Suomen metsät eivät sido ilmasta hiilidioksidia yhtä paljon kuin aikaisemmin. Ne ovat edelleen hiilinielu, mutta aiempaa pienempi. Kuvassa Iso Kärväsvaaran maisemaa Misissä Kemijärvellä.

Hiilinielut kuntoon

Suomen ilmastopolitiikka nojaa pitkälti metsien hiilinieluihin, jotka ovat romahtaneet. Tutkijoiden mukaan nielut voidaan pelastaa, mutta niiden vahvistaminen edellyttää merkittäviä muutoksia maankäytössä.


1.1. 2:00 | Päivitetty 1.1. 6:37

Metsäkadon hillitseminen, turvepeltojen raivauksen välttäminen, turvepeltojen kosteikkoviljely, viljelykäytäntöjen ja tukipolitiikan muutos, jatkuva kasvatus suometsissä avohakkuiden sijaan, metsien lannoitus, metsäteollisuuden tuotantorakenteen muutos, uusien suojelualueiden perustaminen. . .

Maankäytön ilmastopäästöjen vähentäminen ja metsien hiilinielujen vahvistaminen on mahdollista. Keinoja on useita, kuten Luonnonvarakeskuksen (Luke) jo kaksi vuotta sitten maankäytön päästövähennyksiä koskevassa raportissaan listaamat toimet kuvaavat.

Merkittävimmät, nopeimmat ja suhteellisesti pienen pinta-alan vaativat päästövähennykset saataisiin Luken mukaan muuttamalla turvepeltojen viljelykäytäntöjä ja hillitsemällä metsäkatoa eli metsien raivaamista pelloiksi ja rakennetuksi maaksi.

Metsäkadon hillitseminen ja suojelualueiden perustaminen auttavat säilyttämään ilmastonmuutosta hillitseviä hiilinieluja. Lisäksi monilla ilmastotoimilla edistetään luonnon monimuotoisuuden säilymistä sekä vähennetään maa- ja metsätalouden haitallisia ympäristövaikutuksia, kuten vesistökuormitusta.

Suomen ilmastopolitiikka puolestaan nojaa metsien hiilinieluihin.

Nyt tukipilarit huojuvat, koska metsät eivät sido ilmasta hiilidioksidia yhtä paljon kuin aikaisemmin. Metsät ovat edelleen hiilinielu, mutta aiempaa pienempi, ja maankäyttösektori on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi.

Syitä ovat muun muassa ennätykselliset hakkuut ja metsien kasvun hidastuminen.

”On selvää, että hiilinieluja pitää vahvistaa, jos Suomen ilmastotavoitteet aiotaan täyttää. Ilmastolakikin velvoittaa tarkastelemaan tehtyjen toimien riittävyyttä ja tarpeen vaatiessa korjata suuntaa. Nyt näin pitää tehdä”, sanoo tutkimusprofessori Raisa Mäkipää Lukesta.

Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035. Päästöjä on vähennettävä ripeästi kaikilla sektoreilla, mutta tavoitetta ei voi saavuttaa ilman maankäyttösektorin hiilinieluja ja nopeita päästövähennyksiä.

Maankäyttösektorilla tehokkainta on kohdistaa toimet suurimpiin päästölähteisiin, jolloin kohteet ovat Mäkipään mukaan selvät: turvemaapellot ja runsasravinteiset ojitetut suometsät.

Turvepellot ovat Suomessa iso päästölähde, suunnilleen samaa luokkaa kuin henkilöautoliikenne. Maatalouden päästöistä ne tuottavat jopa 60 prosenttia, vaikka turvepeltoja on vain kymmenisen prosenttia koko peltoalasta.

”Turvemaapeltojen päästöt ovat suuret, ja niiden pinta-ala on jopa kasvanut. Merkittävä osa on vieläpä jätetty kokonaan pois viljelystä, eli niiltä ei korjata lainkaan satoa. Silti ne aiheuttavat päästöjä”, Mäkipää sanoo.

Turve sisältää paljon hiiltä ja typpeä, joista syntyy kasvihuonekaasuja ojituksen kuivattaessa suon pintakerrosta.

Turvepeltojen viljelykäytäntöjä pitäisi Luken mukaan muuttaa sellaisiksi, että turpeen hiilivarasto säilyy. Keinoja ovat esimerkiksi vedenpinnan nosto ja kosteikkoviljely.

Uusien turvepeltojen raivaaminen pitää Mäkipään mielestä lopettaa kokonaan. Samalla hillitään myös metsäkatoa.

Ojitetut turvemaametsät, erityisesti runsasravinteiset kuusivaltaiset, ovat niin ikään päästölähde. Ne pitäisi tutkijoiden mukaan siirtää jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen.

”Kaikkein ravinteikkaimmissa turvemaametsissä pitää kaikin keinoin pyrkiä välttämään avohakkuita ja ojittamista”, Mäkipää sanoo.

”Tutkimustietoa on vähän, mutta tähänastiset tulokset ovat huolestuttavia. Avohakatun suometsän päästöt ovat jopa kymmenkertaiset puustoiseen turvemaametsään verrattuna”, Mäkipää kertoo.

Metsäluonnon monimuotoisuuden suojelu auttaa myös hiilinieluja. Ilmastotoimenpiteet puolestaan vaikuttavat niin monimuotoisuuteen kuin maa- ja metsätalouden vesistökuormitukseenkin.

Monimuotoisuuden säilyttämistä tukisivat Luken tutkimuksen mukaan erityisesti suojelualueiden lisääminen sekä metsien ja soiden ennallistaminen

Säästöpuiden määrän lisääminen kasvattaisi merkittävästi lahopuun hiilivarastoa talousmetsissä.

Runsasravinteiset ojitetut turvemaametsät tulisi tutkijoiden mukaan siirtää jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. Metsäyhtiö UPM on lisännyt jatkuvaa kasvatusta korpimaisissa suometsissään, ja Janakkalassa olevan metsäpalstan uomiin nousee vettä.

Hakkuiden vaikutus hiilinieluihin on ylipäätään korostunut viime vuosina.

”Hakkuut ovat olleet kovalla tasolla, ja monilla alueilla parhaat hakkuukelpoiset metsät on jo hakattu. Sitten on siirrytty metsätalouden ja korjuuolosuhteiden kannalta haastavammille alueille eli kivennäismailta turvemaille”, Mäkipää miettii.

Hakkuiden vaikutus hiilinieluihin tulee suoraan puun käytön lisääntymisestä ja vuosittaisesta vaihtelusta, kun taas metsien kasvun hidastuminen on pitkäaikainen trendi.

Kysyntää on viime aikoina riittänyt paitsi teollisuudessa myös energiantuotannossa. Puun käyttö on lisääntynyt lämpövoimaloissa, ja jopa yli puolet Suomessa käytettävästä puusta päätyy energiaksi pääosin teollisuuden prosesseissa syntyviä sivuvirtoja hyödynnettäessä.

Mäkipään mukaan puun poltto ei kuitenkaan voi olla lopullinen valtavirtaratkaisu energiantuotannossa, vaan ponnistelut tulee kohdistaa muun muassa maalämpöön, tuuli- ja aurinkoenergiaan ja biokaasuun.

Puun poltosta syntyvä tuhka kannattaa käyttää suometsissä lannoitteena. Mäkipää pitääkin tuhkalannoitusta hyvänä mahdollisuutena edistää metsien kasvua pitkällä aikavälillä. Merkittävän hiilinielulisäyksen aikaansaaminen vaatii kuitenkin suuria pinta-aloja.

Metsänhakkuut hipovat ennätyksiä, vaikka metsien kasvu on hidastunut. Vuonna 2021 runkopuuta hakattiin lähes yhtä paljon kuin ennätysvuonna 2018, ja sama tahti on jatkunut kuluneensa vuonna. Metsänhakkuut Inkoossa 22. joulukuuta 2022.

Puurakentaminen on lisääntynyt Suomessa hitaasti. Esimerkki pitkäikäisten puutuotteiden käytöstä on Helsingin suomalais-venäläinen koulu, jonka rakennusmateriaalista suuri osa tuotiin Ruotsista.

Puutuotteisiin voitaisiin varastoida hiiltä pitkäaikaisesti, mutta Suomessa kehitys on edelleen lapsenkengissä. Metsäteollisuus tuottaa pitkäikäisten puutuotteiden sijasta ennen kaikkea sellua, jolla on kysyntää maailmanmarkkinoilla.

Luken mukaan puutuotteiden hiilivaraston kasvattaminen edellyttää metsäteollisuuden tuotantorakenteen muutosta. Tuotantorakenteen muutos ja monipuolistuminen voisi myös kasvattaa jalostusastetta. Samalla metsäteollisuuden merkitys kansantaloudelle kasvaisi muutenkin kuin hakkuumääriä lisäämällä.

”Muutos on ollut tuskastuttavan hidasta. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua niin, että kasvatetaan vain volyymia laadun kustannuksella ja annetaan lisäarvon pienentyä. Tämä ei ole kestävää eikä hyväksyttävää”, Mäkipää sanoo.

”Metsäteollisuuden vahvuuden pitäisi olla pitkäikäisissä korkean jalostusasteen tuotteissa, mutta kehitystä siihen suuntaan on tapahtunut vähän ja pienessä mittakaavassa.”

Tuetkaan eivät nykyisin edistä muutosta maa- ja metsätaloudessa. Ne eivät kannusta kaikkien merkittävien päästöjä vähentävien ilmastotoimien käyttöönottoon.

EU:n pinta-alaperusteiset maataloustuet kannustavat pitämään turvepellon viljelyssä tai vaikka vain viljellyn näköisenä, sillä tukia ei ole mitenkään sidottu tuotantoon.

”Tukea tulee, vaikka viljelijä ei tuota pellolla mitään”, Mäkipää toteaa.

Mäkipään mielestä tuet pitäisi muuttaa kannustimiksi niin, että heikkotuottoisten turvemaapeltojen poistamisesta viljelystä saisi ilmastopalkkion:

”Viljelijöille pitäisi maksaa päästövähennyksistä, mutta nyt tukipolitiikka ylläpitää käytäntöä, joka lisää päästöjä.”

”Tilanne on epäoikeudenmukainen aktiiviviljelijöitä kohtaan eikä kannusta edelläkävijyyteen. Tämä turhauttaa monia viljelijöitä.”

Yksityisille metsänomistajille maksettavat tuet edistävät pääasiassa kiertoaikametsätalouteen ja avohakkuisiin perustuvaa puuntuotantoa, ja vain 1–2 prosenttia suuntautuu metsäluonnon hoitoon. Tutkijoiden mukaan tukijärjestelmä on uusittava, jos Suomi haluaa olla hiilineutraali vuonna 2035.

Lue lisää: Tuet eivät kannusta metsän­omistajia ilmasto­toimiin, Luke ehdottaa isoja muutoksia

Fakta

Metsät sitovat hiiltä ilmasta

  • Metsät ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, kun puusto ja maaperä sitovat ilmasta hiilidioksidia.

  • Hiilinieluna toimivassa metsässä puuston kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin sitä vapautuu takaisin ilmaan.

  • Hiilivarasto puolestaan säilyttää hiilen metsässä, kun hiiltä varastoituu puihin ja maaperään.

  • Jos hiilivarasto kasvaa, metsä toimii hiilinieluna.

Hiilinieluista on noussut vilkas keskustelu, koska metsien nielu on pienentynyt merkittävästi ja viime vuonna maankäyttösektori muuttui ensimmäistä kertaa hiilinielusta päästöjen lähteeksi.

Tämä selvisi viime toukokuussa, kun Tilastokeskus julkisti pikaennakkonsa Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä vuonna 2021.

Tiedot varmistivat, kun joulun alla julkaistiin sekä Tilastokeskuksen tuore päästöinventaario että Luken selvitys metsien kasvusta ja hiilinielujen heikkenemisen syistä. Niitä ovat muun muassa ennätyksiä hipovat metsänhakkuut ja metsien kasvun hidastuminen.

Suomen ilmastotavoitteen kannalta tilanne on vakava. Uusi se ei kuitenkaan ole, sillä hiilinielut ovat heikentyneet jo pitkään.

Poliittista yhteisymmärrystä tarvittavista keinoista haetaan vielä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat