suuren mittakaavan salametsästäjät, jotka pyydystävät valtavia määriä lintuja isoilla verkoilla ja myyvät saaliinsa pimeillä markkinoilla.

”Heitä Kyproksella on vain muutama, mutta toiminnassa liikkuvat isot rahat”, Shialis kertoo.

Järjestön toimistossa Nikosiassa istuva Birdlife Kyproksen johtaja Martin A. Hellicar nyökyttelee. Hän vertaa lintujen salametsästystä huumekauppaan. Lintukaupan arvoksi Birdlife Kypros arvioi noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Yksi lintu maksaa noin 5–6 euroa, jopa enemmän. Ravintolassa annoksen ambelopouliaa voi saada tiskin alta 80–100 eurolla.

”Tämä on todella vakavasti otettava porukka, jossa on mukana mafia. Kyse ei ole siitä, että vanha mies pyydystää liimatikuilla muutamia lintuja, vaan teollisesta mittakaavasta. Näille ihmisille salametsästys ei ole harrastus. He ovat todella sisällä siinä ja näkevät paljon vaivaa saaliin vuoksi”, Hellicar sanoo.

On sysipimeää, kun kersantti Yiannis Loucan johtama partio lähtee maastoon SBA-poliisin Dekeleiassa sijaitsevasta tukikohdasta turistien suosiman Larnakan kaupungin läheltä.

Partio suuntaa Cape Pylaan, joka on suosittu salametsästyspaikka. Syyskuun loppu ja lokakuun alku taas ovat täällä muuttolintujen, eritoten mustapääkertun, sesonkia.

Yleensä salametsästäjät ovat liikkeellä pimeällä. Siksi myös SBA:n poliisi työskentelee yöllä.

Mutta nyt ei näy ketään.

Auringon jo noustessa Marcos Sawa ohjaa lennokin ilmaan. Kameran ruutu näyttää tarkkaa maastokuvaa. Lämpökamera tunnistaa alueella liikkuvat ihmiset.

Lennokkikaan ei tuota tulosta.

”Salametsästäjät tuntevat alueen paremmin kuin me. Joku on jo saattanut varoittaa tulostamme. Heitä on todella vaikea saada kiinni”, Louca kertoo.

Edellisellä viikolla ryhmä sai kiinni seitsemän salametsästäjää ja takavarikoi kaksi verkkoa. Vuosi sitten poliisit löysivät yhdestä verkosta jopa 300 lintua.

Koska lintuja pyydystävät myös ammattirikolliset, siihen liittyy korruptiota ja väkivaltaa. Uhkailu on yleistä. Esimerkiksi aktivistien autoja on räjäytetty. Konflikteja on Loucan mukaan ollut, mutta ”onneksi kukaan ei ole loukkaantunut”.

Kyproksen perinneruoka ambelopoulia koostuu erilaisin menetelmin – grillattuna, säilyttynä, keitettynä, paistettuna – valmistetuista laululinnuista.

Larnakan tuntumassa sijaitseva Agios Theodoroksen kylä on tunnettu ansapyyntiperinteestään. Kylässä pidettiin aikoinaan jopa ambelopoulia-festivaaleja.

Vielä muutamia vuosia sitten annoksia on ollut saatavilla enemmän tai vähemmän avoimesti, luonnonsuojelijat kertovat. Mutta nyt kylän kahvilassa suhtaudutaan perinneruoan kyselijöihin huvittuneesti.

Kahvilassa ei omistajan mukaan ole lintuja eikä ambelopoulian valmistajia. Hän kehottaa kysymään rannan tavernasta – tai tulemaan myöhemmin uudestaan, jos mitään ei löydy.

Suuntaamme neuvon perässä merenrantaan, mutta tavernassa lintuja ei ole saatavilla.

”Se on rikollista toimintaa. Tarkastajat ovat liikkeellä tähän aikaan vuodesta”, omistaja sanoo.

Muutaman tunnin päästä palaamme Agios Theodoroksen kahvilaan, mutta enää kenelläkään ei ole mitään tietoa linnuista eikä niiden pyydystäjistä.

Agios Theodoroksen kylässä asuvien George Kashoulin (vas.) ja Takis Christophin mukaan lintujen ansapyynti on menneen ajan harrastus.

Siestan jälkeen kahvilaan alkaa tulla kylässä asuvia miehiä. Keskusteluakin syntyy.

”Nykyisin vain muutama ihminen Kyproksella metsästää lintuja, mutta he ovat rikollisia. Tavalliset ihmiset eivät salametsästä. Tästä kylästä et heitä löydä”, vakuuttaa eläkkeellä olevaksi poliisiksi esittäytyvä George Kashouli, 64.

”Täältä et löydä myöskään ambelopouliaa mistään ravintolasta. Poliisi valvoo tiukasti, ettei sitä tapahdu.”

Ansapyyntiä ei ole lopetettu vapaaehtoisesti. Katkeruuttakin on ilmassa.

”Koko Välimeren alue tekee samaa. Tuntuu erikoiselta, että täällä pitää lopettaa ansapyynti, vaikka naapurimaissa pyydystetään samoilla metodeilla tuhansia lintuja. Sitten minä en saa harjoittaa perinnettä, joka on osa meidän historiaamme”, sanoo Takis Christophi, 65.

Hänen mukaansa melkein kaikki paikkakuntalaiset ovat harrastaneet ansapyyntiä. Monet ovat saaneet linnuista lisätuloa, rakentaneet linturahoilla talonsa ja kouluttaneet lapsensa.

”Tietenkin nautin, kun lähdin aamulla katsomaan ansoja ja sain saalista. Se on kuitenkin muuttunut ajan kuluessa isoksi riskiksi. On pitänyt lopettaa riippumatta siitä, haluanko vai en.”

Christophi kertoo, että nuori sukupolvi pitää perinnettä vieraana.

”Kun kerromme perinteestä lapsillemme ja lastenlapsillemme, heitä ei kiinnosta. He pitävät sitä inhottavana. On vain hyväksyttävä, että kyseessä on enää muisto menneisyydestä.”

Lefkaran kylässä asuvan Michael Rouvisin pyydykseen tarttui 1970-luvulla Suomessa rengastettu lintu.

Idyllisestä Lefkaran vuoristokylästä löytyy mies, joka muistelee vielä perinneruokaa lämmöllä.

Michael Rouvis, 77, pelaa kahvilassa korttia. Kun tulee puhe ambelopouliasta, hänen silmänsä syttyvät.

”Herkullista. Aivan fantastista”, Rouvis kuvailee.

Hän muistelee aikaa, jolloin ansapyynti oli laillinen ja Lefkarassakin tavallinen harrastus.

”Parhaimmillaan sain 265 lintua 21 verkolla. Varsinkin rastaita saimme ja pyydystimme ruoaksi.”

Linnut keitettiin ja syötiin viinietikan kanssa kokonaisina.

”Niin presidentti kuin piispakin tulivat tänne syömään ambelopouliaa”, Rouvis kertoo.

Kerran hänen pyydykseensä tarttui lintu, jolla oli jalassaan suomalainen rengas. Siitä on jo 40–50 vuotta, eikä rengas ole enää tallessa.

Rouvis oli kuitenkin tehnyt löydöstään ilmoituksen. Suomessa rengastuslöydöistä kerrotaan Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon. Sieltä tiedon pitäisi siis löytyä.

Salametsästyspaikalta löytynyt linnun kallo.

Rengastustoimiston arkistoissa ei ole monta merkintää Kyprokselta. Tapetuksi ilmoitettujen lintujen määrä ylipäätään on vähentynyt voimakkaasti 1970–1980-luvuilta lähtien.

Kyproksen Lefkaran seudulta löytyy kuitenkin yksi Suomesta tullut lintu, hernekerttu. Se on rengastettu Helsingissä 7. elokuuta vuonna 1970.

Kaksi vuotta myöhemmin, 15. elokuuta 1972, se lensi muuttomatkallaan ansaan Kyproksella – ja päätyi kenties Rouvisin lautaselle.

Enää Rouvis ei pyydystä lintuja.

”Kuten poikani sanoo, ambelopoulia on menneisyyttä.”

2.11.2022 vaihdettu kaksi kuvaa turvallisuussyistä niin, ettei lintujärjestön kenttätyöntekijä ole tunnistettavissa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat