Näyttelijä ja kala-aktiivi Jasper Pääkkönen on innoissaan Hiitolanjoen vapauttamisesta, joka toi Laatokan lohet vanhoille lisääntymisalueilleen. Lahnasenkosken voimalaitospadon purkaminen vapautti veden virtaamaan.

Lohet tulivat heti, kun pato purettiin

Voimalaitospadon purkaminen vapautti Lahnasenkosken virtaamaan Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa. Koskien kunnostaminen auttaa uhanalaisia vaelluskaloja, kuten Laatokan järvilohta ja taimenta. ”Tätä lumipalloefektiä ei pysäytä mikään”, sanoo Jasper Pääkkönen.


1.11. 2:00 | Päivitetty 1.11. 6:57

”Käsittämätöntä. Uskomatonta. Kukaan ei varmasti uskaltanut odottaa näin mielettömän hienoja tuloksia, kun hanke varmistui kaksi vuotta sitten.”

Näyttelijä, kala-aktiivi Jasper Pääkkönen seisoo Etelä-Karjalassa Hiitolanjoen Lahnasenkoskella ja katselee innoissaan vapaana virtaavaa vettä.

Jo koski on iso muutos, sillä virtavettä paikalla ei ole ollut yli sataan vuoteen. Voimalaitospato rakennettiin vuonna 1911. Nyt se on purettu ja koski ennallistettu takaisin luonnontilaan. Hetki on siis historiallinen.

Suurin ihmetyksen aihe ei silti ole kuohuva koski vaan kalat, alkuperäiset Laatokan lohet ja taimenet.

Kalat tulivat heti, kun reitti avautui. Jokin vietti ne tänne sai. Jo ennen kuin ennallistamistyö oli saatu päätökseen, koskessa oli isoja lohia kutemassa.

”Tulokset ovat välittömiä. Ne näkyvät heti eivätkä vuosien päästä. Ja nyt puhutaan äärimmäisen uhanalaisesta järvilohesta”, Pääkkönen sanoo silmät loistaen.

Pääkkönen on tullut tutuksi vaelluskalojen puolestapuhujana. Hän on jo vuosia pitänyt ääntä niiden ahdingosta ja vaatinut pienten, sähköntuotannolle merkityksettömien voimalaitospatojen purkamista, jotta kymmeniä vuosia sitten tukitut vaellusreitit saadaan avattua.

Vesirakentaja Timo Luukkonen onnistui kuvaamaan Laatokan järvilohen kutemassa Lahnasenkosken työpadon yläpuolella 14. lokakuuta. Kyljellään olevan naaraslohen vasemmalla puolella on uros, joka odottaa oikeata hetkeä päästäkseen hedelmöittämään mätimunat.

Hiitolanjoki on Suomen ensimmäinen suuri padonpurkuhanke. Noin 3,2 miljoonaa euroa maksanut hanke tuo lisääntymistilaa Laatokan lohelle ja taimenelle.

Laatokkaan laskevassa joessa on ollut Suomen puolella kolme voimalaitospatoa. Kangaskoski purettiin vuosi sitten. Nyt oli vuorossa Lahnasenkoski, ja Ritakosken pato puretaan ensi vuonna.

Kokonaisuudesta muodostuu koskireitti, jonka pudotuskorkeus on 18 metriä.

Tulokset ovat jo ylittäneet odotukset. Järvilohet ja taimenet tulivat heti, ja jo Kangaskoskella todettiin sähkökalastuksessa ennätysmäinen poikastiheys. Poikasia oli jopa 200 aarilla.

”Hiitolanjoki on valtavan tärkeä, konkreettinen esimerkki siitä, minkälainen merkitys vaellusesteiden poistamisella on. Tämä saa aivan varmasti aikaan lumipalloefektin, jota ei pysäytä mikään”, Pääkkönen hehkuttaa.

Vertailun vuoksi todettakoon, että kun Pohjois-Karjalassa toimivaan Kuurnan vesivoimalaan rakennettiin ohijuoksutusuoma, Laurinvirta, siitä löytyi tänä syksynä yksi järvilohen poikanen.

”Lohikantojen tilaan liittyy yleensä vain ikävää kerrottavaa, mutta Hiitolanjoen kaltaiset valonpilkahdukset näyttävät, että ihmisen aikaansaamaa tuhoa voidaan myös tuloksellisesti korjata”, Pääkkönen sanoo.

Sähköntuotannon kannalta merkityksettömien minivoimaloiden poistaminen käytöstä on yksi ratkaisu uhanalaisten vaelluskalojen ahdinkoon.

Tarpeettomiksi käyneiden patojen poistaminen on helppo tapa suojella ja palauttaa luonnon monimuotoisuutta, mutta Suomessa sitä on toistaiseksi käytetty vähän. Useita hankkeita on kuitenkin vireillä.

