Tuet eivät kannusta metsän­omistajia ilmasto­toimiin, Luke ehdottaa isoja muutoksia

Yksityisille metsänomistajille maksettavat tuet edistävät pääasiassa puuntuotannon kasvattamista, ja vain 1–2 prosenttia suuntautuu metsäluonnon hoitoon. Tutkijoiden mukaan tukijärjestelmä on uusittava, jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035.

Metsiä on Suomessa hakattu viime vuosina ennätyksellisen paljon metsäteollisuuden käyttöön ja energiaksi. Samaan aikaan ilmastonmuutosta hillitsevä metsien hiilinielu on heikentynyt merkittävästi.

3.12.2022 17:51

Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035. Tavoite on tukeutunut vahvasti metsien hiiltä sitovaan nieluun, mutta se on romahtanut. Metsät eivät enää sidokaan niin paljon lisää hiiltä kuin aikaisemmin on laskettu.

Metsätalouden käytäntöihin ja niitä ohjaaviin kannustimiin tarvitaan muutoksia, sillä ilman uudistuksia hiilineutraalius ei tutkijoiden mukaan onnistu.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreen selvityksen mukaan sekä metsätalouden että maatalouden tukijärjestelmiä on uudistettava niin, että ilmastotavoitteet ovat nykyistä suuremmalla painoarvolla mukana ohjauksessa. Kannustimia tarvitaan sekä kasvihuone­kaasupäästöjen vähentämiseen että hiilivarastojen lisäämiseen.

Nykyinen metsätalouden tukijärjestelmä ei ohjaa eikä kannusta metsänomistajia riittävän monipuolisesti ilmastotoimiin eikä liioin luonnonhoitoon, sillä se edistää pääasiassa puuntuotannon lisäämistä.

”Vain 1–2 prosenttia metsätalouden suorista tuista on viimeisten kymmenen vuoden aikana ohjattu luonnonhoitoon, siis kaikkein arvokkaimpien yksityismetsissä sijaitsevien metsäkohteiden hoitoon”, kertoo erikoistutkija Esa-Jussi Viitala Lukesta.

Ehdotus uudesta metsätalouden kannustinjärjestelmästä, Metkasta, on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Viitalan mukaan uudessakaan järjestelmässä metsänomistaja ei hyötyisi metsäluonnon hoidosta taloudellisesti millään tavalla, vaikka esimerkiksi arvokkaiden elinympäristöjen hoito tuottaa yhteiskunnalle hyötyä muun muassa torjumalla luontokatoa.

”Enää ei riitä se, että lisätään puuntuotantoa ja keskitytään tukipolitiikassa vain siihen. Kannustimia tarvitaan tarvitaan markkinattomien ilmasto- ja ympäristöhyötyjen tuottamiseksi”, Viitala sanoo.

Nykyinen tukijärjestelmä on nimenomaan puuntuotannon tukea. Suurin osa menee taimikoiden ja nuoren metsän hoitoon.

Viime vuosina noin 80 prosenttia valtion suorista tuista metsätalouteen on Luken selvityksen mukaan ohjattu puuntuotannon lisäämiseen ja välillisesti hakkuiden edistämiseen, esimerkiksi metsäteiden rakentamiseen.

Lisäksi suuri osa valtion rahoituksella toteutetuista toimista on ollut markkinaehtoisia ja yksityistaloudellisesti kannattavia ilman julkista tukeakin. EU:n valtiontukisääntöjen mukaan tukia ei kuitenkaan tulisi ohjata markkina­ehtoiseen toimintaan.

Vaikka ympäristö- ja luonnonhoitotuki ovat mukana 25 vuotta vanhassa järjestelmässä, niiden merkitys on jäänyt vähäiseksi. Suomi on kuitenkin perustellut EU:lle metsätalouden tukia pääasiassa niiden ekologisilla ja ympäristöhyödyillä.

Esimerkiksi ilmaston ja vesistöjen kannalta kyseenalaista suometsien kunnostusta on perusteltu metsäekosysteemien häiriönsietokyvyn ja ympäristöarvon parantamisella, vaikka kunnostusojitusten seurauksena suometsät voivat muuttua hiilinieluista voimakkaaksi päästölähteeksi, ja myös haitalliset päästöt vesistöihin voivat lisääntyä.

Luken selvityksen mukaan nykyinen ja myös suunniteltu tukijärjestelmä, erityisesti taimikon ja nuoren metsän hoidon tuki, suosii avohakkuisiin perustuvaa metsäkasvatustapaa.

Kannustimia tarvittaisiin siirtymiseen avohakkuista jatkuvapeitteiseen kasvatukseen erityisesti ravinteisilla turvemailla.

”Ilmastohaasteet ovat nimenomaan suurimmat turvemailla, koska maaperän turve on valtava hiilivarasto”, Viitala painottaa.

”Jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen siirtyminen rehevillä turvemailla toisi nykytiedon perusteella ilmastohyötyjen lisäksi myös vesistöhyötyjä.”

Ojitettuja suometsiä on Suomessa viisi miljoonaa hehtaaria, eniten Euroopassa.

Hiilinielut ovat ratkaisevassa asemassa Suomen ilmastopolitiikassa, sillä päästöjen vähentäminen ei yksin turvaa hiilineutraalisuustavoitteen toteutumista.

Lue lisää: Hiili­nielut romahtivat – Nyt on aika keskustella hakkuiden rajoittamisesta

Luke listaa selvityksessään kolme keinoa hiilinielujen lisäämiseksi. Nopein on hakkuiden vähentäminen.

”Kovin montaa keinoa metsien hiilinielujen lisäämiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ei ole”, Viitala toteaa.

Kasvattamalla varttunutta puustoa nykyistä järeämmäksi ja viivästyttämällä puuston harvennuksia sopivilla kohteilla voidaan samalla edesauttaa sahateollisuutta ja pitkäaikaisten puutuotteiden lisäämistä.

Mitä pienempää puustoa metsistä korjataan, sitä nopeammin hiilidioksidi vapautuu takaisin ilmakehään. Suomessa lähes 60 prosenttia puuaineksesta käytetään energiaksi, ja osuus on kasvanut 2000-luvulla.

Hiilinieluja ja -varastoja voidaan kasvattaa ja säilyttää myös suometsien luonnonhoidolla. Lehtipuuston määrän lisääminen puolestaan olisi tärkeää sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Metsäluonnon ja ennallistamisen rooli on kuitenkin ollut toistaiseksi vähäinen yksityismetsissä, joiden osuus on 60 prosenttia Suomen metsämaan pinta-alasta ja Etelä-Suomessa jopa 70 prosenttia.

Uusi tukijärjestelmä ei ole tuomassa parannusta asiaan.

”Luonnonhoitoa ja ennallistamista tuettaisiin yksityismetsissä vuosittain muutamalla sadalla hehtaarilla, mikä on edelleen erittäin vähän, vaikka tutkimusten mukaan ne olisivat aivan olennaisia sekä ilmaston että luonnon monimuotoisuuden kannalta”, Viitala sanoo.

Monipuolisemmaksi järjestelmää voisi Viitalan mukaan kehittää ottamalla käyttöön uudentyyppisiä tulosperusteisia tukia ja kannustinpalkkioita.

”Järjestelmä voitaisiin laatia niin, että tukia ei sidota yksinomaan maanomistajan tulonmenetykseen vaan myös tuotettuun ympäristöhyötyyn. Tulosperusteisuus antaisi mahdollisuuden kohdentaa toimia sinne, missä ne ovat kustannustehokkaimpia”, Viitala sanoo.

Tämä on kuitenkin poliittisesti vaikea asia, Viitala arvelee:

”Sen myötä ympäristöhyötyjen tuottamisesta tulisi maanomistajille todellinen vaihtoehto puuntuotannon rinnalle tai sen sijaan. Tähän suuntaan tullaan kuitenkin tavalla tai toisella menemään, ja Suomenkin kannattaisi siihen jo valmistautua.”

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat