Moni raiskauksen uhri kertoo tapahtumista täysin rauhallisesti – Poliisin kuulusteluissa muhii ongelmia, sanoo asiantuntija

Oikeuspsykologin mukaan Suomessa poliiseja ei kouluteta systemaattisesti käyttämään tutkimuksissa tehokkaimmiksi todettuja ja kansainvälisesti laajalti käytössä olevia kuulustelumenetelmiä. Tätä hän ihmettelee ja toivoo muutosta.

14.11. 2:00 | Päivitetty 14.11. 8:36

Suomalaiset poliisit tuntevat kaikkiaan heikosti maailmalla käytettyjä, tutkittuja kuulustelumenetelmiä, esittää oikeuspsykologi, psykologian tohtori Hanna Lahtinen. Hän on myös yksi lapsirikostutkinnan erityiskoulutusta Poliisiammattikorkeakoulussa vetävistä henkilöistä.

Lahtinen näkee, että Suomessa kuulustelumenetelmien käyttöön liittyy ongelma: poliiseja ei vielä kouluteta systemaattisesti käyttämään tutkimusperustaisia, kansainvälisesti jo laajalti käytössä olevia kuulustelumenetelmiä, jotka voisivat auttaa rikostutkinnassa ja rikosten selvittämisessä.

”Kansainvälisissä tutkimuksissa tehokkaimmiksi todetut kuulustelumenetelmät eivät ole vielä systemaattisesti, yhtenäisesti ja laajalti Suomen poliisin käytössä. Yksittäiset poliisit ovat perehtyneet niihin itsenäisesti ja saattavat käyttää niitä”, Lahtinen arvioi.

Lahtinen pohjaa näkemyksensä muun muassa viimevuotiseen Noora Armilan Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön sekä lukuisilta poliiseilta henkilökohtaisesti kuulemaansa. Armilan opinnäytetyön keskeisimpien tulosten mukaan suomalaispoliisit tuntevat ja käyttävät maailmalla tunnettuja kuulustelumenetelmiä heikosti.

Myös Tiina Paajanen esitti vuonna 2018 julkaistussa Poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyössään, että poliisien kuulusteluosaamisessa oli selkeitä puutteita, ja näki lisäkoulutukselle olevan tarvetta.

Sisä-Suomen poliisilaitoksen teknisen tutkinnan yksikköä johtava rikoskomisario puolestaan kertoi toukokuussa Ylelle havainneensa kuulusteluissa viime vuosina laadun heikentymistä.

Monissa maissa on paljolti luovuttu sanasta kuulustelu.

Etenkin todistajien ja asianomistajien kuulemista varten kehitetty kognitiivinen haastattelu on yksi kansainvälisesti tehokkaiksi todetuista kuulustelumenetelmistä. Lahtinen toivoo, että kognitiivisen haastattelun käyttöä yhtenä kuulustelumenetelmistä opetettaisiin poliiseille nykyistä pidemmin ja perusteellisemmin.

Kognitiivisessa haastattelussa käytetään avoimia kysymyksiä ja pyritään saamaan tutkittavasta asiasta mahdollisimman paljon tietoa ilman johdattelua ja keskeyttämistä. Menetelmään sisältyy erityisiä tekniikoita, joilla pyritään tukemaan kuultavan muistia vaarantamatta kertomuksen luotettavuutta.

Monissa englanninkielisissä maissa on myös jo paljolti luovuttu sanasta kuulustelu ja käytetään sen sijaan termiä tutkiva haastattelu.

”Kuulusteluissa tulisi ennalta mietittyjen kysymysten kysymisen sijaan lähteä siitä, että rakennetaan hyvä vuorovaikutussuhde ja luottamus kuulusteltavan kanssa. Oli kuulusteltava sitten asianomistaja, epäilty tai todistaja. Tätä korostavat kaikki tutkimusperustaiset kuulustelumenetelmät.”

Lahtisen mukaan osassa tilanteista oleellista on osata kysyä ensisijaisesti mahdollisimman avoimia kysymyksiä ja antaa kuulusteltavan kertoa näkemyksensä. Suorissa kysymys–vastaus-tilanteissa ja kyllä tai ei -asetteluissa saattaa tulla helpommin väärinkäsityksiä ja mahdollisesti oleellisia yksityiskohtia voi jäädä kertomatta.

Tutkija ei voi koskaan tietää ennakkoon, mikä kaikki saattaisi olla juuri kyseisessä jutussa oleellista.

”Tyypillisesti luullaan, että epäillyt eivät kerro mitään ja sanovat kuitenkin, että en kommentoi. Mutta suuri osa epäillyistäkin haluaa edesauttaa asian selvittämistä ja kertoa oman versionsa.”

Kognitiivisen haastattelun kurssia ei Suomessa osana poliisikoulutusta ole tarjolla. Lahtisen mukaan ei vielä riitä, että kognitiivinen haastattelu on huomioitu kuulusteluopin kurssilla.

”Kognitiivinen haastattelu on sen verran vaativa menetelmä, että se vaatisi oman, riittävästi harjoittelua sisältävän kurssinsa.”

Lapsiin kohdistuvia rikoksia tutkiville poliiseille järjestetään Suomessa täydennyskoulutuksena vuoden kestävä lapsirikostutkinnan erityiskoulutus. Siinä opetetaan perusteellisemmin myös kuulustelumenetelmiä ja annetaan henkilökohtaista ohjausta.

”Vastaavanlaista kuulustelumenetelmäkoulutusta tarvittaisiin muillekin poliiseille osana tavallista poliisikoulutusta”, Lahtinen näkee.

Lahtinen korostaa, ettei hän kritisoi suomalaispoliisien ammattitaitoa, sillä Suomessa kyllä tehdään myös hyviä kuulusteluja. Pohjalla on lainsäädäntö, joka takaa, ettei kuulusteltavaa kiduteta, uhkailla tai kiristetä kuulustelutilanteissa.

Monet poliisit ovat Lahtisen mukaan nimenomaisesti itse toivoneet lisää koulutusta ja osoittaneet kiinnostusta aiheeseen.

Lahtinen uskoo myös, että kuulustelujen kuvaaminen voisi olla yksi hyödyllinen lisä nykyisiin kuulustelukäytäntöihin. Suomessa poliisikuulustelut lähtökohtaisesti kirjataan ylös tietokoneella, eikä niitä videoida tai nauhoiteta.

”Videointi mahdollistaisi sen, että kuulustelija pystyisi paremmin keskittymään kuulusteluun ja pääsemään vuorovaikutussuhteeseen. Silloin kuulusteluihin voitaisiin myös palata ja niistä voitaisiin tarkastaa yksityiskohtia.”

”Yksi tyypillinen virheluulo on ajatella, että tapahtuneesta kertomiseen pitäisi liittyä voimakas tunnereaktio.”

Tyypillisesti juuri kuulustelut ovat näytön kannalta hyvin keskeisessä asemassa esimerkiksi seksuaalirikostutkinnoissa, sillä seksuaalirikoksista ei välttämättä ole muuta näyttöä kuin ihmisten kertomukset.

”Ei välttämättä jää mitään fyysisiä jälkiä, tai jäljet ovat saattaneet jo ehtiä kadota siinä vaiheessa, kun rikosilmoitus on tehty ja esitutkinta alkanut.”

Tällöin eri kuulustelumetodien vahva tunteminen olisi erityisen tärkeää, Lahtinen sanoo.

Lahtinen näkee, että poliisikoulutuksessa pitäisi myös nykyistä enemmän käydä läpi sitä, mitä kaikkea seksuaalirikoksiin liittyy. Esimerkiksi, mitä tiedetään seksuaalirikosten dynamiikasta, tekijöiden käyttäytymisestä ja tavoista valikoida sekä manipuloida teon kohteeksi joutuvia.

”Tärkeää olisi, ettei fokusoitaisi vain itse aktiin ja siihen, miten raiskaus tapahtui.”

Australiassa kuulusteluissa käytetään lähestymistapana niin sanottua kokonaisen tarinan hakemista, Whole Story -menetelmää, joka on Lahtisen mukaan enemmänkin ajattelutapa. Tämän valjastamista nykyistä laajemmin ja systemaattisemmin osaksi kuulustelukoulutusta ja -menetelmiä hän toivoisi myös Suomessa.

”Siihen liittyy, että poliiseja koulutetaan ymmärtämään seksuaalirikoksiin liittyvää dynamiikkaa ja pyritään pois seksuaalirikoksiin yleensä liitetyistä myyteistä ja vääristä käsityksistä, joita monilla ihmisillä ylipäätään on.”

Yleisellä tasolla tyypillinen usein raiskauksiin liittyvä myytti on esimerkiksi se, että niihin liittyisi aina väkivaltaa. Ja että ”todelliset uhrit” aina taistelisivat vastaan. Lahtinen muistuttaa, että tämä ei pidä paikkaansa, sillä ihmiset toimivat pelätessään hyvin eri tavoin. Yksi reaktio on taisteleminen, toinen pakeneminen ja kolmas lamaantuminen.

”Yleisellä tasolla yksi tyypillinen virheluulo on ajatella, että tapahtuneesta kertomiseen pitäisi liittyä voimakas tunnereaktio. Eli että kokemuksista kertoessaan ihmisen pitäisi itkeä, jotta tarina voisi olla totta. Se ei pidä paikkaansa, sillä osa uhreista kertoo hyvin lakonisestikin tapahtumista, ja se voi toimia suojana tilanteessa.”

Eräs hyvä esimerkki seksuaalirikoksiin helposti liitettävistä vääristä käsityksistä on Lahtisen mukaan Suomessa viime keväänä uutisoidun rikostapauksen käräjäratkaisu.

Raiskaussyyte hylättiin käräjäoikeudessa, koska uhri oli osallistunut muutamia kuukausia tapahtuneen jälkeen tv-sarjan kuvauksiin. Syytteen kumoon äänestäneet lautamiehet olivat sitä mieltä, että raiskauksen uhri ei kykenisi osallistumaan tällaiseen muutaman kuukauden jälkeen.

”Päätöksen ratkaisseilla lautamiehillä oli väärä käsitys siitä, mitä on uhrin elämä seksuaalirikoksen jälkeen. Seksuaalirikoksista voi toipua, ja toipumiseen vaikuttavat monet tekijät. Tv-sarjan kuvauksiin osallistuminen ei kerro paljoakaan rikoksen uhrin psyykkisestä voinnista eikä varsinkaan siitä, mitä hänelle on tapahtunut.”

Kuulustelukoulutuksen kesto on noin 120 tuntia.

Poliisiammattikorkeakoulun kuulusteluopin opettaja, ylikomisario Pauli Mäkelän karkean arvion mukaan Poliisiammattikorkeakoulun poliisikoulutuksessa tarjotun kuulustelukoulutuksen kesto on yhteensä noin 120 tuntia.

”Kuulustelun opetusta tulee useammassa eri kohtaa poliisikoulutusta. Siihen liittyy psykologiaa, äidinkieltä, vuorovaikutustaitoja ja rikosprosesseja.”

Mäkelä sanoo, että koulutuksessa huomioidaan kansainväliset tutkimukset ja kokemukset muista maista.

”Kuulustelujen pitää olla ennen kaikkea tietysti lainmukaisia, esitutkintalain mukaan.”

Mäkelän mukaan esimerkiksi kognitiivisen kuulustelutekniikan läpikäymistä opetetaan kaikille poliiseille jossain määrin osana peruskoulutusta.

”Mitä kukin poliisi käyttää sitten kuulusteluissa, niin siihen on mahdotonta ottaa kantaa.”

Poliisikoulutukseen ei kuulu erityistä koulutusta esimerkiksi kuulusteluista seksuaalirikostutkinnoissa. Mäkelän mukaan kaikki kuulustelut rikosnimikkeestä riippumatta opetetaan tekemään huolellisesti ja kuultavan erityispiirteet huomioiden.

Mäkelän oma näkemys on, että kuulustelujen osuus poliisin peruskoulutuksessa on kohtuullisen hyvällä tasolla, kun huomioidaan, että Poliisiammattikorkeakoulussa koulutetaan yleispoliiseja.

”Mutta jatkokoulutuksessa ja työpaikalla tapahtuvassa koulutuksessa olisi varmaan tarvetta kuulustelukoulutukselle.”

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat