Suojeltavia kohteita Suomessa ovat ennen kaikkea luonnontilaiset metsät. Niiden tilaa ei saa heikentää. Kuvassa ikimetsää Inarin yhteismetsän alueella.

Valtava pala Suomea pitää pian palauttaa luonnon­tilaan – Tätä EU:n määräys tarkoittaa

EU:n komission lakipaketti luonnon ennallistamisesta herättää kiivasta keskustelua metsätaloudesta. Tutkijat muistuttavat, että Suomi on sitoutunut metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.


26.10. 2:00 | Päivitetty 26.10. 10:23

Suomen metsätalous ei kaadu EU:n ennallistamissäädöksiin, vaan ne ovat täysin linjassa Suomessa jo hyväksyttyjen metsätalouden kestävyydestä tehtyjen linjausten kanssa, toteaa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkimusjohtaja Eeva Primmer.

Ennallistaminen tarkoittaa sitä, että jos luontoa on muutettu esimerkiksi rakentamalla tai raivaamalla peltoa, se pitää saattaa takaisin kohti luonnontilaa.

Parhaillaan jäsenmaiden puitavana oleva EU-komission ehdotus ennallistamis­asetukseksi on herättänyt Suomessa kiivasta keskustelua, sillä lakipaketti tekee ennallistamisesta pakollista.

Vastahankaa aiheuttavat ennen kaikkea metsiä koskevat vaatimukset, jotka vaikuttavat metsätalouteen.

”Suomi on sitoutunut metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ja suurelta osin selviämme ennallistamisesta talousmetsien luonnonhoidolla ja nostamalla sen kunnianhimoa. Se puolestaan vain lisää metsätalouden kestävyyttä”, Primmer sanoo.

Suomi on myös hyväksynyt EU:n biodiversiteettistrategian, jonka tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Ennallistamisasetus on suoraa jatkumoa strategialle.

Primmer muistuttaa, että ennallistaminen ei ole sama asia kuin luonnonsuojelu, vaikka suojelutavoitteitakin asetuksella tuetaan.

”Suomessa tehdään luonnonsuojelualueilla jatkuvasti aika paljon ennallistamista, esimerkiksi poltetaan metsää. EU-paketti ei kuitenkaan tarkoita pelkästään äärimmäisen dramaattisia ja hankemuotoisia toimia metsissä vaan myös arkisempia talousmetsien luonnonhoidon toimia, vaikkapa kuolleen puun jättämistä hakkuu­alueelle”, Primmer sanoo.

Raja-arvoja ennallistamiselle tai talousmetsien lahopuumäärille ei ole EU-säädöksessä asetettu, vaan ne asetetaan myöhemmin toimeenpanovaiheessa.

”Suomessa on jo olemassa instrumentit, jotka antavat raamit toteutukselle Suomessa. Niiden puitteissa voidaan toimia, eikä tarvitse olettaa, että ennallistamisalueelle tulee automaattisesti suojelualue.”

Taloudellisia vaikutuksia uusi lainsäädäntö tuo, mutta nekään eivät Primmerin mukaan ole mahdottomia.

”Tietenkin säädöksellä on vaikutusta metsätalouteen, jos otetaan tulkinta, että se toimeenpanee 30 prosentin suojelupinta-alatavoitetta. Suurimmassa osassa alueita ei kuitenkaan tarvita isoja ja kalliita toimenpiteitä vaan säästöpuita, lahopuuta ja suojakaistoja, samanlaisia talousmetsien luonnonhoidon perusasioita kuin nykyisinkin metsäluonnon hoidossa”, Primmer sanoo.

EU-komissio antoi kesäkuussa esityksen pakollisesta luonnon ennallistamisesta.

Komission mielestä uhka luontokadon laajenemisesta on niin suuri, että vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet eivät riitä turvaamaan monimuotoisuutta.

Lakipaketti edellyttää vielä, että jäsenmaat ja EU-parlamentti hyväksyvät esitykset.

Lue lisää: EU-komissio haluaa luonnon ennallistamisen pakolliseksi, esittää myös torjunta-aineiden käytön puolittamista

Komission vaikutusarvion mukaan ennallistamisen kustannukset Suomessa ovat 900 miljoonaa euroa. Edellä ovat Ranska 2,1 miljardilla ja Espanja 1,5 miljardilla eurolla.

Suomen lasketaan hyötyvän 9,7 miljardia euroa.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuspäällikkö Matleena Kniivilä ei pidä lukuja luotettavina, sillä niissä ei oteta huomioon maakohtaisia eroja ja ennallistamisen epäsuoria vaikutuksia.

”Hyvin paljon on vielä auki, eikä säädösten vaikutuksia tiedetä varsinkaan kustannusten osalta. Hyvin paljon riippuu siitä, miten ennallistaminen toteutetaan ja missä metsää suojellaan”, Kniivilä sanoo.

”Jos teollisuuden puunsaanti heikkenee merkittävästi, sillä on myös kansantaloudellisia vaikutuksia. Tiukalla lisäsuojelulla voi olla merkittäviä talousvaikutuksia, jos se toteutetaan Etelä-Suomi-painotuksella, mikä olisi ekologisesti järkevää”, Kniivilä lisää.

Suojelu ei kuitenkaan ole ainoa keino ennallistaa luontoa, Kniiviläkin muistuttaa.

Lakipaketti koskee niin maa- kuin vesialueitakin; Suomessa etenkin boreaalisia luonnonmetsiä, jalopuumetsiä ja puustoisia soita. Lisäksi paketti käsittää tiettyihin lajeihin, esimerkiksi metsälintuihin, liittyviä asioita mutta myös kaikkia talousmetsiä.

”Kaikissa talousmetsissä pitää lisätä tiettyjä ominaispiirteitä, muun muassa kuolleen puun määrää, peitteisyyttä ja eri-ikäisyyttä. Tavoitteet määritellään kansallisesti ennallistamissuunnitelmassa”, Kniivilä kertoo.

Muutoksia metsiin ja niiden käyttöön on joka tapauksessa odotettavissa, sillä vireillä on useita säädöksiä, jotka vievät käytäntöjä samaan suuntaan. Näitä ovat esimerkiksi Lulucf-asetuksen tarkistus, taksonomia ja asetus metsäkatovapaista tuotteista.

”Metsänkäyttö tulee muuttumaan entistä pehmeämpään suuntaan, sillä ilmasto- ja ympäristötavoitteet korostuvat aiempaa voimakkaammin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että taloudellisia vaikutuksia pidetään toissijaisempina”, Kniivilä sanoo.

”Heikentämiskielto merkitsee hakkuukieltoa.”

Suojeltavia luontokohteita Suomessa ovat ennen kaikkea boreaaliset luonnonmetsät ja vanhat metsät. Niille, kuten muillekin luontodirektiivissä luetelluille luontotyypeille, on määritelty heikentämiskielto. Jos metsiä on heikennetty, ne pitää ennallistaa. Lisäksi luonnonmetsiä tulee säilyttää sellainen määrä, että ne pysyvät elinvoimaisina.

”Koska metsien käsittely heikentää metsäelinympäristöjä, kategorinen heikentämiskielto merkitsee hakkuukieltoa”, sanoo Suomen luontopaneelin puheenjohtaja, ekologian professori Janne Kotiaho.

Professori Janne Kotiaho.

”Heikentämiskielto tarkoittanee käytännössä sitä, että jäljellä olevat luonnonmetsät ja lähes luonnontilaiset metsät on suojeltava.”

Kovin paljon luonnonmetsiä Suomessa ei enää ole, Kotiaho toteaa: ”Jos niitä olisi paljon, meidän metsälajistollamme menisi paremmin.”

Luontopaneelin mukaan helpointa olisi lopettaa valtion vanhojen metsien hakkuut ainakin siihen saakka, kunnes vanhojen metsien määrittely on saatu tehtyä. EU:n biodiversiteettistrategian ja komission ennallistamisasetuksen seurauksena vanhojen metsien heikentäminen tullaan kieltämään, ja tällaisten metsien hakkuista olisi syytä pidättäytyä.

”Määräaikainen hakkuukielto kaikille yli 120-vuotiaille valtion metsille olisi tarpeen, kunnes saadaan määriteltyä, mitkä metsät pitää suojella pysyvästi ja mitkä voidaan pitää esimerkiksi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piirissä”, Kotiaho sanoo.

Lue lisää: Valtion yli 120-vuotiaat metsät pitää asettaa hakkuu­kieltoon, vaatii Luonto­paneelin puheen­johtaja: ”Valtio hakkaa edelleen vanhoja metsiään paljon”

Kotiahon mukaan ennallistamisasetus antaa jäsenmaille riittävästi liikkumavaraa. Asetus määrää mittarit, joiden avulla tavoitteiden toteutumista arvioidaan. Yhteisesti määriteltyjen mittareiden puitteissa voidaan kuitenkin kansallisesti määrittää esimerkiksi tavoiteltava lahopuun määrä metsissä ja jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn pinta-ala osuus talousmetsistä.

”Kyse on yhteisestä ympäristöpolitiikasta. Metsät ovat Suomen luonnon tärkein elinympäristö. Siksi ne ovat myös EU:n yhteisen ympäristöpolitiikan kohteena”, Kotiaho painottaa.

”Näissä puitteissa kukin maa voi sitten päättää metsätaloutensa sisällöstä.”

Metsäpalo on luontaista ennallistamista. Lieksan Kitsissä paloi vuonna 1992 yli 140 hehtaaria metsää ja suota. Paikalle on kasvanut monimuotoinen metsä.

Soiden ennallistaminen on yksi keino palauttaa luontoarvoja ja torjua ilmastonmuutosta. Kemiönsaaressa sijaitsevan Stormossenin vesitasapaino on palautettu patoamalla ojituksia.

Ennallistamisasetus koskee kaikkia luontodirektiivissä mainittuja luontotyyppejä, kuten metsiä, soita ja tuntureita sekä meri- ja järvialueita, myös kaupunkialueita.

Kokonaistavoite on EU:n tasolla ennallistaa vuoteen 2030 mennessä 20 prosenttia alueista, joiden tila on heikentynyt. Tavoite kiristyy asteittain niin, että vuonna 2050 kaikki heikentyneet alueet olisi ennallistettu.

EU:n biodiversiteettistrategia edellyttää, että vuonna 2030 suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista. Vähintään 10 prosenttia on suojeltava tiukasti.

Lisäksi kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät on suojeltava tiukasti pinta-alasta riippumatta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat