Hömötiaisen pitkään jatkuneeseen taantumaan on etsitty useita syitä, mutta äskettäin julkaistussa tutkimuksessa metsänhakkuut paljastuivat selvästi tärkeimmäksi tekijäksi. Avohakkuiden vaikutus oli selvästi suurempi kuin harvennusten.
Lahot pökkelöt ovat erittäin uhanalaiselle lintulajille elinehto. Jos metsästä ei löydy lahoja lehtipuupökkelöitä, hömötiainen ei pysty pesimään siellä.
Tutkimustulokset perustuvat hömötiaisten kymmeniä vuosia jatkuneeseen pitkäaikaistutkimukseen, jonka aineiston keräämisen aloitti Oulun yliopiston emeritusprofessori Markku Orell jo 1970-luvulla.
Tutkimus osoittaa, että metsänhakkuiden pitkä kertymä aiheuttaa merkittävää elinympäristökatoa. Siitä kärsivät hömötiainen ja samankaltaiset lajit, kuten töyhtötiainen, jotka ovat erityisen riippuvaisia luonnontilaisen kaltaisista metsistä.
Vaikka vuosittain metsää hakataan vain muutamia alueella, vuosien saatossa hakkuista kertyvä ala suurentuu ja on uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Hakkuiden todettiin vaikuttavan hömötiaisen pesimiseen kertautuvasti ainakin 30 vuoteen asti. Mitä enemmän maastossa oli alle 30 vuotta sitten hakattua metsää, sitä vähemmän ja harvemmassa hömötiaiset pesivät.
Hömötiainen on monille tuttu paikkalintu, joka asuu metsässä pienellä reviirillään ympäri vuoden.
”Talven se sinnittelee pääasiassa puun kaarnan koloihin ja naavan alle varastoimallaan ravinnolla”, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Satu Kumpula kertoo tiedotteessa.
Toukokuussa hömötiainen kaivaa uuden pesäkolon lahopuuhun. Lahojen lehtipuiden merkitys korostui tutkimuksessa: hömötiainen on käytännössä täysin riippuvainen lahopuusta pesäpaikakseen, sillä pieni tiainen pystyy kaivamaan pesäkolon vain riittävän pehmeään lahopuuhun, joka usein on koivupökkelö.
Suomen runsaimpiin lajeihin kuulunut hömötiainen on taantunut 2000-luvulla erittäin uhanalaiseksi. Kanta vähenee vuodessa noin viisi prosenttia.
Oulun yliopiston tutkimuksen perusteella hömötiaisen ja todennäköisesti monien sen kaltaisten vanhan ja varttuneen metsän lajien menestystä voidaan parantaa välttämällä avohakkaamista.
Avohakkuut aiheuttavat vuosien ajaksi suoraa elinympäristökatoa, vaikka metsä kasvatetaan takaisin.
”Jos myös harvennushakkuilla kaikki hömötiaisen kannalta tärkeät lahot lehtipuut poistetaan tai ne kaatuvat, saatetaan aiheuttaa vuosikymmenien puute pesäpuista” Kumpula sanoo.
Lahonneiden lehtipuupökkelöiden runsas määrä paransi tutkimusalueella tilannetta ja lyhensi pesien välistä etäisyyttä. Tutkijoiden mukaan nämä asiat olisi syytä ottaa huomioon metsätaloudessa, sillä jos metsässä ei ole lahoa lehtipuuta, ei hömötiainen voi siellä pesiä. Lahopuun määrää metsissä voidaan lisätä myös ennallistamalla.
”Hömötiainen pesii harvemmin pönttöön, joten linnunpöntöt eivät sitä auta”, Kumpula sanoo.
Tutkijat vinkkaavat, että metsässä kulkiessa voi hömötiaisen pesäpaikka-avuksi nostaa kaatuneita lehtipuupökkelöitä pystyyn nojalleen muihin puihin tai tehdä puun kovaan tuoheen kolmen sentin aukon, jotta hömötiainen pääsisi paremmin käsiksi juustomaisen valkolahoon.
Tutkimus julkaistiin Forest Ecology and Management -tiedelehdessä.
