Vastaanotto­keskuksia on nyt paljon enemmän, mutta ukrainalaisilla majoitus on usein tavallinen talo

Vastaanottokeskusten määrä Suomessa on tänä vuonna kolminkertaistunut. Syynä on Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota, minkä vuoksi yli 40 000 ukrainalaista on jo paennut Suomeen.

Huone Porin Liinaharjan vastaanottokeskuksen sivutoimipisteessä maaliskuussa 2022. 200-paikkainen vastaanottoyksikkö avattiin pikavauhtia Venäjän suurhyökkäyksen alettua.

3.11. 8:47 | Päivitetty 3.11. 9:19

Vaikka moni suomalainen poikkeuksellisesti avasi kotinsa ovet ukrainalaisille, vastaanottokeskuksille on ollut suuri tarve. Helmikuusta lähtien vastaanottoyksiköiden määrä on noussut 29 yksiköstä 95 yksikköön.

Edellisen kerran keskuksia pystytettiin vauhdilla vuonna 2015, kun Suomeen saapui yli 32 000 turvapaikanhakijaa. Monet silloin perustetuista keskuksista suljettiin vuosien mittaan.

Nyt perustettavat keskukset ovat myös erilaisia verrattuna pakolaiskriisin aikoihin. Valtaosa on tavallisia kerros- ja rivitaloja suurten laitosmaisten keskusten sijasta.

Vuoden lopussa Suomeen avataan 16 uutta vastaanottokeskusta kahdeksalla hyvinvointialueella Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Lapissa, Päijät- ja Kanta-Hämeessä sekä Pirkanmaalla.

Nyt avattavat vastaanottokeskukset ovat olleet jo pidempään valmistelussa. Ukrainan sota ja siitä johtuva kapasiteetin tarve on kuitenkin vaikuttanut keskusten lopulliseen määrään.

Lue lisää: Ennätysmäärä ihmisiä hakee nyt suojelua Suomesta

Ukrainan sodan myötä Suomen vastaanottojärjestelmän piirissä on ennätysmäärä ihmisiä. Yli 42 000 asiakkaasta suurin osa – noin 36 000 – on ukrainalaisia. Eniten tulijoita oli sodan alkuvaiheessa maaliskuun alussa.

Ukrainasta sotaa paenneet ovat EU:n direktiivin myötä oikeutettuja tilapäiseen suojeluun Suomessa. Yli 40 000 ukrainalaista on hakenut Suomesta tilapäistä suojelua.

Maahanmuuttovirasto on vastannut kasvaviin majoitustarpeisiin nostamalla jo toiminnassa olevien vastaanottokeskusten paikkamääriä sekä hyödyntämällä tyhjäksi jääneitä kiinteistöjä, kuten opiskelija-asuntoloita.

”Vastaanottokeskuksia on pystytty perustamaan muutamassa viikossa, jos niille on löytynyt tiloja”, Maahanmuuttoviraston vastaanottokapasiteetti- ja valmius tuloalueen johtaja Heikki Väätämöinen sanoo.

Suomen Punainen Risti (SPR) pyörittää suurinta osaa Suomen vastaanottoyksiköistä. Keskuksia on myös kunnilla, yksityisillä yrityksillä ja muilla järjestöillä.

SPR:n Hämeen piirin toiminnanjohtaja Pentti Savolainen on ollut tänä vuonna mukana perustamassa vastaanottokeskuksia.

”On paljon kysymyksiä, toiminnan halua, hätää ja huolta. Maahanmuuttovirasto ottaa meihin ensin yhteyttä ja antaa toimeksiannon. Sitten kartoitetaan kapasiteetti ja rekrytoidaan väkeä.”

Vuoden 2015 pakolaiskriisi on opettanut, miten suuria pakolaismääriä otetaan vastaan sujuvammin.

”Tällä kertaa ollaan valmiimpia ja osaaminen on laajempaa”, vakuuttaa Savolainen.

Savolainen nostaa esille erityisesti suomalaisten roolin ukrainalaisten auttamisessa ja majoituksessa. Ukrainalaisista yli puolet asuu yksityismajoituksessa.

”Kansalaiset ovat olleet tässä avainasemassa. Heiltä on tarvittu laajaa tukea, apua ja hyväksyntää. Se on ollut suomalaisen yhteiskunnan vahvuus.”

Vaikka yhteiskunta olisi paremmin varautunut, ongelmilta ei olla kuitenkaan vältytty. Venäläisiä ja ukrainalaisia on sijoitettu samoihin vastaanottokeskuksiin, ja joissakin keskuksissa asukkaille on tarjottu huonolaatuista ruokaa.

Vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana joissain vastaanottokeskuksissa raportoitiin esimerkiksi rasismista ja mielivallasta. Nyt vastaavia ongelmia on tullut ilmi vähemmän.

”Aina kun ihmiset tekevät ja toimivat, tulee yksittäisiä asioita, mutta en nostaisi mitään ongelmaa nyt ilmiötasolla”, Savolainen arvioi.

Suomessa vastaanottokeskuksia on sijoitettu ympäri maata, Helsingistä Lappiin.

”Jos katsotaan Suomen karttaa, keskuksia on aika lailla tasaisesti siihen nähden, miten meillä on väestöä”, Maahanmuuttoviraston Väätämöinen sanoo.

Vastaanottokeskuksia ei haluta kuitenkaan sijoittaa satunnaisesti.

”Sijoittaminen pitää katsoa siinä suhteessa, missä on yhteiskunnan palveluita, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja sivistystoimen tukea.”

Sopivan kiinteistön lisäksi vastaanottotoiminnan pyörittämiseen tarvitaan henkilökuntaa, kuten keskuksen johtajia ja terveydenhuollon ammattilaisia.

”Kaikkiin ammattirooleihin on saatava työntekijät nopeasti. Sosiaali- ja terveysalan ihmisten saaminen nopeasti uusiin tehtäviin ei tapahdu ihan hetkessä”, SPR:n Savolainen sanoo.

Nykyiset vastaanottokeskukset ovat usein tavallisia kerros- ja rivitaloasuntoja, joita Maahanmuuttoviraston palveluntuottajat vuokraavat kunnalta tai yksityisiltä toimijoilta. Tällaisia majoitusvaihtoehtoja on tietoisesti lisätty vuodesta 2015, jolloin suurin osa tulijoista oli yksinmatkaavia miehiä.

”Sellainen asuminen on tälle tulijaprofiilille – ukrainalaisille perheille – sopinut hyvin. Heillä on tarve päästä rauhalliseen ympäristöön ja saada perhe turvaan. Laitosmainen asuminen on pitkittyessään etenkin perheille stressaavampaa”, Väätämöinen sanoo.

Lisäksi laitostyyppisen asumisen ylläpitäminen on kallista, koska se vaatii muun muassa ruokajärjestelyjä ja ympärivuorokautista henkilökuntaa.

Savolainen lisää, että Suomeen paenneita on ajateltava täysivaltaisina ja toimintakykyisinä ihmisinä.

”He ovat vain lähteneet olosuhteista, joissa on sietämätöntä elää. Me haluamme luoda heille mahdollisuudet itse valmistaa ruokansa ja huolehtia asuinsijastaan, ja antaa paremmat edellytykset oman elämän rakentamiseen.”

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat