Merenpohjassa jyllää mekanismi, joka hidastaa Suomen rannikko­vesien puhdistumista

EU:n pintavesien tulisi olla hyvässä kunnossa viiden vuoden kuluttua. Suomessa sisävedet voivat valtaosaltaan hyvin, mutta murheenkryyninä ovat rannikkovedet. Jo nyt tiedetään, ettei tavoite täyty noin 250 vesistössä.

Suomenlahden rannikot ovat laajasti välttävässä tilassa. Esimerkiksi Hankoniemen edustalla oleva Täktominlahti voi huonosti. Suljettu merenlahti on pahoin rehevöitynyt ja kasvaa kesäisin umpeen.

2.1. 2:00 | Päivitetty 2.1. 6:11

Suomen vesistöt ovat valtaosaltaan hyvässä kunnossa, mutta vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen rannikkovedet ja rannikon läheiset joet hehkuvat vesistökartoissa kehnosta tilasta kertovin merkkivärein.

Rannikkovesistä vain 13 prosenttia on ekologiselta tilaltaan hyvää, eikä mikään alue yllä luokkaan erinomainen tuoreimmassa, vuonna 2019 tehdyssä tila-arviossa.

Hyvässä tilassa olevat rannikkoalueet keskittyvät Pohjanlahdelle. Sen sijaan Suomenlahden rannikot ovat laajasti välttävässä tilassa, samoin kuin monet Saaristomeren sisälahdet. Rannikon jokivesistöt ovat huonossa kunnossa.

Luokittelu perustuu EU:n tavoitteeseen saada pintavedet hyvään tilaan alun perin vuoteen 2015 mennessä. Tavoiteaikataulua on kuitenkin siirretty vuosiin 2021 ja 2027. Tekee tiukkaa saavuttaa viimeisinkin tavoite niin rannikkovesissä kuin osassa sisävesiäkin, sillä aikaa on vain viisi vuotta.

”Kaikki vedet eivät ole hyvässä tilassa viiden vuoden kuluttua. Poikkeuksia on asetettu noin 250 vesistöalueelle, joista voidaan jo nyt sanoa, ettei tila ole hyvä vuoteen 2027 mennessä. Silloin arvioidaan, tarvitaanko poikkeuksia vielä muissakin vesissä”, kertoo vesienhoidon erityisasiantuntija Turo Hjerppe ympäristöministeriöstä.

Vuoden 2027 jälkeen tavoitteen saavuttamisen määräaikaa voidaan pidentää vain luonnonolosuhteista johtuvilla syillä. Vesienhoitotoimien tulee Hjerppen mukaan kuitenkin olla käynnissä näilläkin alueilla viimeistään tavoitevuonna.

Murheenkryyninä ovat rannikkovedet ja Saaristomeri, joiden toipumista hidastavat niin sanotut vanhat synnit eli pohjassa olevat ravinteet. Ne rehevöittävät merta vielä pitkään, vaikka maalta tulevaa kuormitusta on vähennetty merkittävästi.

”Rannikkovesien tilan parantuminen vie aikaa, ja luonnonolosuhteetkin vaikuttavat. Itämerellä sisäinen kuormitus on haaste”, Hjerppe sanoo.

Kuormitusketju ulottuu koko valuma-alueelle, rannikkoseudun jokiin ja pikkujärviin, joissa rehevöityminen on iso ongelma.

Vesiin päätyy rehevöittäviä ravinteita ennen kaikkea hajakuormituksesta, muun muassa maataloudesta sekä metsistä ja ojitetuilta soilta.

Ilmastonmuutos hidastaa vesistöjen toipumista lisää. Se lisää valuma-alueilta tulevaa kuormitusta, kun talviset vesisateet yleistyvät. Myös happikadon vaara rannikkovesissä suurenee, kun pintavedet lämpenevät.

Suurin ongelma on rehevöityminen.

Esimerkiksi Hankoniemen edustalla oleva Täktominlahti voi huonosti. Suljettu merenlahti on pahoin rehevöitynyt ja kasvaa kesäisin umpeen.

Lue lisää: Hurjasti kasvava 2,5-metrinen myrkkykasvi valtaa merenlahden joka vuosi Hangossa – Taustalla on 1960-luvun dramaattinen virhe

Ekologisessa luokittelussa vesiä verrataan luonnontilaan. Hyvässä tilassa ovat vedet, joiden kalastossa, pohjaeläimistössä, vesikasvillisuudessa ja planktonlevissä on vain vähän ihmisen toiminnasta aiheutuvia muutoksia.

Järven, joen tai muun vesimuodostuman ekologinen tila on sitä parempi, mitä lähempänä ollaan luonnontilaa.

Suomenlahden rannikot ovat laajasti välttävässä tilassa. Esimerkiksi Hankoniemen edustalla oleva Täktominlahti on kehnossa kunnossa. Suljettu merenlahti on pahoin rehevöitynyt ja kasvaa kesäisin umpeen.

Sisävesistä parhaiten voivat suuret järvet ja erityisesti Pohjois-Lapin vesistöt. Sen sijaan monet pienet järvet kärsivät rehevöitymisestä ja joet liettymisestä. Jokien ekologista tilaa heikentävät lisäksi padot ja muut vaellusesteet.

Ympäristöhallinnon Vesien tila -karttapalvelu esittelee yksityiskohtaisesti jokien, järvien ja rannikkovesien ekologista tilaa. Vesikartta löytyy täältä.

Vesienhoidon tavoitteena on, että pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene ja että vesien tila on vähintään hyvä.

Tavoitteen toteutumista ohjaa EU:n vesipuitedirektiivi ja siihen perustuvat vesienhoitosuunnitelmat.

Niiden rinnalle valmistellaan ennallistamisasetusta, joka velvoittaa jäsenmaat palauttamaan luontoalueita kohti luonnontilaa. Taustalla on huoli luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ja lajikadosta.

EU:n suunnitelmassa valtaosa ennallistamistoimista kohdistuu sisävesiin. Suomessa ne kattavat melkein puolet arvioiduista, noin 900 miljoonan euron kustannuksista. Analyysi vaikutuksista ja lisätoimien tarpeesta on vielä kesken.

”Asetuksen tavoitteet luontotyyppien ja lajien parantamiseksi ovat osin päällekkäisiä. Vesienhoitosuunnitelmissa on jo merkittävimmät toimet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi, muun muassa ravinnekuormituksen ja vesirakentamisen haittojen vähentämiseksi”, Hjerppe kertoo.

Pienvedet eli purot, lammet ja latvavedet eivät ole vesienhoitosuunnitelmien piirissä, joten uusia ennallistamistoimia on Hjerppen mukaan kohdistettava ainakin niihin.

Lue lisää: Valtava pala Suomea pitää pian palauttaa luonnon­tilaan – Tätä EU:n määräys tarkoittaa

Lue lisää: Luonnon ennallistamisen ison kustannus­arvion takana ovat osin Suomen omat laimin­lyönnit

Suomessa valmistellaan myös uutta lainsäädäntöä vesien hyvän tilan tavoitteesta ja siitä poikkeamisesta.

Vesienhoidon ympäristötavoitteita on pidetty lähinnä ohjaavina, mutta nyt tarkoitus on säätää sitovuudesta ja siitä, milloin tavoitteista voidaan poiketa uuden merkittävän hankkeen vuoksi.

Viime vuosina tehdyt oikeuspäätökset osoittavat, että vesistöjen tilaluokittelu ohjaa myös yksittäisiä luparatkaisuja.

Merkittävä käänne oli EU:n tuomioistuimen vuonna 2015 tekemä päätös, joka koskee Saksassa sijaitsevaa Weser-jokea.

Weser-tuomio linjasi, että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat sitovia. Tuomiossa otettiin kantaa laivaväylien syventämishankkeeseen, ja siitä tuli merkittävä ennakkotapaus: vesien tilaa heikentävälle tai hyvän tilan tavoitteen vaarantavalle hankkeelle ei saa myöntää lupaa.

Weser-tuomiota on sovellettu Suomessakin. Vuonna 2019 korkein hallinto-oikeus (KHO) epäsi Kuopioon suunnitellulta sellutehtaalta ympäristöluvan Kallaveden ekologisen tilan turvaamiseksi.

Lue lisää: Suomen meriympäristön tila on heikentynyt: rannikko rehevöityy, linnut ja kalat kärsivät – ”Emme voi kehuskella viime vuosien hyvillä tuloksilla”

Lue lisää: Suomen rannikkovedet ovat kehnossa kunnossa, murheenkryyninä pahoin rehevöitynyt Saaristomeri

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat