Suuret silikonirinnat menivät muodista – Tilalle hiipii trendi, joka ei ole sekään harmiton

Luonnottomien jättirintojen aikakausi voi olla ohi, mutta ”luonnollinen” kauneusihannekin vaatii yllättävän paljon työtä, kirjoittaa HS:n kotimaantoimituksen toimittaja Essi Myllyoja.

Khloé (vas.) ja Kim Kardashian ovat maailman seuratuimpia naisia, joten heidän vartalonmuokkausprojekteillaan on vaikutusta.

19.11. 19:26

HS kertoi torstaina kolmikymppisestä Vilmasta ja nelikymppisestä Suvista, jotka olivat päätyneet poistamaan silikoni-implanttinsa. He halusivat luonnolliset rintansa takaisin.

HS:n haastattelemien plastiikkakirurgien mukaan implantteja poistetaan nyt yhä useammin.

Myös Kardashianin siskosten Kimin ja Khloén maailmankuulut kurvit ovat kutistuneet viime aikoina niin, että heidän on epäilty luopuneen niin rinta- kuin peppuimplanteistaankin.

Muhkean rintavarustuksen voi huomata kokeneen jonkinlaisen inflaation myös vaatekauppojen alusvaateosastoilla, joissa topatut push up -liivit ovat jo joutuneet antamaan tilaa kevyille pitsirintsikoille ja rintoja jopa pienentäville sporttitopeille.

Menivätkö uhkeus ja kurvikkuus pois muodista? Olemmeko kenties viimeinkin matkalla kohti terveempää ja luonnollisempaa naiskuvaa?

Soitetaan sukupuolentutkijalle.

”Ainakin kauneusihanteet ovat moninaistuneet viime vuosina. Luonnonmukaisuus, au naturel, on kuitenkin vain yksi kauneusihanne muiden joukossa”, vastaa Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta.

Plastiikkakirurgi Furkat Mansurow aprikoi HS:n jutussa, että naisten vartaloihanteessa on tapahtunut muutosta: ne asiakkaat, jotka implantteja yhä haluavat, pyytävät pienempiä. Viime vuosina pinnalla ollut pikemminkin sporttinen kuin superkurvikas kroppa.

Harjusen mukaan fitness- ja wellness-buumi on ollut voimissaan jo oikeastaan koko 2000-luvun ajan. Harjunen haluaa kuitenkin kyseenalaistaa sen, miten ”terve” sekään kauneusihanne lopulta on.

”Nyt on ollut lehdissä paljon huolestuneita juttuja siitä, että laihuus on tulossa takaisin muotiin. Se vähän huvittaa. Eikös se ole ollut koko ajan muodissa? Se on vain viime vuosina puettu terveyden ja hyvinvoinnin kaapuun.”

Myös Kim Kardashianin kurvien katoamista on selitetty voimakkaalla laihduttamisella. Kardashian on yksi maailman seuratuimmista naisista sekä voimakas muoti- ja mielipidevaikuttaja.

Marraskuun alussa myös New York Post julisti heipat muhkealle takapuolelle ja väitti, että 1990-luvulta tuttu laihuuden ihannointi olisi tekemässä paluun.

Erilaiset vartalonormit ovat yksi Harjusen tutkimusintresseistä, ja hän on tutkinut paljon esimerkiksi lihavuutta ja siihen liitettäviä käsityksiä.

Harjusen mukaan vahvat normit säätelevät sekä naisten että miesten kohdalla edelleen sitä, millainen vartalon muoto on hyväksyttävä.

Normin mukaisesta koosta palkitaan sosiaalisesti: sitä ihaillaan ja se hyväksytään. Sosiaalisesti hyväksyttyyn kroppaan liitetään myös muita positiivisia ominaisuuksia kuten terveyttä, toimintakykyä, kauneutta ja jopa älykkyyttä.

Vartalonormien tunnistamisessa on kuitenkin tapahtunut viime vuosina kehitystä. Nykyään niistä sentään jo puhutaan, toisin kuin vaikkapa vuosituhannen alussa.

”Povipomminormi on hyvä esimerkki normista, jonka aika moni jo tiedostaa. Tiedämme, että laihuus yhdistettynä kookkaisiin rintoihin ja muhkeaan peppuun on luonnostaan melko mahdoton yhtälö, koska suuret rinnat ja peppu vaativat rasvakudosta, jota hoikalla ihmisellä on yleensä vähän”, Harjunen sanoo.

Tunnistamme myös sen, miten naisen rintoja on seksualisoitu vuosikymmenten ajan.

Sen sijaan ravistelua kaipaa edelleen jo 1980-luvulta lähtien vallalla on ollut ajatus kehosta henkilökohtaisena projektina, jossa esimerkiksi terveys tai paino nähdään lähinnä omien valintojen tuloksena.

”Oikeastihan asia ei ole niin yksinkertainen, vaan ihmisen terveyteen ja ulkonäköön vaikuttavat myös monet rakenteelliset asiat yhteiskunnassa. Kaikki ei ole yksilön itsensä hallittavissa”, Harjunen sanoo.

Luonnollisuus on yksi normi, eikä sekään ole ihan ongelmaton.

Luonnollisuus kauneusihanteena on myös yllättävän työläs.

Hannele Harjunen on joskus havainnollistanut tätä sukupuolentutkimuksen luennoilla pyytämällä opiskelijoita kirjaamaan ylös kaiken, mitä he päivittäin tekevät ulkonäkönsä eteen: treenit, suihkussa käynnin, vartalon rasvauksen, hiustenlaiton...

”Meikkaamiseen – joka miellettiin ehkä siksi ei-luonnolliseksi osuudeksi – meni useimmilla lopulta hyvin vähän aikaa ja siihen kaikkeen muuhun ihan valtavasti.”

Luonnollisuus sopii kuitenkin kauneusihanteena hyvin suomalaiseen vaatimattomuuteen, jossa itselle ei sovi haluta liikaa huomiota.

”Suomalaiset naisethan ovat myös hyvin pragmaattisia niin kaunistautumisen kuin pukeutumisen suhteen. Meillä tietysti ihan luonnonolosuhteet suosivat esimerkiksi käytännöllistä pukeutumista”, Harjunen sanoo.

Erilaiset rintaimplantit VTT:n testauksessa.

Ehkä siksi myös suomalaisille naisille tehtävät kauneusoperaatiot ovat ovat keskimäärin maltillisempia verrattuna niihin, mitä monissa muissa maissa tehdään.

Esimerkiksi Suomessa laitettavat implantit ovat tyypillisesti 1,5–4 desilitraa, kun Yhdysvalloissa lähdetään yleensä 4 desistä ylöspäin.

Harjunen muistelee kulttuuriantropologi Taina Kinnusen kirjaa Lihaan leikattu kauneus (2008), jota varten Kinnunen haastatteli naisia, joille oli tehty kauneuskirurgisia operaatioita.

”Heidän vastauksissaan eivät korostuneet pin up -ihanteet, vaan halu näyttää norminmukaiselta”, Harjunen kertoo.

Tätä korostivat myös haastattelemani plastiikkakirurgit: implantteja hankkivat useimmiten ihan tavalliset kahden lapsen äidit, jotka haluavat lähinnä palauttaa rintoihinsa entisen ryhdin.

Luonnolliseen kauneusihanteeseen kytkeytyy myös mielikuvia siitä, mitä pidämme terveen ja hyvinvoivan näköisenä. Tätäkin kannattaisi Harjusen mielestä kuitenkin kyseenalaistaa. Usein kauneusnormit nimittäin menevät terveyden ohi.

”Ihailemme esimerkiksi sinnikkäästi valkoisia hampaita ja miellämme ne terveiksi, vaikka hyvin tiedämme, että hammasluu voi olla luonnostaan eri väristä, eikä väri kerro välttämättä hampaiden terveydestä mitään.”

Samaan aikaan kun jotkut naiset poistavat implanttejaan, jotkut laitattavat niitä yhä ahkerammin, kertoo plastiikkakirurgi Janne Jyränki HS:n aiemmassa jutussa.

Myös muut kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat Suomessa yleisesti nousussa.

Ilmiön taustalla voi olla monia seikkoja. Sosiaalisen median filtteröity kuvasto luo ulkonäköpaineita kaikenikäisille. Kauneuskirurgiset toimenpiteet ovat myös arkipäiväistyneet, kun niiden saatavuus on parantunut. Edullisimmin operaatioita saa ulkomailta, mikä puolestaan on mahdollistanut ne taloudellisesti yhä useammalle.

Voi tietysti myös ajatella, että ulkonäkömarkkinat ovat tasa-arvoistuneet, kun yhä useammalla on mahdollisuus valita, hankkisiko peppuimplantit vai pitäisikö sittenkin jaksaa tehdä reisi-pakarajumppaa.

Silti olo on hieman epätoivoinen. Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella?

Eikö puhe kehopositiivisuudesta ole johtanut lopulta mihinkään?

Harjusesta kauneusihanteiden moninaistuminen on joka tapauksessa hyvä asia.

Ja vaikka sosiaalista mediaa syytetään ulkonäköpaineiden luomisesta, se on myös laajentanut kuvaa siitä, millaiset kehot pääsevät esille.

Harjunen uskoo, että influenssereilla eli sosiaalisen median vaikuttajilla ja tähdillä on edelleen iso merkitys sille, millaisia kehoja pidämme ”normaaleina”.

”On tosi tärkeää, että näemme myös erilaisia kehoja, sillä toistossa on voimaa. Jos näemme 10 000 kuvaa silikonirinnoista, alamme pitää niitä normina, mutta sama pätee myös tavallisten naisten kehoihin.”

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat