Alaikäisen raiskaus­tutkinta jumahti – Poliisia moititaan ”resurssien tuhlaamisesta”

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen määräsi kolmen tutkinnanjohtajan menettelystä esitutkinnan. Hän nostaa tikun nokkaan erityisesti Itä-Uudenmaan ja Pohjanmaan poliisilaitokset.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen määräsi esitutkinnan aloitettavaksi kolmen tutkinnanjohtajan menettelystä.

24.11. 13:14 | Päivitetty 24.11. 14:15

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen moittii poliisia suurista laiminlyönneistä lähisuhdeväkivallan ja seksuaalirikosten tutkinnoissa. Hän on määrännyt aloitettavaksi esitutkinnan kolmen tutkinnanjohtajan menettelystä.

Lisäksi Puumalainen antoi kahdeksasta lainvastaisesti viivästyneestä esitutkinnasta huomaukset. Kolmessa muussa tapauksessa hän saattoi poliisilaitoksen tietoon käsityksensä esitutkintojen lainmukaisesta menettelystä.

Seksuaalirikoksissa ja lähisuhdeväkivallassa esitutkinta on toimitettava viivytyksettömästi, Puumalainen painottaa. Ripeys on tarpeen rikosoikeudellisen järjestelmän uskottavuuden kannalta, mutta myös rikosvastuun tehokkaaksi toteuttamiseksi sekä uhrien oikeuksien kunnioittamiseksi.

Puumalainen mainitsee ratkaisussaan erityisesti Itä-Uudenmaan ja Pohjanmaan poliisilaitokset. Niissä lukuisat lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalirikoksia koskevat esitutkinnat ovat viivästyneet aiheettomasti.

Puumalaisen selvitys sai alkunsa Helsingin Sanomien artikkelista, jossa kerrottiin viivästyksistä seksuaalirikosten ja lähisuhdeväkivallan esitutkinnoissa.

Lue lisää: Mira raiskattiin ja dna-näyte osoitti tekijään, mutta poliisilta meni vuosi ottaa mies kiinni – Viisi naista kertoo HS:lle, miten vaikea on saada oikeutta

Muun muassa lehden tietojen perusteella Puumalainen otti selvitettäväkseen 77 poliisissa vireillä olevaa tai päätettyä tutkintaa. Huomiota kiinnitettiin erityisesti siihen, oliko esitutkinnat toimitettu ilman aiheetonta viivytystä, kuten esitutkintalaissa edellytetään.

Puumalainen löysi useita räikeitä esimerkkejä tutkinnan viivästymisestä.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa syyteoikeus oli vanhentunut lähisuhdeväkivaltaa koskevassa asiassa, vaikka rikoksesta epäilty oli myöntänyt syyllistyneensä epäiltyyn rikokseen. Tunnustus oli tullut kaksi vuotta ennen syyteoikeuden vanhentumista.

Lapseen kohdistuneessa pahoinpitelyasiassa syyteoikeus oli vanhentunut, vaikka tutkintatoimet oli tehty kolme vuotta ennen syyteoikeuden vanhentumista.

Raiskaustutkinta seisoi puolitoista vuotta siitä, kun alaikäinen oli tehnyt rikosilmoituksen. Hän oli myös yksilöinyt epäillyn. Toisessa raiskausjutussa poliisi oli ottanut asian aktiiviseen tutkintaan vasta yli kolme vuotta tutkintapyynnön jälkeen.

Pohjanmaan poliisilaitoksessa syyteoikeus oli vanhentunut useissa lapseen kohdistuneissa pahoinpitelyissä.

Pohjanmaalla poliisi näytti myös uhmaavan syyttäjien määräyksiä tutkinnan toimittamisesta. Poliisi ei joissakin tapauksissa ollut tehnyt mitään toimenpiteitä sen jälkeen, kun syyttäjä oli hylännyt poliisin esityksen esitutkinnan rajoittamiseksi, vaikka syyttäjän päätöksen perusteella poliisi oli velvollinen jatkamaan esitutkintaa.

Poliisilaitokset perustelivat viivästyksiä henkilöstöpulalla. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea, Puumalainen arvioi.

"Erityisen merkillepantavaa oli, ettei resurssikysymys selittänyt vakavimpia laiminlyöntejä. Tutkintatoimet oli saatettu tehdä, mutta esitutkintaa ei ollut suoritettu loppuun. Silloin on oikeastaan kyse resurssien tuhlaamisesta.”

Puumalainen totesikin, että viipymiset voivat selittyä puutteellisella organisoinnilla ja seurannalla sekä yksittäisen virkamiehen laiminlyönneillä.

Periaatteessa tietojärjestelmät mahdollistavat sen, että tutkinnanjohtajat ja poliisilaitos voivat seurata tehokkaasti esitutkintojen etenemistä. Useimmat poliisilaitokset pystyvätkin tähän.

”Asia saattaisi olla siis korjattavissa ongelmallisissa poliisilaitoksissa ottamalla käyttöön jo muissa poliisilaitoksissa hyväksi havaittuja ja toimivia seurantajärjestelmiä ja valvomalla niiden noudattamista. Tämä ei välttämättä edellyttäisi edes erityisiä resurssilisäyksiä.”

Puumalaiselle annettiin poliisista myös selityksiä, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan poliisilaitos sanoi tutkintojen viivästyvän, koska keskusrikospoliisin lausunnot viipyvät.

Lähemmässä tarkastelussa Puumalainen huomasi, ettei viipyneissä esitutkinnoissa edes ollut pyydetty krp:n lausuntoa. Yksikään keskeneräinen esitutkinta ei odottanut lausunnon valmistumista.

Puumalainen painottaa, että poliisilaitos vastaa esitutkintojen viivytyksettömästä toimittamisesta yksittäisten tutkijoiden ja tutkinnanjohtajien ohella. Selvityksen perusteella näyttää siltä, että jos seuranta on tehokasta, viivästyksiä ei juuri tule.

”Yksityiskohtainen ohjeistuskaan ei kuitenkaan auta, jos sitä ei noudateta. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksessa käytössä ollut rikosasioiden seurantaa koskeva yksityiskohtainen ohjeistuskaan ei ollut paljastanut vakavasti viipyneitä esitutkintoja. Pohjanmaan poliisilaitoksen viivästymisiä selvitettäessä puolestaan jäi epäselväksi, oliko laitoksella ylipäätään minkäänlaista seurantajärjestelmää.”

Joissakin poliisilaitoksissa ei löytynyt yhtään aiheettomasti viipynyttä esitutkintaa, toisaalla taas oli useita.

Puumalainen sanoikin olevansa huolissaan merkittävistä eroavaisuuksista poliisilaitosten välillä. Näin isot erot vaarantavat kansalaisten yhdenvertaisuuden.

Puumalainen myös painottaa, että lähisuhdeväkivallassa ja seksuaalirikoksissa on erityistä syytä ripeyteen, sillä asianosaisten kertomukset ovat usein keskeinen ja jopa ainoa näyttö.

Kuuleminen pitkän ajan kuluttua tapahtumista heikentää muistikuvien tarkkuutta ja hidastaa uhrien toipumista.

"Uhrit haluavat toipua traumaattisesta kokemuksesta mahdollisimman pian ja jatkaa elämäänsä.”

Erityisesti lähisuhdeväkivaltaa tai seksuaalirikoksia koskevissa asioissa poliisin toiminta ei ole vain rikoksentekijän selvittämistä tehokkaasti, vaan myös rikoksen uhrin kohtaamista ja uhrille laissa säädettyjen oikeuksien toteuttamista, Puumalainen painotti.

”Kansalaisten luottamus poliisiin ja turvallisuuden tunne pohjautuvat muun muassa näihin henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tämä on kaikille tärkeää, mutta muovaa erityisesti lapsia ja nuoria, joita useat tässä ratkaisussa käsitellyt ja viivästyneet esitutkinnat ovat koskeneet. Oikeudenmenetyksiin johtava perusteeton viivyttely ei rakenna luottamusta eikä luo turvallisuutta.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat