Laissa on aukko, joka mahdollistaa maalittamisen – Nyt tuo aukko halutaan tukkia

Valtaosa lausunnonantajista kannattaa oikeusministeriön ehdotusta maalittamisen muuttamisesta rangaistavaksi. Uudistusesitys sai vastustusta lähinnä yksityisiltä kansalaisilta.

Maalittamisessa suurta joukkoa yllytetään hyökkäämään yhden ihmisen kimppuun esimerkiksi lähettämällä vihaviestejä sosiaalisessa mediassa. Maalittamisen kohteeksi joutuminen voi olla todella raskasta.

9.11. 13:21 | Päivitetty 9.11. 13:45

Maalittamisen säätäminen rangaistavaksi teoksi saa laajaa kannatusta. Lausuntokierroksella enemmistö lausunnonantajista arvioi, että laissa on aukko, joka mahdollistaa ihmisten vaientamisen maalittamisella.

Oikeusministeriö totesi arviomuistiossaan syyskuussa, että aiemmista arvioista poiketen maalittamisen kriminalisoinnille olisi perusteita. Ehdotuksen mukaan maalittamisesta voisi jatkossa saada sakkoa tai korkeintaan vuoden vankeutta.

Uusi säännös ei estäisi esimerkiksi virkamiehen toiminnan arvostelua, mutta tarkoituksena olisi suitsia henkilöön kohdistuvaa hyökkäämistä.

Pahimmillaan maalittaminen uhkaa demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.

Rikosvastuuseen voisivat joutua niin maalituksen käynnistäjä kuin siihen osallistuvat. Kiellettyä olisi uhkaaminen, painostaminen ja väärän, halventavan tai yksityiselämää loukkaavan tiedon esittäminen.

Maalittaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos. Maalittamisen estämisessä ja selvittämisessä voitaisiin käyttää televalvontaa.

Lausuntokierroksella useat tahot, kuten tuomarit, syyttäjät, poliisit, kansalaisaktivistit, toimittajat ja tutkijat, kertoivat maalittamisen lisääntyneen selkeästi.

Valtaosan mielestä maalittamisen kriminalisoinnille olisi yhteiskunnallinen tarve, sillä se vaikuttaa ihmisten halukkuuteen osallistua julkiseen keskusteluun ja pahimmillaan uhkaa demokraattisen yhteiskunnan toimintaa.

”Tarve maalittamisen säätämiselle rangaistavaksi on selvä eikä missään tapauksessa yhteiskunnan tule antaa sellaista kuvaa, ettei asioihin puututa, jos rikkomuksia on paljon ja ne tapahtuvat sosiaalisessa mediassa”, lausui Syyttäjäyhdistys.

Myös epäröintiä näkyi.

”Lähtökohtaisesti pitää suhtautua kriittisesti jokaiseen uuteen kriminalisointiin. Niitä on säädetty varsin avokätisesti. On selvää, että kaikkia ongelmia ei voida rangaistusuhalla ja rankaisemalla poistaa tai edes lieventää”, pohti Itä-Suomen yliopisto.

Sananvapautta ei saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Selkeintä vastustusta uudistusehdotus sai yksittäisiltä kansalaisilta. Lausunnon sai jättää kuka tahansa, ja oman mielipiteensä olikin jättänyt noin tusina tavallista kansalaista. Yhtä lukuun ottamatta kaikki tyrmäsivät ehdotuksen.

”Kiinan suuntaanko halutaan? Uhkailu ja asiaton nimittely on asia erikseen, mutta niihin riittää nykylainsäädäntö”, kiteytti yksi heistä.

Niin tavallisten kansalaisten kuin muiden lausunnonantajien suurin huolenaihe liittyi maalittamisen määritelmään. Pykälän täytyy olla riittävän yksiselitteinen ja tarkkarajainen, ja siinä suhteessa säännösehdotus kaipaa vielä hiomista.

Lausunnoissa painotettiin sananvapauden merkitystä ja korostettiin, ettei sananvapautta saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Esimerkiksi Journalistiliitto totesi, että demokraattisessa yhteiskunnassa viranomaisen toimintaa on aina voitava arvostella. Se muistutti, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan sananvapaus sisältää tiettyyn rajaan asti oikeuden julkaista myös loukkaavia viestejä.

Samaa mieltä oli myös Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus. Sen mukaan jopa kärkevän kritiikin voi kuitenkin tehdä ilman perättömiä, halventavia, painostavia tai uhkaavia väitteitä.

”Sananvapauden tarkoituksellista ja järjestelmällistä väärinkäyttöä ei tule sallia.”

Oikeusministeri Anna-Maija Henrikssonin (r) mielestä maalittaminen vaarantaa demokraattisen oikeusvaltion ja yhteiskunnan toimivuutta sekä loukkaa kohdehenkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Moni määritteli maalittamisen luonteenomaiseksi piirteeksi järjestelmällisyyden.

”Maalittamisella tarkoitetaan joukkoistettua ja järjestelmällistä häirintää, jonka tavoitteena on vaientaa kohteensa”, muotoili Ihmisoikeusliitto.

Liiton mukaan maalittajat hyötyvät nyt siitä, että maalittamisen määrittely on epämääräistä ja hankalaa. Sen mielestä määritelmässä voitaisiin hyödyntää vainoamista koskevaa rikoslain kohtaa. Uhkailun, tarkkailun tai seuraamisen lisäksi vainoamisessa painotetaan sitä, että teot ovat omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta ja että kyse on toistuvasta menettelystä.

Useiden lausuntojen mukaan arviomuistiossa kaavailtu säännös on liian suppea. Se ei siis kata kaikkia tekomuotoja tai kaikkia ihmisiä, joiden pitäisi saada suojaa.

Esimerkiksi virkamiesten maalittamisessa voidaan käyttää hyväksi näennäisesti laillisia keinoja tekemällä heistä perättömiä kanteluita, tutkintapyyntöjä sekä muita selvitys- ja tietopyyntöjä, huomautti Poliisijärjestöjen liitto.

Maalittaminen voi kohdistua kehen tahansa.

Liitto haluaisi virkamiehille erityisaseman, koska heillä ei ole mahdollisuutta kieltäytyä virkatehtävien hoitamisesta maalittamisen pelossa, toisin kuin yksityisillä toimijoilla.

”Viranomaiset tarvitsevat yhteiskuntarauhan ylläpidon sekä yhteiskunnan ja demokraattisen oikeusvaltion toiminnan varmistamiseksi yksityisiä toimijoita laajempaa suojaa.”

Toista mieltä on esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty. Se huomautti, että maalittaminen voi kohdistua kehen tahansa, kuten esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajiin ja aktivisteihin.

”Ihmisoikeuspuolustajia pyritään vaientamaan kiihtyvällä tahdilla, ja tähän tulee puuttua myös lainsäädännön keinoin.”

Mediakenttä suhtautui maalittamisen kriminalisointiin myönteisesti, koska se näki nykytilanteen rajoittavan sananvapautta.

”Journalismin näkökulmasta haitallista on sekä journalisteihin itseensä kohdistuva paine että vaikeus löytää haastateltavia. Kohdistuessaan epätasapuolisesti etenkin vähemmistöryhmiin vaientamisvaikutus voi myös vähentää keskustelun moniarvoisuutta ja siten haitata sananvapauden toteutumista”, totesi Medialiitto.

Uuden lainkohdan olisi median mukaan oltava sellainen, ettei sillä suitsita normaalia tiedonvälitystä.

”On tärkeää määritellä maalittaminen siten, ettei ole vaaraa säännöksen soveltamisesta journalistiseen tiedonvälitykseen silloin, kun viestien tarkoituksena tietojen välittäminen vastuullisen journalismin perusteita noudattaen”, korosti Yleisradio.

Säännösluonnokseen esitettiin useita parannusehdotuksia. Yksi täsmennettävistä asioista on se, rangaistaanko vain tekstin kirjoittajaa ja julkaisijaa vai voiko rikosoikeudelliseen vastuuseen joutua jonkun toisen tekstin jakamisesta tai jopa sen ”tykkäämisestä”.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen puolestaan kiinnitti huomiota siihen, ettei väärän tiedon käsite ole niin selvä kuin arviomuistiossa annetaan ymmärtää.

”Tiedon, väitteen, epäilyn ja mielipiteen välinen ero on ylipäätänsä häilyvä. Tieto siitä, että joku on rikollinen, narkomaani, narsisti tai natsi, saattaa olla hyvinkin kiistanalainen.”

Moni oli valmis nostamaan enimmäisrangaistuksen arviomuistiossa esitetystä vuodesta jopa kahteen vuoteen.

Esimerkiksi Asianajajaliitto huomautti, että vuoden maksimirangaistus tarkoittaisi tekojen vanhenemista kahdessa vuodessa. Se taas on hyvin lyhyt aika mahdollisesti laajalle ja monimutkaiselle tutkinnalle, ja siksi moni rikos saattaisi jäädä selvittämättä.

Samaa mieltä on Itä-Suomen yliopisto.

”Näin lievä rangaistusasteikko viestisi, että kyseessä on lähinnä lievään liikennerikokseen rinnastuva teko.”

Lue lisää: Oikeus­ministeriö ehdottaa: Maalit­tamisesta pitäisi tehdä rangaistavaa

Lue lisää: ”Löytyykö enää hankaliin asioihin tekijöitä?” – Lakimiesliiton mielestä maalittaminen uhkaa oikeusvaltiota ja sananvapautta

Lue lisää: Selvityshenkilö: Maalittamisesta ei tarvita omaa rikos­nimikettä, mutta nykyistä lakia pitäisi käyttää tehokkaammin

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat