Suomi on synkkä ja ankea maa, jossa ei tunteista puhuta – Nyt jokin on muuttumassa peruuttamattomasti

Suomalaiset on pitkään mielletty melankoliaan taipuvaiseksi, hiljaiseksi sisun kansakunnaksi. He ovat kuitenkin lopultakin oppimassa hyväksymään ja kohtaamaan tunteensa.

Osa 13 hengen perheestä aterioimassa pienen pöydän ääressä vuonna 1955 helsinkiläisessä parakkiasunnossa.

19.3. 0:00 | Päivitetty 19.3. 6:41

Tunnetaidot ovat osa asenteellista nykynuorison hömppää ja liiallisuuteen asti menneen suvaitsevaisuuden ideologiaa. Ei ennenkään vatvottu asioita tai tarvittu kaiken maailman psykologeja.

Väitteet ovat tahallisen kärjistettyjä ja provokatiivisia, jopa virheellisiä. Päätän silti esittää ne Mieli ry:n asiantuntijapsykologille Tiina Tuomiselle.

”Tunteet ovat evoluution kautta kehittyneet osaksi ihmistä. Olemme laumaeläimiä, jotka liittyvät toisiinsa tunteiden kautta. Tunteet palvelevat eloon jäämistä ja ovat riippumattomia kulttuurista, ajasta, sukupuolesta tai ihmisen poliittisista mielipiteistä”, Tuominen vastaa.

”Tämä on evolutiivinen fakta. Jos tunnetaidot ymmärtää tunteissa vatvomisena, on ymmärtänyt tunnetaidot väärin.”

Puheena psykologi Tuomisen kanssa ovat suomalaisten tunnetaidot ja erityisesti niiden historia Suomessa.

Me suomalaiset viittaamme itseemme usein melankoliaan taipuvaisena sisun kansakuntana. Hiljaisena mutta silti tuhansien murheellisten laulujen maana.

Mistä johtuu, että suomalaisten tunnetaidot ovat olleet monin paikoin puutteellisia? Entä mitä itse tunnetaidoilla varsinaisesti tarkoitetaan?

”Oma arvo haettiin työn ja tekemisen kautta, mikä on myös yksi selviytymisstrategia vaikeiden tunteiden keskellä.”

Keskustelu tunteista ja tunnetaidoista palautuu usein talvi- ja jatkosotaan. Syystäkin. Sota-aika synnytti Suomeen sukupolven, jossa tunteiden tukahduttaminen opittiin selviytymiskeinona rintamalla.

Sota edustaa äärimmäistä tilaa, jossa käytössä ovat äärimmäiset keinot – myös tunteiden hallinnassa.

”Sota-aikoihin liittyy paljon ihan henkiin jäämiseen liittyviä asioita. Toisaalta rintamalta selvinneet saattoivat kokea syyllisyyttä henkiin jäämisestä”, Tuominen sanoo.

Sodan jälkeen alkoi Suomen jälleenrakennus. Se oli monelle voimaannuttava ja merkitystä antava tavoite mutta tarjosi samalla hyväksytyn keinon siirtää tunteet ja tunnetaidot syrjään.

”Oma arvo haettiin työn ja tekemisen kautta, mikä on myös yksi selviytymisstrategia vaikeiden tunteiden keskellä”, Tuominen arvioi.

Hänen mukaansa tämä antoi kuitenkin oikeutuksen tunteiden patoamiselle, joka näkyy myös sota-ajan ja sotaveteraanien lapsissa. He joutuivat usein sivuuttamaan omia tarpeitaan ja kannattelemaan vanhempiensa tunteita.

”Pienillä lapsilla itku on yksi ainoa keino tunteiden osoittamiseen. Jos itku laukaisee vanhemmassa hankalia reaktioita, lapsi oppii nopeasti varovaiseksi ja omat tarpeensa syrjään laittavaksi.”

”Joskus tuntuu, että Suomessa ikään kuin yhdistyvät yksilökeskeisen ja ryhmäkeskeisen kulttuurin huonot puolet.”

Kovan työn tekeminen on ollut suomalaisilla verissä jo ennen sotia ja jälleenrakennusta.

Osansa suomalaisten tunnetaitojen kehitykseen on antanut niin sanottu protestanttinen työetiikka. Tällä tarkoitetaan Martti Lutherin aloittamaa reformaatiota ja siihen liittyvää uudenlaista teologista ajatusmallia.

Martti Luther Lucas Cranach nuoremman puupiirroksessa kuolinvuonnaan 1546.

Reformaation myötä kasvoivat kovan työn, kurinalaisuuden ja ahkeruuden ihanteet. Vaikka luterilainen työetiikka ei ollut yhtä ankaraa kuin esimerkiksi kalvinistinen työetiikka, eetos pani tunnetaidot ahtaalle.

Tuomisen mielestä Suomessa on kovat vaatimukset sille, mitä tunteet saavat olla.

”Joskus tuntuu, että Suomessa ikään kuin yhdistyvät yksilökeskeisen ja ryhmäkeskeisen kulttuurin huonot puolet, mitä tunnetaitoihin tulee”, hän miettii.

”Toisaalta arvostamme matalia tunteita: rauhallisuutta, seesteisyyttä ja melankolisuutta. Mutta meiltä puuttuu tyypillisesti tällaisten tunteiden kulttuuriin kuuluva ryhmäkeskeisyys. Ajatellaan, että pitää pärjätä yksin.”

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä havaita, ilmaista ja säädellä omia tunteita. Niiden avulla opimme tuntemaan omaa sisintämme ja tunnistamaan omia tarpeitamme: milloin jokin asia tuntuu minusta hyvältä, mihin taas on hyvä vetää raja esimerkiksi toisen ihmisen käytöksessä tai omassa jaksamisessa.

Yksinkertaistettuna tunnetaidot ovat itsetuntemuksen ja hyvän mielenterveyden perusta.

”Tunnetaidot vaikuttavat laajasti ihmisen elämään, päätöksiin ja käyttäytymiseen”, Tuominen luonnehtii.

Tunnetaidot eivät siis tee ihmisestä ”heikompaa”. Päinvastoin ne lisäävät ihmisen voimavaroja ja ennen kaikkea palautumiskykyä, resilienssiä.

”Ihminen tarvitsee kehollisia tunteita ja kehoyhteyttä. Kehon kautta saadaan vaikutus parasympaattisen hermoston aktivointiin, joka on oleellinen palautumisessa ja monissa kehon fyysisissä toiminnoissa.”

Omien tunteiden näkeminen ja ymmärtäminen auttavat myös hahmottamaan toisten tunteita, mikä on oleellinen osa vuorovaikutustilanteita ja niissä toimimista. Kun omat tunnetaidot ovat kunnossa, on parempi kumppani, ystävä ja kollega.

”Hyvät tunnetaidot ennakoivat hyvää käytöstä, mutta hyvä käytös ei välttämättä ennakoi hyviä tunnetaitoja.”

”Suuret ikäluokat oppivat tietynlaiseen välttelevään kiintymyssuhdetyyliin. Siinä tunteet voidaan nähdä turhanpäiväisenä draamana.”

Tunnetaidot ovat nimensä mukaisesti taitoja, jotka ihminen oppii elämänsä varrella. Tunnetaitoihin ei synnytä, mutta erilaiset lapsuudet synnyttävät erilaisia lähtökohtia aikuisiälle.

Sotien jälkeiset suuret ikäluokat kasvoivat aikuisiksi 1960-luvulla. Vuosikymmen muistetaan paitsi suurista uudistuksista myös suurista tunteista.

Maailmalla vastustettiin Vietnamin sotaa, Suomessa opiskelijaliike valtasi Vanhan ylioppilastalon.

Suurten uudistusten ja tunteiden takana näkyi kuitenkin sodan varjo.

”Suuret ikäluokat oppivat tietynlaiseen välttelevään kiintymyssuhdetyyliin. Siinä tunteet voidaan nähdä turhanpäiväisenä draamana. Tyyli korostaa pärjäävyyttä, käytännönläheisyyttä ja itsenäisyyttä mutta jättää tunteet sivuun.”

Tuominen muistuttaa, että ikävien asioiden vältteleminen sinänsä on ihmiselle luontaista. Tunnetaidoissa ei olekaan kysymys ikävässä tunteessa märehtimisestä vaan tunteen tunnistamisesta, hyväksymisestä ja läpikäymisestä.

Osansa oli tietysti myös menneiden vuosikymmenten psykiatrisilla hoitomenetelmillä, jota Tuominen kutsuu häpeällisiksi. Vielä viisikymmentä vuotta sitten psykiatriassa saatettiin käyttää nykyajalle täysin käsittämättömiä ja virheelliseksi todettuja hoitomuotoja, kuten homoseksuaalien eheyttämistä.

”Viime vuosina on jälleen otettu valtavia harppauksia, kun tunnetaitoja on sisällytetty päiväkodin ja peruskoulun opetussuunnitelmaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat