Alkuun Eija Venäläinen oli epäileväinen. Kun HS pyysi häntä arvioimaan englannin pitkän oppimäärän ylioppilaskokeen muutoksia vuosien saatossa, hän ajatteli, että tuskin koe on ainakaan vaikeutunut.
Sitten hän luki tarkemmin kevään 2022 kokeen ja kaivoi koulun arkistoista vertailuksi kokeen vuodelta 2002.
”Täytyy sanoa, että kyllä niissä on eroa.”
Venäläinen työskentelee Kallaveden lukiossa Kuopiossa. Englantia hän on opettanut lukiotasolla vuodesta 1992. Lisäksi hän toimii Suomen englanninopettajat ry:n ja Suomen kieltenopettajien liiton hallituksissa. Ylioppilaskokeet ovatkin tulleet hänelle vuosien varrella hyvinkin tutuiksi.
Eroa on Venäläisen mukaan erityisesti siinä, millaista sanastoa englannin kirjallisissa kokeissa käytetään. Tuoreemmissa kokeissa on enemmän tekstejä, joissa on vaikeaa sanastoa, hän sanoo.
Suhteellisen tuoreena tehtävätyyppinä Venäläinen pitää tehtäviä, joissa pitää tietää synonyymeja eri englanninkielisille sanoille.
”On esimerkiksi normaaleja tekstin ymmärtämiseen liittyviä kysymyksiä, ja niiden lisäksi samasta tekstistä on alleviivattu joitain sanoja ja annetuista vaihtoehdoista pitää valita, mikä tarkoittaa samaa.”
HS:n visassa voit testata, miten itse pärjäisit viime vuosien englannin koetehtävien parissa.
Lue lisää: Luuletko osaavasi englantia? Testaa, miten pärjäisit englannin yo-kokeessa
Tällaisilla tehtävillä pyritään Venäläisen mukaan tekemään eroja parhaiden ylioppilaskokelaiden välille, käytännössä erottamaan laudaturin arvoiset suoritukset eximiasta.
Vuoden 2002 kevään ylioppilaskokeessa piti kääntää englanniksi tekstiä mukaillusta Helsingin Sanomien uutisesta.
Englannin ylioppilaskokeet eivät välttämättä ole vaikeutuneet, mutta ne ovat muuttuneet merkittävästi vuosien saatossa, sanoo yliopistonlehtori Katja Mäntylä Jyväskylän yliopistosta.
Hän toimii myös Ylioppilastutkintolautakunnan (YTL) toisena varapuheenjohtajana sekä kielivaliokunnan ja englannin jaoksen puheenjohtajana.
”Maailma on muuttunut, ja meidän käsityksemme kielestä ja kielitaidosta on muuttunut.”
Jos vertaa nykykokeita esimerkiksi 1980-luvulla pidettyihin ylioppilaskirjoituksiin, ero on suuri. Aiemmin kokeissa painotettiin oikeakielisyyttä ja sitä, että hallitsee englannin kielen rakenteen. 2000-luvulla kielioppivirheet eivät ole painaneet arvostelussa yhtä paljon, kunhan viesti menee perille.
Esimerkki kevään 1982 englannin ylioppilaskokeen rakennetehtävästä.
Ylioppilaskoe perustuu lukion opetussuunnitelmaan. Nykyään opetussuunnitelman tavoitteissa korostetaan, että oppija on aktiivinen toimija, joka osaa käyttää kieltä eri tilanteissa.
”Painotus on viestinnällisyydessä, ja ylioppilaskokeessakin arvioidaan hieman eri asioita kuin aiemmin”, Mäntylä sanoo.
Yksi suurimmista muutoksista ylioppilaskokeiden historiassa on digitalisoituminen. Pitkän englannin koe järjestettiin digitaalisena ensimmäistä kertaa vuonna 2018.
Nykyään kuuntelu ja kirjallinen koe tehdään samassa yhteydessä. Sähköistymisen seurauksena englannin koetehtävät ovat myös monipuolistuneet.
”Tehtävissä saattoi olla pientä variaatiota aiemminkin, mutta oli olemassa YTL:n laatima lista eri tehtävätyypeistä ja opiskelijoille pystyi sanomaan, että tällaisia tehtäviä kokeessa tulee olemaan. Digikokeen myötä listaa ei ole saatu, ja nyt tehtävätyyppien kirjo on taas lisääntynyt”, Venäläinen selittää.
”Mutta opiskelijoille olen aina sanonut, että ei sellaisia tehtäviä tule vastaan, mistä te ette selviäisi, kunhan luette tehtävänannon tarkkaan.”
Digitaalisissa kokeissa pystytään myös helpommin arvioimaan kokonaisuuksien ja sävyjen hallintaa, Katja Mäntylä sanoo.
Sävyt ovat jääneet tuoreista kokeista myös Venäläisen mieleen. Siinä missä aiemmin pyydettiin esimerkiksi reagoimaan johonkin tilanteeseen, nykyään saatetaan kysyä, mikä on kohteliain reaktio tähän tilanteeseen tai millä äänensävyllä joku puhuu.
”Osa oppilaista inhoaa äänensävytehtäviä. Joillekin ne ovat helppoja mutta osalle hirveän vaikeita”, Venäläinen sanoo.
Kokemus ylioppilaskokeen merkittävästä vaikeutumisesta saattaakin Mäntylän mukaan johtua siitä, ettei koe ole yhtä ennustettava kuin aiemmin. Nykyiset koetehtävät voivat tulla yllätyksenä, jos niitä vertaa omassa nuoruudessaan tekemäänsä ylioppilaskokeeseen.
Vaikeuden tuntuun voivat vaikuttaa myös odotukset siitä, mitä kokeessa mitataan.
”On vaikea sanoa, että koe olisi nykyään helpompi tai vaikeampi. Se on erilainen. Kieltenopetus oli aiemmin erilaista, ja eri asiat koettiin tärkeiksi ja arvokkaiksi kuin nykyään.”
Aiemmin vieraan kielen kokeessa kokelaan piti valintansa mukaan kääntää tekstiä englannin kielestä opetuskieleen tai opetuskielestä vieraaseen kieleen. Koe on syksyltä 1946.
Vieraan kielen kokeessa testattiin vuodesta 1965 vaihtoehtoista neliosaista koetta, jossa piti kääntää tekstiä äidinkieleen ja opetuskieleen, vastata muutamaan kysymykseen sekä kirjoittaa lyhyt kirjoitelma. Kuvan koe on keväältä 1969.
Vuonna 2013 julkaistiin tutkimus, jossa verrattiin ylioppilaskirjoitusten kielikokeiden tuloksia lukion opetussuunnitelman tavoitetasoon. Muun muassa pitkän englannin osalta havaittiin, että ylioppilaskokeet olivat lukion opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä tavoitetaitotasoa helpompia.
Tutkimuksessa esitettiin, että jatkossa kokeeseen olisi tarpeen laatia entistä vaikeampia osioita.
”Tutkimus on varmastikin vaikuttanut siihen, että kokeisiin on sen jälkeen lisätty vaikeampia tehtäviä”, Eija Venäläinen arvelee.
Haastetta kokeisiin myös tarvitaan, sillä jotkut opiskelijat osaavat englantia niin hyvin, että se ylittää lukion oppimäärän tavoitetason. Kokeen pitää pystyä erottelemaan toisistaan abiturienttien parhaimmistoakin.
”50 prosenttia tehtävistä pitää olla lukion tavoitetaitotasolla, 25 prosenttia sen yli ja 25 prosenttia alle”, Katja Mäntylä sanoo.
Kokeen muuttuminen ei kuitenkaan kerro kielitaidosta yleisesti. Mäntylä muistuttaa, että yli 90 prosenttia abiturienteista kirjoittaa pitkän englannin ja kokelaiden joukko on hyvin heterogeeninen. Joukossa on paljon myös niitä, jotka eivät hallitse englantia lukion oppimäärän vaatimalla tasolla.
””Minua aina vähän häiritsee se yleinen lausahdus, että kaikkihan englantia osaavat.”
”Jos mietitään englannin tekstimassaa, jota kokelaiden ikäjoukko kohtaa arkipäivässään, tokihan se on ihan erilainen kuin vaikkapa 1980-luvulla ja vaikuttaa kielitaitoon. Mutta se, että osaa arkipäivän some-englantia, ei vielä riitä ylioppilaskokeessa. Ylioppilaskoe on myös kypsyyskoe, ja sillä mitataan myös akateemisia valmiuksia.”
Venäläisen tuntuma on, että railo eritasoisten opiskelijoiden välillä on kasvanut.
”On niitä, joilla on hirveän hyvä sanavarasto ja jotka saavat hyviä tuloksia, kun ottavat kiinni opettajan vinkeistä. Toisaalta on myös niitä, jotka ovat todella heikkoja. Minua aina vähän häiritsee se yleinen lausahdus, että kaikkihan englantia osaavat.”
Maaliskuun 20. päivänä englannin pitkän oppimäärän suorittavat abiturientit saavat kevään koetehtävät pähkäiltäväkseen.
Kokenutta englanninopettajaa Eija Venäläistä ylioppilaskirjoitusten lähestyminen ei jännitä. Kokeita tulee ja menee, tasaisesti kaksi kertaa vuodessa.
Opiskelijatkin olivat varsin tyynen oloisia kevään viimeisen abikurssin päättyessä, Venäläinen kertoo. Ennen tulevaa koitosta hänellä oli heille yksi viesti.
”Totesin heille, että kokeessa näytätte vaan kaiken, minkä osaatte.”