Lue lisää: Padon purkaminen päästi Kumiankosken valloilleen

Lahnasenkoskella työ on yhä kesken. Jokiuomaan on tuotu valtava määrä maata ja kivenjärkäleitä. Kaivinkoneet asettelevat niitä paikoilleen. Jokirantaa maisemoidaan.

Rantaan on rakennettu ulkoilureittejä ja laavu. Vanhoihin voimalarakennuksiin tulee museo- ja matkailutoimintaa. Rautjärven kunta odottaa alueelle matkailijoita.

Voimalapato on purettu, ja vesi on ohjattu uuteen uomaan.

Kaivinkoneurakoitsijat Heikki Vaittinen ja Aatu Vaittinen kertovat, miten lohet tulivat kutemaan aivan kaivinkoneen viereen.

”Kun rakennettiin Kangaskoskea, pidettiin tätä ensin huuhaa-juttuna. Mutta nyt näkee, että tulee huipputuloksia”, Heikki Vaittinen kertoo.

Kosken ennallistaminen on tarkkaa työtä. Lahnasenkosken työmaalla Kaakkois-Suomen ely-keskuksen vesistösuunnittelija Markus Tapaninen näyttää kaivinkoneurakoitsijoille, mihin kivet ja maamassat asetellaan.

Kaivinkoneyrittäjät Heikki Vaittinen (vas.) ja Aatu Vaittinen näkivät syksyllä, kuinka Laatokan järvilohi nousi aivan kaivinkoneen viereen kutemaan.

Vesirakentaja Sakari Tuunainen kokee, että hänen työllään Hiitolanjoella on konkreettista merkitystä luonnon hyvinvoinnille.

”Sydäntä sykähdytti, kun näin ison naaraslohen ja pienen uroksen tuossa koskessa”, kertoo vesirakentaja Sakari Tuunainen ja katselee padon paikalle rakennetun kävelysillan alla kohisevaa virtaa.

”Vaikka vesi oli sameaa, kun pohjaa myllättiin, lohet tulivat kutemaan. Vietti oli niin kova.”

Tuunainen on ollut mukana monenlaisessa vesirakentamisessa. Nyt hän on mukana korjaamassa vuosikymmeniä sitten tehtyjä jälkiä. Se tuntuu merkitykselliseltä.

”On hienoa katsoa, mitä kosken kunnostaminen on tehnyt luonnolle. Eikä pidä unohtaa virkistyskäyttöä.”

Kuusamosta kotoisin olevalla Tuunaisella on toive myös seuraavasta työkohteesta. Se on Kuusinkijoki: ”Odotan kuin kuuta nousevaa, että Myllykosken pato puretaan ja joki saadaan vapaaksi.”

Kuusinkijoki on mukana maa- ja metsätalousministeriön Nousu-ohjelmassa. Siinä on noin 40 kohdetta ympäri Suomea, patojen purkamisen lisäksi muun muassa kalateitä, kertoo projektikoordinaattori Matti Vaittinen.

Vireillä ovat esimerkiksi Tainionvirran Virtaankosken ennallistaminen Sysmässä ja Autionjoen Puuppolankoski Jyväskylässä.

Hiitolanjoki on pioneerihanke. Sysäys koskien ennallistamiseen oli voimayhtiöille tullut kalatievelvoite, joka avasi neuvottelut eri vaihtoehdoille.

Vaittiselle Hiitolanjoki on myös henkilökohtaisesti tärkeä:

”Sukujuureni ovat täältä, ja 20 vuotta olen saanut olla täällä niin opintojen kuin työnkin puitteissa. Joki on tullut tutuksi opinnäytetyöstä ja harjoittelusta ministeriön kautta rahoitukseen. On työurani huipennus saada joki kuntoon.”

Suomessa on yli 700 vesivoimalaitosta, joista 220 tuottaa sähköä liiketoimintana. Voimalaitoskannasta ainakin 40 prosenttia on alle yhden megawatin minivoimaloita, ja pienimmät laitokset tuottavat sähköä pääosin omaan käyttöön.

Suurin osa kaupallisesti toimivista voimaloista on rakennettu 1950–1960-luvuilla, jolloin rakentamisen vaikutuksia ympäristöön ja kalakantoihin ei juuri mietitty. Vesirakentamisen villit vuodet katkaisivat lukemattomien vaelluskalojen reitit.

Lähes kaikki Suomen lohijoet on padottu. Vaelluskalakannat ovat hätää kärsimässä. Itämeren lohi on vaarantunut, ankerias ja järvilohi ovat äärimmäisen uhanalaisia, meritaimen ja vaellussiika erittäin uhanalaisia, samoin Etelä-Suomen sisävesitaimen.

Suurimmat voimalaitokset ovat säätövoimamahdollisuuksineen energiapoliittisesti tärkeitä. Niitä on kuitenkin vain muutama kourallinen.

Puntarissa ovat sähköntuotannon rahalliset hyödyt ja virtavesiluonnon tarjoamat hyödyt. Kun rahalliset hyödyt eivät riitä edes kattamaan investointeja, valinta on helppo.

Lahnasenkosken voimalaitos valmistui vuonna 1911. Se on yksi harvoista ja tiettävästi vanhin puurakenteinen vesivoimala Suomessa. Sinne suunnitellaan museo- ja matkailutoimintaa.

Jasper Pääkkönen on tullut tutuksi vaelluskalojen puolestapuhujana. Hän on vaatinut sähköntuotannolle merkityksettömien voimalaitospatojen purkamista, jotta vaellusreitit saadaan avattua.

”Vimma, jolla Suomessa on tuhottu virtavesiä, on ollut poikkeuksellisen kova. Patoja purkamalla korjataan luonnolle aiheutettua haittaa”, Jasper Pääkkönen toteaa.

Asiaan liittyy kuitenkin paljon harhaluuloja ja väärää tietoa. Patojen purkaminen ja koskien ennallistaminen eivät johda joen kuivumiseen. Myös historialliset voimalaitokset jäävät yleensä paikoilleen.

”Vain betonimuuri puretaan, rakennukset jäävät”, Pääkkönen korostaa.

Koskenniskalle rakennettu pohjakynnys puolestaan pitää yläpuoliset vedet halutulla tasolla.

Hiitolanjoen ennallistaminen toteutui, ja lumipallot ovat lähteneet paisumaan.

Myös toinen Pääkkösen pitkäaikainen haave on toteutumassa. Kun hän vuonna 2014 esitti Helsingin Vanhankaupunginkosken padon purkamista, monet pitivät koko ajatusta hulluna ja hanketta mahdottomana toteuttaa.

Lue lisää: Jasper Pääkkönen: Vanhankaupunginkosken historiallinen pato purettava

Nyt poliittinen tahto on muuttunut ja kaupunki teettää selvitykset padon purkamiseksi ja kosken vapauttamiseksi.

”On vain ajan kysymys, koska se puretaan. Ja kun se puretaan ja koski kuohuu vapaana, joka ikinen ihminen ihmettelee, miksi siinä on joskus ollut pato”, Pääkkönen ennakoi.

”Vastustus on ollut lähinnä romanttista teollisuushistorian ihannointia siitä, miten ihminen on pystynyt kahlitsemaan luonnon voiman.”

Pääkkösellä on selvä kohde myös seuraavalle pallolle. Se on Heinäveden Palokki, jossa voimalaitospadon purkaminen vapauttaisi yhdellä kertaa kahdeksan koskea.

”Palokissa on täysin poikkeuksellinen tilanne. Voimalaitoksella olisi iso remontti edessään. Nyt pitää tehdä päätös siitä, olisiko sittenkin järkevää ennallistaa kosket.”

Pääkkösen mielestä olisi silkkaa hulluutta sinetöidä koskien kohtalo uudestaan kymmeniksi vuosiksi vain pienvesivoimalasta saadun sähkön vuoksi: ”Nyt ovat viimeiset hetket pelastaa Saimaan järvilohi, sillä sen sukupuutto on ihan ovella.”

Fakta

Kolmen kosken urakka

Lahnasenkoskella puretun padon kohdalle syntynyt yli kahdeksan metrin pudotus täytettiin kiviaineksella. Koskenniskalle rakennettiin pohjakynnys, joka pitää yläpuoliset vedet halutulla tasolla. Maa- ja kiviainesta tarvittiin jopa 50 miljoonaa kiloa.

  • Hiitolanjoella ennallistetaan kolme koskea: Kangaskoski, Lahnasenkoski ja Ritakoski. Valmista pitäisi olla vuonna 2023.

  • Hanketta toteuttaa Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö, joka on hankkinut voimalaitokset omistukseensa.

  • Kustannukset ovat 3,2 miljoonaa euroa. Päärahoittaja on maa- ja metsätalousministeriö. Puolet rahoituksesta on tullut säätiöiltä, muun muassa WWF:ltä, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä.

Viimeinen Hiitolanjoen tukkiva pato, Ritakoski, on tarkoitus purkaa vuoden 2023 aikana. Sen jälkeen vaelluskalat pääsevät nousemaan laajoille järvialueille.

Lue Lisää: Padon purkaminen päästi Kumiankosken valloilleen

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat