Säteilyturvan johtaja ei ole varma, onko hänellä jodi­tabletteja kotona – Petteri Tiippana kertoo, miksei Tšernobyl ikinä toistu

Säteilyturvakeskuksen pääjohtajan Petteri Tiippanan mielestä pitäisi miettiä, onko säteily­turvallisuutta jo liiaksi säädelty.

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Petteri Tiippana uudessa johtokeskuksessa Vantaan Jokiniemessä. Kriisin tullen johtoryhmä kokoontuu tämän pöydän ääreen.

15.10. 2:00 | Päivitetty 15.10. 6:14

Sosiaali- ja terveysministeriö suositti tällä viikolla hankkimaan kaikille 3–40-vuotiaille suomalaisille kotiin joditabletteja. Kehotus aiheutti ryntäyksen apteekkeihin, minkä seurauksena tabletit loppuivat niistä.

Joditabletteja saatetaan suositella otettavaksi mahdollisen ydinvoimala­onnettomuuden jälkeen.

Säteilyturvakeskuksen (Stuk) pääjohtaja Petteri Tiippana, millaisia ajatuksia ohjeistuksen aiheuttama ryntäys aiheutti teissä?

”Joko me suomalaiset olemme erittäin kuuliaisia ja ohjeita noudattavia ihmisiä tai sitten säteily huolestuttaa, jonka takia reagoidaan näin voimakkaasti”, Tiippana sanoo.

”Kyllä se tavallaan oli odotettu reaktio, mutta ehkä reagoinnin suuruus hiukan yllätti.”

Lue lisää: Ministeriö kehottaa hankkimaan lääke­jodia, akuuttia syytä apteekkiin ryntäämiselle ei ole

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, ovatko sodan keskellä Ukrainassa olevat ydinvoimalat turvallisia. Moni muistaa vielä Tšernobylin ydinvoimala­onnettomuuden.

Julkisuudessa on myös pohdittu, käyttääkö Venäjä ehkä ydinasetta tai tekeekö se mahdollisesti jopa näytösluonteisen ydinkokeen.

Tiippana muistuttaa kuitenkin, että joditablettisuositus ei liity Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, vaan mahdolliseen ydinlaitos­onnettomuuteen.

”Ydinlaitoksille ei voi luvata absoluuttista turvallisuutta.”

Tiippana korostaa, että joditabletteja tarvitaan sen varalta, että ydinonnettomuus tapahtuu suomalaisessa ydinvoimalassa tai Suomen lähialueella olevassa ydinvoimalassa kuten Sosnovyi Borissa, Kuolassa tai Ruotsissa.

”Sieltä se päästö voi tulla, ei Ukrainasta. Sen vuoksi on hyvä, että ihmisillä on joditabletteja kotona, vaikkakin ensisijainen suojaustoimi on sisälle suojautuminen. Joditabletti on täydentävä toimi tarvittaessa.”

Onko Stukin pääjohtajan kotona joditabletteja?

”Pitäisi olla. Pitää vain tarkistaa, ovatko ne enää kurantteja, eli viittä vuotta tuoreempia.”

Stukin tiloissa Vantaalla voi melkein haistaa tuoreen maalin. Säteilyturvakeskus on juuri muuttanut täysin uuteen toimitaloon Jokiniemeen.

Kokoushuoneiden nimetkin ovat asiaankuuluvan säteileviä: Alfa, Beta ja Gamma. Haastatteluhuoneen seinällä on Kansallisgallerian kokoelmiin kuuluva Markus Konttisen öljymaalaus Taivaan hymyilyä.

Tiippana on tehnyt käytännöllisesti katsoen koko uransa Stukissa. Miehen puheesta kuulee kuitenkin itäsuomalaisen nuotin, sillä juuret ovat Joensuussa.

”Mihin sitä itäsuomalaisuudesta pääsisi”, hän sanoo.

Tiippana kehuu Stukia siitä, että hän on saanut siellä mahdollisuuksia ja mielen­kiintoisia tehtäviä.

Stuk on turvallisuusviranomainen, joka valvoo säteily- ja ydinturvallisuutta Suomessa. Työntekijöitä sillä on lähes 340.

Petteri Tiippana on toiminut Stukin pääjohtajana vuodesta 2013 alkaen.

Tiippana myöntää, että Venäjän uhittelu ydinaseilla ja toiminta Zaporižžjan ydinvoimalassa on saanut viranomaiset Suomessa normaalia valppaammaksi.

Hänen mukaansa Stukin oma säteilymittaus­verkko toimii normaalisti, eikä kansainvälinen tilanne ole aiheuttanut siinä mitään tavanomaisesta poikkeavaa.

Stuk tekee yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen kanssa. Seurannassa on se, mihin päin tuulet käyvät.

”Meillä pyörivät laskennalliset mallit Zaporižžjan laitoksen osalta.”

Tiippanan mukaan tuuliennusteet ovat varsin luotettavia. Niiden avulla pystytään heti sanomaan, mihin suuntaan mahdollinen säteilypilvi lähtee.

Suomen onneksi esimerkiksi Venäjän yhtenä mahdollisena ydinkoe­paikkana pidetyssä Novaja Zemljassa vallitsevat tuulensuunnat ovat Suomesta poispäin.

Ydinasekokeet on kielletty kansainvälisin sopimuksin, ja Venäjä on niihin sitoutunut.

”Ovathan he tosin sitoutuneet moniin muihinkin asioihin, joita ovat nyt rikkoneet. Mahdollisen ydinkokeen todennäköisyyttä en osaa arvioida, se on diplomaattien ja sotilaiden tehtävä”, Tiippana sanoo.

”Jos koe tehtäisiin ilmakehässä, aktiivisuus jäisi yläilmakehään ja leviäisi sieltä ilmavirtausten mukana ympäri pohjoista pallonpuoliskoa. Aktiivisuudet eivät nouse kovin korkeiksi maan päällä.”

Lue lisää: Mitä tapahtuisi Suomelle, jos Venäjä käyttäisi ydinaseita? HS käy skenaariot läpi

Mitä tiedetään Zaporižžjan reaktoreiden tilanteesta nyt?

”Tiedämme, että siellä on kuusi yksikköä, jotka on kaikki sammutettu. Reaktorit eivät ole käynnissä. Turvallisuusmielessä se on hyvä.”

Reaktorit tarvitsevat sammutettunakin jäähdytystä, mutta jäähdytystarve on sammutuksen jälkeen paljon pienempi kuin käynnissä olevissa reaktoreissa.

”Turvallisuusjärjestelmien täytyy toimia, ja ne tarvitsevat sähköä. Sähköä tulee sinne ulkoisesta sähköverkosta ja varavoima­generaattoreista.”

Tiippana sanoo, että ydinvoimalat ovat lähtökohtaisesti erittäin vahvoja rakenteita, joissa on paksut betonirakenteet suojaamassa reaktoria ja turvallisuusjärjestelmiä.

”Kyllä ne kestävät ammuksia. Riittävän voimakas ohjus voi kyllä suojarakenteet läpäistä. Ei voi kuitenkaan laittaa yhtäläisyysmerkkejä ohjusiskun ja ydinvoimalaitos­onnettomuuden välille. Ei se ole ihan niin suoraviivaista.”

Ukrainan nykyiset ydinvoimalaitokset ovat tyypiltään samanlaisia kuin esimerkiksi Loviisan ydinvoimalat Suomessa.

”Tšernobylin tapaista onnettomuutta ei voi tapahtua Ukrainan muilla ydinlaitoksilla. Se johtuu reaktorityyppien eroista. Ukrainan muissa laitoksissa on muun muassa suojarakennukset, joita Tšernobylissa ei ollut.”

Olkiluodon kolmosyksikön pitäisi suunnitelman mukaan aloittaa säännöllinen sähkötuotanto joulukuussa. Tiippana sanoo, ettei hänellä ole sellaista tietoa, ettei aikataulu pitäisi.

”Siellä on vielä koekäyttöjä jäljellä. Tänään aamupäivällä [torstaina] tehtiin itse asiassa merkittävä testi. Laitosta ajettiin aamupäivällä täydellä teholla, ja sitten käynnistettiin reaktorin suojaustoiminta, pikasulku, eli laitos ajettiin nopeasti alas”, Tiippana kertoo.

Koe meni hyvin.

”Täälläkään eivät valot sammuneet eli valtakunnan verkkokin kesti sen”, Tiippana heittää.

Mitä viranomaiset ovat oppineet Fennovoima-hankkeesta?

”Meillä on juuri projektiryhmä tehnyt siitä loppuraportin. En ole vielä sitä itse lukenut”, Tiippana sanoo.

Hänen mukaansa koko raportti ei todennäköisesti tule julki. Raportissa voi olla liikesalaisuuksiin ja turvallisuus­asioihin liittyviä tietoja, joita ei ehkä voida julkaista.

Salailuun ei pitäisi liittyä mitään poliittista, Tiippana vakuuttaa.

”Tilanne huomioiden joku voi sen poliittiseksi vääntää. Kyllä tilanne Rosatomin ja Fennovoiman välillä pitää ottaa huomioon.”

”Varmasti jotain tullaan kertomaan. Raportti tulee varmaan konkreettisesti näkymään ydinenergialain kokonais­uudistuksessa, josta työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt. Samalla tullaan uudistamaan meidän oma säännöstömme. Hanke kestää 4–5 vuotta.”

Tiippanan mukaan Fennovoimasta opittiin ainakin se, että suomalainen tapa valvoa ydinlaitoksia on hyvä.

Suomalainen tapa pitää sisällään tarkan ymmärryksen siitä, mitä suunnitelmissa on, ovatko laitostoimittajan ja energiayhtiön työntekijät osaavia, ovatko heidän asenteensa kohdillaan ja onko toimitusketju valmis.

”Mukautuvuus on tärkeää, että ymmärretään, mistä laitostoimittaja tulee ja millaisella osaamisella sekä kulttuurilla se toimii. Ymmärtääkö se suomalaisen toimintatavan? Samanlainen haaste oli ranskalaisten kanssa aikoinaan.”

Tiippana kärjistää esimerkinomaisesti, että ranskalaiset tulivat Olkiluoto 3:a rakentamaan vähän sellaisella asenteella, että aidataan Olkiluoto, vedetään Trikolori lipputankoon, ruvetaan rakentamaan ja nähdään sitten joskus, kun laitos on valmis.

”Suomessa toimitaan vähän eri tavalla.”

Fortum kertoi maaliskuussa, että se hakee valtioneuvostolta lupaa jatkaa Loviisan ydinvoimalan käyttöä vuoteen 2050 saakka. Stuk antaa asiasta lausunnon tämän vuoden loppuun mennessä.

Hallitusohjelman mukaan Sanna Marinin (sd) hallitus suhtautuu käytössä olevien ydinvoimaloiden jatkolupiin myönteisesti, jos Säteilyturvakeskus puoltaa niitä. Valtioneuvosto päättänee luvasta mahdollisesti ennen ensi vuoden eduskuntavaaleja.

Tiippanan mukaan Loviisan voimalan osalta tutkitaan ”kahta kovaa teknistä aihetta”.

Ensimmäinen on laitoksen komponenttien ikääntymisen hallinta. Toisin sanoen kestääkö laitoksen reaktori­painesäiliö suunnitellun käyttöiän.

Toinen on hieman yllättäen seisminen turvallisuus, eli millaisia maanjäristyksiä laitoksen pitää kestää. Fortum on parhaillaan tekemässä asiasta selvitystä, jonka tulokset kuultaneen syksyn aikana.

”Arvioidaan, mitkä paikat voivat rikkoontua ja niiden merkitys turvallisuuden kannalta.”

Suomessa ei normaalisti suuria maanjäristyksiä ole. Seisminen turvallisuus onkin uusi vaatimus suomalaisille ydinvoimaloille. Sitä ei ollut vielä silloin, kun nykyiset voimalat rakennettiin.

Käytännössä nykyisten ydinvoimaloiden maanjäristyksen kestävyyttä on jo parannettu ja tullaan parantamaan, jos selvitykset sitä edellyttävät.

Suhtautuminen ydinvoimaan on muuttunut Suomessa selvästi myönteisemmäksi. Syinä ovat ilmaston lämpeneminen ja Venäjän hyökkäyssodan tuoma energiakriisi. Mielet voivat kuitenkin muuttua seuraavan ydinonnettomuuden myötä.

”Meillä on tällä alallakin miettimistä siinä, mikä on riittävän turvallista”, Tiippana sanoo.

”Meidän pitää kansainvälisesti miettiä, olemmeko ylireguloineet säteilyturvallisuutta, esimerkiksi niin, että altistusta pitäisi aina painaa niin alas kuin mahdollista.”

Tiippanan mukaan tällaisella tiellä ollaan, kun pyritään mikro- tai millisievertin osiin. Silloin ei enää välttämättä osata suhteuttaa asioita erilaisiin ympärillä oleviin riskeihin.

”Siinä ei olla balanssissa ympärillä vallitsevan säteilyaltistuksen kanssa eikä muiden riskien kanssa.”

Sievert on säteilyannoksen yksikkö, joka kuvaa säteilyn aiheuttamaa terveyshaittaa. Suomalainen saa säteilystä keskimäärin 5,9 millisievertin annoksen vuodessa. Säteilyä tulee muun muassa sisäilman radonista ja röntgentutkimuksista.

Esimerkiksi Tšernobylin onnettomuuden seurauksena ei pystytä osoittamaan yhtään kuolemantapausta Suomessa.

”Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden säteilyn aiheuttamat suorat terveys­vaikutukset jäävät väestölle hyvin vähäisiksi elleivät olemattomiksi”, Tiippana huomauttaa.

Tiippanan mukaan ihmiset pystytään suojaamaan säteilyltä yksinkertaisilla toimilla kuten sisälle suojautumisella, evakuoinneilla ja ruoan tuotannon suojaamisella.

Näistä kaikista seuraa kuitenkin muita vaikutuksia, jotka voivat olla säteilyvaikutuksia merkittävämpiä. Näin käy esimerkiksi silloin kun ihmisiä pitää ruveta evakuoimaan ja he menettävät kotinsa ja työpaikkansa.

”Se on valtavan kallista, ja siitä tulee psykososiaalisia seurauksia. Niihin pitää olla valmis.”

Kuka?

Petteri Tiippana, 50

  • Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja.

  • Ydinenergiatekniikan diplomi-insinööri.

  • Vaimo ja viisi lasta.

  • Harrastaa ulkoilua, liikuntaa ja äänikirjojen kuuntelua.

  • Pelaa ”höntsäporukoissa” jääkiekkoa, vasen laitahyökkääjä.

  • Suosikkijoukkue on Saipa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat