”Isä on sitä mieltä, ettei minusta ole armeijaan” – Sini Inkilä, 19, aikoo todistaa, että isä on väärässä

Asepalvelukseen haluavien naisten määrä kaksinkertaistui alle vuosikymmenessä

Alokas Jatta Vainio (oik.) asettelee alokas Mirva Maunulan hiuksia kypärän alle Hollolassa marraskuussa 1995.

3.1. 2:00 | Päivitetty 3.1. 8:27

Sotilaskoulutuksen saaneiden naisten määrä ylitti viime vuonna ensimmäistä kertaa tuhannen koulutetun määrän vuodessa. Puolustusvoimista ja Rajavartiolaitoksesta kotiutui vuonna 2022 yhteensä 1 040 naista.

Viime vuonna varusmiespalveluksen aloitti myös historiallisen moni eli 1 211 naista. Rajavartiosto ja Puolustusvoimat ovatkin kouluttaneet vuosien mittaan reserviin jo 12 262 naista, mikä vastaa esimerkiksi noin kahden prikaatin miehitystä.

Varusmiesikäluokat ovat pienentyneet niin paljon, että Puolustusvoimat on herännyt rekrytoimaan aktiivisesti lisää naisia vapaaehtoiseen asepalvelukseen miehiä korvaamaan.

Vielä viime vuosikymmenen alussa naisia pyrki palvelukseen vuosittain 600–800, mutta viime vuonna hakijoita oli jo lähes 1 600.

HS kysyi kolmelta asepalveluksen tänä vuonna aloittavalta naiselta, miksi he halusivat armeijaan.

Haastatteluista ilmeni naisten voimakas halu puolustaa Suomea. Päätöksenteossa on auttanut tiedon hankkiminen etukäteen varusmiespalveluksesta.

Naiset pääsivät ensimmäisen kerran asepalvelukseen vuonna 1995. Jenni Halonen poistumassa tuolloin kutsuntatilaisuudesta.

Maanantaina varusmiespalveluksensa aloitti tämän vuoden ensimmäinen saapumiserä. Uusien alokkaiden joukossa on Eeva Akkanen, 19, jonka palvelus alkoi Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa.

Akkasen kiinnostusta asepalvelukseen lisäsi eräänlainen ”sukurasitus”, sillä hänen molemmat vanhempansa ovat olleet rauhanturvaajina.

”Olen kuunnellut heidän juttujaan ja todennut, että se voisi olla ihan kiva juttu.”

Akkanen sanoo miettineensä varusmiespalvelusta jo pitkään. Kiinnostus vahvistui yläkoulussa, kun siellä kävi varusmiehiä kertomassa palveluksesta.

Lukiossa Akkanen kävi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) järjestämän Kunnossa inttiin -kurssin, jossa annetaan tietoa varusmiespalveluksesta.

Myöhemmin hän on ollut myös MPK:n Intti tutuksi naisille -kurssilla.

”Meille opetettiin kaikkia perusjuttuja. Se oli kyllä tosi mielenkiintoista, kun pääsi oikeasti näkemään, millaista asepalvelus olisi.”

”Olen kyllä sitä mieltä, että olisi hyvä, jos asepalveluksessa olisi enemmän naisia. Eikä vain ajateltaisi, ettei meidän tarvitse, koska miehet hoitaa”, sanoo Eeva Akkanen.

Akkasen mukaan Ukrainan sota on vain vahvistanut hänen haluaan mennä armeijaan.

”Haluan olla kyvykäs auttamaan muita ja olla valmis”, hän sanoo.

”Odotan sitä, että pääsen kokemaan uutta.”

Akkanen sanoo, ettei hänellä ole selkeää suunnitelmaa varusmiespalveluksen jälkeen mutta sotilasura on mahdollinen vaihtoehto. Joka tapauksessa ainakin rauhanturvaamistehtävät kiinnostavat.

”Tavoitteeni on, että olen varusmiespalveluksessa vuoden. Jos se tuntuu omalta, minulla ei ole mitään syytä lähteä sieltä ja voin ihan hyvin jatkaa.”

Puolustusvoimien vuoden 2021 henkilöstötilinpäätöksen mukaan naisten osuus henkilökunnasta oli 2 370 eli vajaa 19 prosenttia.

Suurin osa heistä työskenteli siviilitehtävissä. Aliupseereina naisia oli 238, upseereina 84, erikoisupseereina 17, opistoupseereina 10 ja sopimussotilaina 64.

Suomalaisista upseereista syksyllä väitellyt Suvi Kouri arveli kaksi vuotta sitten artikkelissaan, että naisista ja armeijasta uutisoiminen näyttää vaikuttavan myönteisesti kiinnostukseen hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen.

”Yhtenä kannustavana tekijänä hakeutumiseen on ollut televisiossa pyörivä kotimainen sarja Naissotilaat, jossa kuvataan naisten arkea varuskunnassa”, Kouri kirjoitti.

Kourin mukaan tiedon lisääminen tavalla tai toisella vaikuttaa naisten kiinnostukseen hakeutua asepalvelusta suorittamaan.

Emma Tervonen, 22, aloittaa asepalveluksensa ensi kesänä Jääkäriprikaatissa Rovaniemellä.

”Haluan olla osana maanpuolustusta, jos tarve syntyy”, hän perustelee.

”Olen kohta valmis sairaanhoitaja. Jos lääkintämiehen hommia pääsisi tekemään.”

Tervonen kertoo pohtineensa jo koulu- ja lukioaikana sitä, että pääsisikö opiskelemaan Maanpuolustuskorkeakouluun.

”Olen toki katsonut Naissotilaat-sarjaa, ja sieltä on tullut motivaatiota.”

Emma Tervosen mielestä myös naisille pitäisi olla pakolliset kutsunnat.

Mitä ajattelet Ukrainan sodasta?

”Totta kai se mietityttää itse palvelukseen astuessa, että mitä jos Venäjä hyökkäisi Suomeen tai jotain vastaavaa. Toisaalta siihen on varautunut”, hän vastaa.

”Suomenkin tilanne vähän huolestuttaa. Toisaalta koen, että meillä on ihan hyvä maanpuolustus, ja sinänsä en pelkää tilannetta.”

Tervonen sanoo odottavansa varusmiespalvelusta todella paljon. Hän kertoo olevansa hiukan huolissaan kuntonsa kestävyydestä mutta uskoo kuitenkin, että armeijassa pärjää ihan peruskunnolla.

Myös Tervonen on valmistautunut asepalvelukseen osallistumalla Intti tutuksi naisille -kurssille.

”Minusta se oli tosi mukavaa. Yövyimme maastossa ja kasarmilla. Pystytimme teltan ja pidimme kipinävuoroja. Tykkäsin siitä tosi kovasti, ja se antoi lisää puhtia siihen ajatukseen, että kyllä armeijan suorittaminen on se juttu.”

Vapaaehtoisten naisten motivaatiosta kertoo se, että selvästi suurempi osa naisista kuin miehistä käy armeijassa johtajakoulutuksen. Viime vuonna kotiutuneista naisista peräti 72 prosenttia palveli 347 vuorokauden mittaisen palveluksen.

Runsas vuosi sitten mietintönsä jättänyt parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea totesi, että naisten osallistumista maanpuolustukseen tulee vahvistaa ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuvien määrää tulee pyrkiä lisäämään.

Komitea esitti, että naisten määrää pyrittäisiin lisäämään kohdennetulla aktiivisella viestinnällä ja rekrytoinnilla. Tähän tarjoaisi mahdollisuuden muun muassa pakollisten kutsuntojen ulottaminen myös naisiin.

Sini Inkilän, 19, alokasaika alkaa ensi kesänä Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä.

”Haluan olla mukana puolustamassa omaa maata. Vekaranjärvi on kaikkein lähin palveluspaikka, joten päätin mennä sinne.”

Karjalan prikaati on myös suuri maavoimallinen joukko. Siellä on monipuolinen mahdollisuus tehdä erilaisia asioita, Inkilä pohtii.

Sini Inkilä toivoo löytävänsä varusmiespalveluksen aikana hyviä kavereita ja pääsevänsä haastamaan itseään.

Inkilä arvelee, että kipinä asepalvelukseen saattoi lähteä koulun historian tunneilta, joilla kerrottiin Suomen puolustustaisteluista.

”Yläasteella ajattelin, että olisi kiva lähteä haastamaan itseä. Päätin, että haen.”

Päätöksensä jälkeen Inkilä kertoo katsoneensa televisiosta Naissotilaat-sarjaa. Hän myös tuntee armeijan käyneitä naisia ja on kuullut heidän kokemuksiaan. Sotilasurakin on käynyt mielessä.

Pitäisikö asepalveluksen olla pakollista myös naisille?

”Ei sen välttämättä tarvitsisi olla pakollinen, mutta siitä pitäisi kertoa enemmän naisille, jotta he innostuisivat lähtemään armeijaan. Kutsunnat voisivat tulla pakollisiksi naisille, että he saisivat enemmän tietoa.”

Miten kotiväkesi on suhtautunut asepalvelukseen menoon?

”Äiti ja veli ovat tosi kannustavia. Isä on sitä mieltä, ettei minusta ole armeijaan ja että tulen maitojunalla takaisin. Pitää todistaa hänelle nyt, että hänen väitteensä on väärä: että kyllä minä pärjään.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat