Suomi varautuu ”vanhan­aikaiseen” sotaan ennen­näkemätöntä tahtia

Puolustusvoimilla on menossa kaikkien aikojen ostoskierros, kun se käyttää saamaansa lisärahaa asehankintoihin ulkomailta ja kotimaasta.

Kuvissa muutamia viime ja tulevien vuosien merkittävimpiä hankintoja. Vasemmasta yläkulmasta myötäpäivään: raskas raketinheitin M270, ilmatorjunnan ohjus, K9 Moukari -panssarihaupitsi ja monitoimikorvetti havainnekuvassa. Keskellä Ilmavoimien uusi hävittäjä F-35.

15.12.2022 2:00 | Päivitetty 15.12.2022 7:11

Suomi varustautuu asein nyt sellaista vauhtia, ettei samanlaista ole nähty ainakaan rauhan ajan Suomessa. Puolustusministeriö julkaisee viikoittain tietoja uusista aseostoista, tällä viikollakin jo kahdesti.

Syy on Puolustusvoimien keväällä saama lisärahoitus, yhteensä 2,2 miljardia, josta on käytetty vasta pieni osa. Nopeisiin hankintoihin tarkoitettu lisäraha on tarkoitus käyttää viiden vuoden aikana.

Tälle vuodelle lisärahaa on ollut tarjolla 700 miljoonaa. Ensi vuodelle on luvassa isoin potti eli lähes 800 miljoonaa, ja seuraavat vuodet aseita ostetaan 400–500 miljoonan vuosivauhtia.

Niinpä voi huoletta odottaa, että Suomen aseostokset ovat vasta alkusuoralla, sillä näissä miljoonissa ei edes vielä huomioida varsinaista puolustusbudjettia, josta osa aina menee hankintoihin. Se nousee nyt miljardilla 6,1 miljardiin.

Varustautumisen ja varautumisen vauhti ja määrä ovat ennennäkemättömät, ja kaikki johtuu Venäjän hyökkäyssodasta.

Viime viikkojen ilmoituksissa ulkomaan ostoksista on ollut muun muassa pitkän kantaman raketteja Israelista, ilmataisteluohjuksia ja liitopommeja Yhdysvalloista, 38 kappaletta K9-panssarihaupitseja Etelä-Koreasta, panssarintorjuntaohjuksia Israelista ja ilmatorjuntaohjuksia Ruotsista.

Ja marraskuussa tuli ilmi puolen miljardin mahdollinen kauppa, jossa Suomi ostaisi 400 kappaletta raskaiden raketinheitinten kasetteja, joissa on yhteensä 2 400 rakettia. Samaa gmlrs-rakettia ukrainalaiset käyttävät nyt menestyksekkäästi lahjoitus-Himarseillaan.

Kotimaasta armeija on kertonut hankkivansa taistelukenttien kulutustavaraa kuten muun muassa kertasinkoja ja 155 millimetrin pitkän kantaman laukauksia.

”Ei tällaista vastaavaa ole ollut aiemmin”, sanoo hallitusneuvos Iikka Marttila puolustusministeriöstä.

”Nyt ostetaan kiireessä, ja se rahamäärä, joka ollaan saatu, on ihan poikkeuksellinen”, Marttila luonnehtii.

”Ukrainan sota on osoittanut sen, että puolustajalla tulee olla riittävä määrä järjestelmiä ja ampumatarvikkeita omassa hallussaan kaikissa tilanteissa. Sodan syttyessä lukuisat maat pyrkivät parantamaan puolustuskykyään samanaikaisesti. Tämä aiheuttaa pullonkauloja toimituksiin ja hintojen nousua”, hän toteaa.

Eikä tässä vielä kaikki, lähellekään. Jo ilman Venäjän hyökkäyssotaakin Suomi varustautuisi vahvasti, sillä tilausputkessa on jo vuoden ollut kaikkein isoin hankinta eli F-35-hävittäjät.

Havainnekuvassa monitoimikorvetti, joita on tilattu neljä. Niiden on määrä olla valmita 2020-luvun loppuun mennessä.

Ja muutakin oli tulossa jo ennen kuin Venäjä hyökkäsi: Merivoimat saa neljä uutta taistelukorvettia. Maavoimat puolestaan hankkii korkean ilmatorjunnan ohjuksia Israelista, samoin kuin se hankkii kotimaasta kahdella miljardilla satoja panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja ja noin tuhat tela-ajoneuvoa.

Mittasuhteita nyt alkaneelle varustautumiselle voi kaivella kylmän sodan päättymisen vuosilta, jolloin isoimmiksi hankinnoiksi osoittautuvat luonnollisesti Hornetien hankinta 1990-luvun puolivälissä mutta myös käytetyn itäpanssarikaluston hankinnat.

Suomi osti 1990-luvun alussa DDR:n kansanarmeijan varastoista Weiskeisselistä T-72-vaunuja.

T-72-vaunut oli sijoitettu Parolannummelle. Kuva vuodelta 2000, jolloin Leopard-vaunut eivät vielä olleet korvanneet niitä.

Venäjältä ostettiin rynnäkköpanssarivaunuja ja telatykkejä, mutta varsinkin Itä-Saksan jäämistöstä Suomi kaapi halvalla suuren määrän esimerkiksi T-72-taistelupanssarivaunuja, rynnäkkövaunuja, tykkejä ja raketinheittimiä.

Käytettyyn ja halpaan Suomi luotti myös 2000-luvulla. Ensin vuonna 2003 Suomi osti Saksasta 124 Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunuja ja kymmenen vuotta myöhemmin uudempaa 2A6-mallia Alankomaista vielä sata kappaletta lisää.

Hyvänä kauppana pidettiin myös sitä, kun Suomi osti Alankomaista M270-tyyppisiä raskaita raketinheittimiä vuonna 2006.

Kova kuhina Leopard 2A4:n kannella keväällä 2003 Parolannummella, jossa uutta vaunua esiteltiin tiedotusvälineille.

Nyt ei osteta käytettyä vaan parasta mitä rahalla saa ja parhailta valmistajilta.

”Mittavaa”, sanoo Puolustusvoimien entinen tiedustelu­päällikkö, kenraalimajuri evp. Pekka Toveri viime aikojen julkitulleista hankinnoista.

Hänestä Suomi on tehnyt koko 2000-luvun ajan järkeviä hankintoja, joilla suorituskyky on parantunut jatkuvasti, vaikka määrärahat eivät aina ole olleet sellaisia kuin nyt.

Toverin mukaan Puolustusvoimissa ymmärrettiin 2000-luvun alussa, että se, mitä tarvitaan, on kaukovaikuttaminen eli pitkän kantaman iskukyky. Tämä tarkoitti sitä, ettei tykistöä ajeta alas vaan sen sijaan vahvistetaan sitä edelleen, erityisesti hankkimalla raskaita raketinheittimiä.

”Tajuttiin myös, että jos jostain pitää leikata, niin ampumatarvikkeista, kunhan suorituskyky on olemassa. Pitää siis ensin olla suorituskyky, sitten vasta ampumatarvikkeet, koska kykyä ei voi luoda tuosta vain. Se on uudella asejärjestelmällä kymmenen vuoden projekti.”

Tämä ajatustapa osoittautui hänen mukaansa järkeväksi juuri tällaisessa tilanteessa, jossa olemme. Nyt kun rahaa ja syitä on tarjolla enemmän ammusten ostoon, niin kalusto ja osaaminen ovat jo olemassa.

Tästä tuoreimmat esimerkit ovat juuri gmlrs-raketit sekä kranaatit Moukari-haupitsille.

Puolustusvoimien kalustoesittelyssä Tampereen Ratinassa itsenäisyyspäivänä 2019 oli esillä myös panssarihaupitsi K9 Moukari.

”Nyt on ollut helppoa ja nopeaa kasvattaa suorituskykyä. Ukraina on opettanut, että määräkin on laatua, kun on nähty, miten paljon siellä kuluu ammuksia ja aselavetit kuluvat.”

Hänen mukaansa Puolustusvoimien viime vuosien tietynlainen konservatiivisuus on ollut onni.

”Meillä on lähdetty siitä, että sotia tulee tasaiseen tahtiin ja ne tulevat olemaan konventionaalisia sotia, joissa tarvitaan tykkejä ja panssarivaunuja. Meillä onnistuttiin iskemään käytettyihin ja saatiin ne halvalla”, Toveri sanoo.

”Ukrainassa käydään konventionaalista sotaa, jossa mausteeksi ovat tulleet lennokit. Mutta eivät nekään sodan peruskuvaa muuta.”

Puolustusvoimia on aina perusteltu riittävän pelotteen ja pidäkkeen luomisella eli sillä, että Suomeen hyökkääminen tulisi liian kalliiksi. Parhaillaan kuitenkin nähdään, ettei Venäjä paljon laske kuolonuhrejaan ja kalustotappioitaan, kun se koettaa miehittää Ukrainaa.

”Aina voi katsoa, mitä maan jälleenrakentaminen maksaisi, kun pidäke ei ole toiminut. Natonkin edellyttämä kahden prosentin velvoite puolustusmenoihin bruttokansantuotteesta on aika halpa hinta. Kokonaan itsenäisessä puolustuksessa viisi prosenttia olisi vasta hyvä alku”, Toveri kertoo.

”Uskottava puolustuskyky ennaltaehkäisee sotilaallisia uhkia ja näin ollen saattaa olla tärkeä tekijä vaikuttamassa siihen, ettei sota ala lainkaan”, sanoo Marttila.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat