Geneettinen analyysi paljasti: Sodan­kylässä keväällä ansaan jäänyt eläin oli kulta­sakaali

Ilmaston lämpeneminen ajaa sakaalia yhä pohjoisemmaksi, sanoo ekologian ja genetiikan professori. Sodankylästä löytyi Suomessa harvinainen kultasakaali.

Kultasakaaleita tavataan Suomessa harvoin.

9.12.2022 15:13

Sodankylässä jäi keväällä ketun jalkanaruun Suomessa harvinainen kultasakaali, kertoo Suomen luonto. Eläin jouduttiin lopettamaan.

Oulun yliopiston genetiikan tutkimusryhmä on varmistanut eläimen kultasakaaliksi.

Kultasakaali on keskikokoinen koiraeläin, ja se on Suomessa suojeltu.

Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikön professori Jouni Aspi kertoo, että kyseinen sakaali ei ollut todennäköisesti ainoa Suomeen eksynyt lajin edustaja. Kultasakaalista on tehty parin viime vuoden aikana Suomessa muutamia näkö- ja riistakamerahavaintoja.

”Melko luotettavia riistakamerahavaintoja on saatu esimerkiksi täältä Oulun korkeudelta”, Aspi kertoo.

Kultasakaali on Keski-Euroopassa jo kohtalaisen yleinen, mutta viime vuosina siitä on tehty enenevässä määrin havaintoja myös pohjoisilta leveysasteilta.

Kultasakaali ei ole Suomessa vieraslaji vaan niin kutsuttu tulokaslaji, koska se tulee omin jaloin uusille alueille alkuperäisiltä levinneisyysalueiltaan.

Aspin tutkimusryhmä yritti selvittää mitokondrio-dna-analyysin avulla, mistä eläin on Suomeen astellut, mutta se ei ole toistaiseksi selvinnyt.

”Näyte oli niin yhteneväinen eurooppalaisen kultasakaalin kanssa, että sitä, mistä se on tullut, on mahdotonta sanoa tarkasti pelkästään mitokondrio-dna:n avulla. Tarvittaisiin muitakin geneettisiä markkereita sekä vertailunäytteitä laajemmin eri populaatioista. Olemme hankkimassa niitä eurooppalaisilta kollegoilta”, Aspi kertoo.

Euroopan sakaalikanta on sekoitus Kaukasukselta Ukrainan kautta, Kreikasta ja Balkanilta vaeltaneista yksilöitä.

Pohjoisin havainto sakaalista on Ruijasta Norjan Lapista. Yksittäisiä sakaaleja on pyydetty myös Venäjällä.

Suomea lähin sakaalipopulaatio löytyy Virosta.

Aspi kertoo, että nuoret sakaaliyksilöt saattavat lähteä laumasta ja kulkea jopa satoja kilometrejä kumppanin tai suotuisan reviirin perässä. Se on sopeutuvainen ja kaikki­ruokainen eläin, joka syö myös hedelmiä ja viljaa ja on taitava hyödyntämään ihmisenkin tarjoamaa ravintoa.

Aspin mukaan sakaalit välttelevät tavallisesti susia ja alueita, joilla susia elää. Ilmaston lämpeneminen on saanut sen kuitenkin levittäytymään rohkeammin uusille alueille.

”Ilmastonmuutos on ehkä selkein selitys sen hyvinkin nopeaan levittäytymiseen pohjoiseen”, Aspi sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat