Tuomari Teemu Vanhanen, putkiremonttien projektipäällikkö Kirsi Veikkolainen ja terveydenhoitaja Khadra Sugulle.

Kolmen ammattilaisen uratarina

Oma ala voi löytyä monella tapaa. Kolmen eri alan työntekijät kertovat, miten he päätyivät nykyisiin töihinsä ja mikä omassa alassa innostaa.


20.1. 2:00 | Päivitetty 26.1. 7:23

Terveydenhoitaja Khadra Sugulle, 27: ”Pidän yhdistelmätoimenkuvastani”

Khadra Sugulle

Terveyden­ ja sairaanhoitaja Khadra Sugulle on parhaillaan hoitovapaalla työstään ja hoitaa esikoistaan. Hän haaveilee tulevaisuudessa tekevänsä esihenkilön työtä ja aikoo siksi jatkaa opiskjelua. Kun Sugulle haluaa rentoutua, hän alkaa tehdä taikinaa ja leipoo jotakin makeaa. ”Nollaan taikinaterapialla. Teen usein pullaa ja juustokakkuja.”

”Moni nuori lannistuu, kun pääsykokeet ovat nykyään kova kilpailu. Haluan muistuttaa avoimen väylän mahdollisuudesta. En itsekään päässyt yhteishaussa opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta en luovuttanut.

Aloin opiskella avoimessa ammattikorkeakoulussa, vuonna 2016 oli 60 opintopistettä kasassa, 2017 pääsin polkuopiskelijasta tutkinto-opiskelijaksi. Valmistuin Laureasta 3,5 vuodessa terveydenhoitajaksi vuonna 2019. Se on kaksoistutkinto ja voin toimia myös sairaanhoitajana.

Sain vakituisen työn huhtikuussa 2020 Leppävaaran terveysasemalta Espoosta. Kun korona iski, pääsinkin tekemään heti ihan uudenlaista hommaa. Minua pyydettiin auttamaan tartuntatautiyksikköön. Kutsuimme itseämme koronaattoreiksi.

Pääsin sijaistamaan esihenkilöäkin, vaikka aluksi ajattelin, että enhän minä nyt vastavalmistuneena voi olla esimiehenä 10 vuotta alalla olleille. Mutta muut luottivat minuun, pääsin vastuulliseen rooliin kolmeksi kuukaudeksi ja palasin omaan työhöni tammikuussa 2021. Siinä olen tehnyt lähinnä terveydenhoitajan työtä pitkäaikaissairauspotilaiden kanssa, mutta tarvittaessa sijaistanut saman talon alakerran päivystyksessä myös sairaanhoitajana.

Minun esikuvani on oma neuvolatätini. Haluan kohdata ihmisiä samalla tavalla kuin hän. Pidän työssäni siitä, että voin olla läsnä, istua ja pohtia asiakkaan kanssa yhdessä, sitä mitä tehdään. Etenkin korona-aikana olen huomannut, että ihmiset tarvitsevat keskustelua. Pidän tästä yhdistelmätoimenkuvastani, jossa on sopivasti rutiineja ja vaihtelua. On ihanaa, että monet asiat hoituvat digitaalisesti. Sen kääntöpuoli kuitenkin on, että kohtaamiset vähenevät. En nauti puhelintyöstä samalla tavalla kuin kasvokkaisesta vastaanotosta.

Sain viime helmikuussa esikoiseni ja olen tällä hetkellä hoitovapaalla työstäni. Kotona ollessani olen kaivannut työkavereitani ja sellaista aivojen käyttöä, mitä työskennellessä tarvitsee.

Minulla on palava halu kehittää sosiaali- ja terveysalaa. Haluan vaikuttaa erityisesti siihen kuinka kohdata erilaisia asiakkaita monikulttuurisessa Suomessa ja tässä voin hyödyntää omaa taustaani. Tulevaisuuden työelämältä toivon, että pääsen asiantuntijan roolissa tekemään kehittämistyötä ja työskentelemään esihenkilönä. Olen suunnitellut hakevani opiskelemaan hallintotieteitä yliopistoon. Toivottavasti olen kymmenen vuoden päästä maisteri.

Terveydenhoitajan tutkinnossa on se hyvä puoli, että se tarjoaa niin paljon vaihtoehtoja työnkuvalle riippuen siitä kiinnostaako kliininen vai tutkimustyö, haluaako työskennellä vauvojen, vanhojen, kouluikäisten tai opiskelijoiden parissa tai kiinnostaako vaikkapa työterveyshuolto. Nautin siitä, että tässä työssä voi puhua ihmisten kanssa. Tämä työ sopii, jos tykkää puhumisesta ja valistamisesta.

Kun haluan ajatukset irti velvollisuuksista, alan tehdä taikinaa. Nollaan siis taikinaterapialla. Yleensä teen jotakin makeaa, jota muut sitten syövät. Teen usein pullaa ja juustokakkuja.”

Khadra Sugulle kävi työpaikallaan Leppävaaran terveysasemalla 11 kuukautta vanhan esikoisensa Talha Osmanin kanssa.

Käräjätuomari Teemu Vanhanen, 45: ”Tuomarin työ on eliniän kestävää opiskelua”

Teemu Vanhanen

Turkulaislähtöinen tuomari päätyi kuudessa eri tuomioistuimessa työskentelyn jälkeen töihin Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen. Tuomarin työ edellyttää omistautumista ja vastuuntuntoa, mutta tarjoaa myös hienoja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Vapaa-ajallaan Vanhanen urheilee.Tuomarintyössä ja kilpaurheilussa Vanhasta kiehtovat osittain samat armottomat piirteet: ”Kun astun pelikentälle, oikeussaliin tai tuomiota kirjoittaakseni tietokoneeni pariin, muu maailma ympäriltä häviää hetkeksi ja itsestä otetaan kaikki mahdollinen irti. Ei välttämättä aina taidolla, harvoin tyylillä, mutta aina tahdolla ja täysillä.”

”Päätin jo lukiossa, että pyrin Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. En juurikaan tiennyt, mitä kaikkea oikeustiede pitäisi sisällään. Kirjo alkoi avautua vasta opiskeluaikana.

Opiskelin viisi vuotta. Suoritin silloisen oikeustieteen kandidaatin tutkinnon, joka vastaa nykyistä oikeustieteen maisterin tutkintoa. Erikoistuin opinnoissani rikosoikeuteen ja prosessi- eli oikeudenkäyntioikeuteen. Se on laaja, vaikea ala, ja edellyttää perustavanlaatuista oikeustieteen osaamista. Jokin sen selkeässä ajatusmaailmassa viehätti opiskeluaikana ja viehättää yhä, sillä työskentelen tuomarina edelleen.

Valmistumisen jälkeen olin vuoden ajan tutkijana tiedekunnassa. Sen jälkeen menin tuomioistuinharjoitteluun ja ensimmäistä kertaa töihin käräjäoikeuteen. Nyt olen työskennellyt tuomioistuinlaitoksessa lähes 20 vuotta. Nykyisessä työssäni Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa Espoossa olen ollut reilut kolme vuotta.

Koen olevani onnekas, sillä en tiedä, mitä tekisin, jos en olisi tuomari. Tuomarina toimiminen on elämäntapa.

Tuomarintyö poikkeaa paljon muusta palkkatyöstä. Esimerkiksi työaikaa ei ole, vaan työpäivät ovat sen mittaisia, miten milloinkin on töitä. Sen mukaan venytään ja joustetaan. Tuomareilla on heidän riippumattomuutensa turvaamiseksi lisäksi hyvin vahva virassapysymisoikeus eikä heitä voida tavanomaisilla tuotannollisilla tai taloudellisilla perusteilla erottaa tehtävästään.

Kohtaan usein ihmisiä, jotka käyvät omassa elämässään läpi jotakin kriisitilannetta. Tuomarin pitää pystyä ymmärtämään erilaisuutta, erilaisia ihmisiä ja heidän tekemisiään. Lähes kaikki, mitä teen, on julkista ja kaikkien arvioitavana. Tuomarin on uskallettava tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät aina välttämättä tule helposti ymmärretyiksi tai hyväksytyksi. Sellaiselle ihmiselle, joka haluaa työstään vain positiivista palautetta, tämä työ ei sovi.

Tuomarina työskentely on koko eliniän kestävää opiskelua. Laki antaa tuomarin toiminnalle puitteet, mutta oikeusasioihin liittyy sisällöllisesti paljon muutakin. Olen oppinut paljon esimerkiksi lääketieteestä, rakentamisesta ja psykologiasta.

Tuomarin tulee pitää mieli avoimena. Pitää pyrkiä ymmärtämään. Jos tuomari ei ymmärrä, mistä asiassa on kyse, hän ei pysty ratkaisemaan asiaa uskottavalla tavalla. En tee oikeutta kenellekään, jos en tuomarina edes pyri ymmärtämään käsittelemäni asian sisältöä. Tuomarin tulisi olla rohkea päätöksentekijä. Ei saa luovuttaa, vaikka tuntuisi vaikealta.

Tuomarilla on toki oltava oikeudenmukaisuuden tuntoa. Lisäksi omasta äidinkielestään on pidettävä. Kirjoittamisen ja lukemisen pitää tuntua luontevilta. Kielenkäytössä on osattava kiinnittää huomiota sanamuotoihin sekä siihen, millä tavoin asioita esittää.

Vapaa-ajalla juoksen ja harrastan sulkapalloilua, ja siinä lajissa myös kilpailen. Työni vaatii intensiivistä keskittymistä ja on pitkälti toimistotyötä, joten liikkuminen on sille hyvää vastapainoa.”

Käräjätuomari Teemu Vanhanen on työskennellyt tuomioistuinlaitoksessa pian 20 vuotta. Teemu Vanhaselle tuomarin työ on elinikäistä uuden opiskelua.

Putkiremonttien projektipäällikkö Kirsi Veikkolainen, 52: ”Tajusin melko pian, että toimistotyöt eivät ole yhtään mun juttu”

Kirsi Veikkolainen

Kangasalta kotoisin oleva perheyrityksessä työskentelevä lvi-alan ammattilainen. Veikkolainen viihtyy työmailla ja haaveilee putkiremontista, jossa kaikki menee putkeen. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pilatesta ja golfia. Kävelylenkeillään Veikkolainen kuuntelee paljon äänikirjoja. Hän tykkää myös talviuinnista. ”Minulle on tänä vuonna tehty oma avanto.”

”On minulla vähän alan koulutustakin, mutta käytännössä olen työtä tekemällä oppinut kaiken sen mitä työssäni teen. Lukion jälkeen menin töihin perheyritykseemme Kangasalan Putkilämpöön, jossa isäni oli toimitusjohtajana ja jonka toimistolla myös äitini ja siskoni työskentelivät.

Jonkin ajan päästä tuli sellainen fiilis, että haluan löytää oman juttuni ja tehdä jotain ihan muuta. Lapsena ärsytti, kun kummisetäni hoki, että sinusta tulee tämän putkifirman johtaja ja itkin äidilleni, että eihän minusta tule.

Kapinoin ja lähdin opiskelemaan datanomiksi. Se kuitenkin tyssäsi, sillä minulla oli silloin pienet lapset. Heidän hoidon ja opiskelun yhdistäminen oli hankalaa. Päädyin takaisin firmaamme ja tuurasin toimistolla siskoani, joka jäi äitiyslomalle.Samoihin aikoihin lähdin opiskelemaan tekniseksi piirtäjäksi ylioppilaspohjaiselle linjalle, josta valmistuin 1995.

Tajusin melko pian, että toimistotyöt eivät ole yhtään mun juttu. Onneksi työnjohto tarvitsi apua putkisaneeraustyömailla, jonne pääsin mukaan. Työ muuttui heti minulle mieluisammaksi. Ja työmailla taas todettiin, että siellä tarvitaan jatkuvasti apua tiedottamisiin ja moniin juokseviin asioihin. Siitä se sitten lähti. Opiskelin yrittäjän ammatti- ja erikoisammattitutkinnot oppisopimuksella yrityksessämme vuosina 2007-2008. Suurin hyöty koulutuksesta oli, että opin laatimaan liiketoimintasuunnitelman ja henkilöanalyysien tekoa, joka opetti myös itsestäni paljon.

Tällä hetkellä työskentelen projektipäällikkönä putkiremonttikohteissa, joita voi olla samaan aikaan käynnissä useampi. Teen tarjouksia ja tiedotteita, selvitän remonttiin liittyviä päivittäin asioita työnjohdon, valvojan, isännöitsijän ja asukkaiden kanssa. Osallistun työmaakokouksiin, vien palavereihin pullaa ja joskus siivoankin työmailla. Tavoitteeni on luoda ympärilleni hyvää fiilistä ja näyttää esimerkkiä muille: jos roska on maassa, poimin sen vaikka tämä ei työhöni kuuluisi. Pidän konkreettisesta tekemisestä. Työmaalla työskentely on intohimoni.”

Minulle vuokrataan usein asunto toimistoksi talosta, jossa putkisaneerausta tehdään. Olen sosiaalinen ja työn suola on ihmisten kanssa toimiminen. Haluan, että työssäni on vaihtelua. Pidän putkiremonteista, koska ne ovat projektiluonteisia töitä, joissa on selkeä alku ja loppu. Ongelmien ratkaiseminen tuo minulle tyydytystä. Ja ihan parasta on, jos saan remontin aikana jonkun sitä vastustaneen asukkaan tyytyväiseksi, se tuo itsellekin hyvän mielen. Tavoitteenani on aina täydellinen remppa, jota kutsunkin unelmien putkiremontiksi.

Työssäni ottaa joskus päähän silloin, kun jokin asia, johon ei voi itse vaikuttaa menee pieleen, mutta minulla on vastuu ikävän viestin viemisestä. Vuodet ovat harjaannuttaneet eivätkä asiat mene enää niin paljon tunteisiin kuin uran alussa. Minusta ikävätkin asiat on parempi sanoa suoraan.

Minun pitäisi opetella vielä kaikenlaista mikä liittyy sähköiseen dokumentointiin, mutta se on sitä tietokoneella istuen tehtävää toimistohommaa, josta en niin nauti.

Suosittelen hakemaan lvi-alalle, sillä tällä alalla ainakin töitä riittää. Jos ei kestä likaisia wc-pönttöjä, tarjolla on monia vaihtoehtoja. Töitä voi tehdä esimerkiksi muiden asennushommien, tarjoustenlaskemisen, tukkumyynnin tai työnjohdon parissa. Ja jos naisnäkökulmasta ajattelee, niin tekninen ala tarvitsee tekijöiksi nykyistä enemmän naisia ja naisnäkökulmaa. Tämä on mukava ala, jossa on kivoja ihmisiä.

Rentoudun harrastamalla pilatesta ja golfia. Tykkään myös kuunnella äänikirjoja, kun kävelen. Käyn myös avannossa ja tänä vuonna minulle on tehty oma avanto.”

Kirsi Veikkolainen työskentelee perheyrityksessä projektipäällikkönä putkiremonttikohteissa, joita voi olla samaan aikaan käynnissä useampi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat