Suomen vankiloissa istuu kaikkiaan 193 murhasta elinkautiseen tuomittua vankia. Heistä seitsemän pääsee vapaalle jalalle tämän vuoden aikana.
Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijaylilääkäri, psykiatri Hannu Lauerma arvioi kuitenkin yleisesti, että Suomen kaikkein vaarallisimmat henkilöt eivät välttämättä ole nimenomaan elinkautisvankeja.
Vuonna 2023 vapautuvista murhaajista neljä on tuomittu elinkautiseen heidän syyllistyttyään kahteen henkirikokseen tai sellaisen yritykseen.
Vapaaksi pääsee muun muassa kaksi miestä, joista kumpikin tuomittiin kahdesta murhasta. Yksi vapautuvista vangeista istui elinkautista yhdestä murhasta ja yhdestä taposta. Yksi puolestaan oli syyllistynyt sekä murhaan että sellaisen yritykseen.
Vapautuvista elinkautisvangeista kahden riski uusia väkivaltarikos arvioitiin oikeuspsykiatrisessa arviossa korkeaksi, eikä Rikosseuraamuslaitos (Rise) puoltanut heidän vapauttamistaan. Yhden vangin riski syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen arvioitiin kohtalaiseksi.
Eräs vapautuvista elinkautisvangeista oli tehnyt murhan tavalla, jota kuvailtiin ”rikoslajissaankin tavanomaista törkeämmäksi”. Lisäksi mies oli syyllistynyt vankeusaikana uusiin rikoksiin. Vapauttamista puolsivat kuitenkin hovioikeuden mukaan miehen vankeusaikainen kouluttautuminen, puoliso ja hyvät suhteet sukulaisiin. Lisäksi miehellä on kertomansa mukaan tiedossa asunto ja työpaikka.
Elinkautisvankien vapauttamisesta päättävä Helsingin hovioikeus on perustellut muita vapauttamisia muun muassa vankeusajan opinnoilla, vankilan työ- tai muuhun toimintaan osallistumisella sekä halukkuudella kouluttautua tai kiinnittyä työelämään vankilan ulkopuolella.
Elinkautiseen tuomittu vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan siinä vaiheessa, kun hän on ollut vankilassa 12 vuotta.
Tänä vuonna vapautettavat vangit ovat vapautumishetkellään istuneet lyhimmillään 12 vuotta 8 kuukautta ja pisimmillään noin 19 vuotta.
Esimerkiksi Michael Penttilä on arvioitu erittäin vaaralliseksi toisten hengelle ja terveydelle.
Väkivaltarikollisten vaarallisuutta arvioidaan Suomessa kahdella tavalla.
Ehdonalaiseen vapauteen hakeville elinkautisvangeille tehdään psykiatrisen vankisairaalan arvio siitä, kuinka korkea on väkivaltarikosten uusimisriski.
Vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneelle rikoksenuusijalle voidaan puolestaan tehdä tuomiota edeltävä mielentilatutkimus, jossa arvioidaan, onko hän erittäin vaarallinen toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Jos hänet todetaan erittäin vaaralliseksi, tuomioistuin voi määrätä yhdistelmärangaistuksen, josta ei pääse ehdonalaiseen vapauteen.
Tämä arvio tehdään psykiatrisessa vankisairaalassa tai muussa mielentilatutkimuksia tekevässä sairaalassa, ja sen tarkastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).
Erittäin vaaralliseksi toisten hengelle ja terveydelle on arvioitu paljon julkisuutta saaneista tapauksista esimerkiksi sarjakuristajaksi kutsuttu Michael Penttilä. Hän istuu parhaillaan elinkautista vuonna 2018 tekemästään murhasta. Tätä ennen hän oli kuristanut kuoliaaksi kolme naista 1980–1990-luvuilla.
Oikeuspsykiatrisessa kokonaisarvioinnissa riski syyllistyä uuteen väkivaltarikokseen oli puolestaan arvioitu suureksi muun muassa paloittelumurhasta tuomitulla, vuonna 2021 kuolleella Virpi Buttilla. Hän pääsi vuonna 2018 vapaaksi hovioikeuden päätöksellä vastoin Rikosseuraamuslaitoksen lausuntoa.
Paloittelumurhaaja Virpi Butt vapautui elinkautisesta vuonna 2018, vaikka hänellä oli oikeuspsykiatrisen kokonaisarvioinnin mukaan suuri riski syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen. Rikosseuraamuslaitos vastusti lausunnossaan vapautusta.
Vuosina 2011–2022 on vapautunut 139 elinkautisvankia.
Syyskuun 2011 ja joulukuun 2022 välisenä aikana Suomessa on tehty yhteensä 262 arviota elinkautisvankien riskistä syyllistyä uudelleen väkivaltarikokseen. Näistä riski on arvioitu korkeaksi 69 tapauksessa. Luku voi sisältää myös yhden vangin useat arviot.
Samalla aikavälillä hovioikeus on määrännyt 20 korkean riskin elinkautisvankia päästettäväksi ehdonalaiseen vapauteen. Näistä kahdeksassa tapauksessa Rikosseuraamuslaitos ei puoltanut elinkautisvangin vapauttamista. Suuren riskin elinkautisvangeista on jo vapautettu 18, ja kaksi vapautuu vankilasta vuonna 2023.
Parhaillaan vankilassa on 19 koko rangaistuksen vankilassa suorittamaan määrättyä väkivaltarikollista ja 25 yhdistelmärangaistukseen tuomittua väkivaltarikollista, jotka on rangaistuksen määräämisen yhteydessä arvioitu erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhteismäärä on siis 44.
Asiantuntijaylilääkäri Hannu Lauerma sanoo yleisesti, että psykiatrisen vankisairaalan tekemässä riskiarviossa ehdonalaiseen hakevista elinkautisvangeista ei pystytä tekemään kovin tarkkaa ennustusta, koska elinkautisvankien uudet väkivallanteot ovat kaikkiaan harvinaisia.
”Ja harvinaisten tapahtumien ennakointi on jo matemaattisesti tavattoman vaikeaa.”
Lievemmillä rikosnimikkeillä tuomittavat toistuvien väkivaltarikosten tekijät voivat puolestaan jäädä Suomen oikeusjärjestelmässä kokonaan tutkimatta.
”Joten lakisääteiset tutkimukset eivät ehkä kohdistu parhaimmalla mahdollisella tavalla.”
Lauerman mukaan Suomessa on joitain hyvin harvinaisia poikkeuksia, jotka ovat pysyvästi niin vaarallisia ja riskialttiita, että heidän vapauttamiseensa liittyy tavattoman korkea riski. Lauerma arvioi jälleen asiaa yleisesti eikä ota kantaa henkilöihin.
”Luvuksi tällaisista ihmisistä Suomessa on arvioitu noin viidestä kahteenkymmeneen ihmistä, mutta se perustuu vain vaikutelmiin.”
Rikosseuraamuslaitoksen vuonna 2020 kertoman mukaan Suomen vankiloissa olisi tuolloin ollut 5–10 vankia, joiden on arvioitu olevan erittäin vaarallisia toisen ihmisen terveydelle, hengelle tai vapaudelle mutta joita ei voida vapautumisen jälkeen määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon.
Lauerma sanoo, että kaikkein vaarallisimmat henkilöt eivät suinkaan välttämättä ole elinkautisvankeja. Heidän uusimisriskinsä on pienempi kuin vankien uusimisriski yleensä.
”Elinkautisvangit ovat istuneet keskimäärin 14,5 vuotta, ja aika monella heistä ei ole muuta rikoshistoriaa kuin yksi teko, joka tosin on poikkeuksellisen vakava.”
Kenties vaarallisimmasta päästä ovat toistuvien väkivaltarikosten uusijat. Lauerma arvioi yleisesti, että hyvin vaarallisia henkilöitä on esimerkiksi niiden joukossa, jotka ovat saaneet useita tuomioita vaikkapa taposta tai tapon yrityksestä.
”Sellainenkin tutkimus on Suomessa tehty, että mitä psykopaattisempi henkirikoksen tekijä on kyseessä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän saa tuomion murhan sijaan taposta tai kuolemantuottamuksesta. Nämä ovat todella kivenkovia ja paatuneita tyyppejä.”
Psykopatialla Lauerma viittaa kavaluuteen, vaarallisuuteen ja piittaamattomuuteen muista ihmisistä. Tällaiset henkilöt osaavat todennäköisemmin myös laskelmoida ja puhua tekojaan lievemmiksi.
”Psykopaatti pystyy vakuuttamaan muita ihmisiä varsin hyvin.”
””Mikään muu yksittäinen tekijä ei ennakoi väkivaltaa niin voimakkaasti kuin aikaisempi väkivalta.”
Lauerma pitää kaikkein ongelmallisimpana kohtana Suomen henkirikoslainsäädännössä ja lainsäädännön soveltamisessa sitä, että tapon ja murhan rikosseuraamukset ovat hyvin erilaiset.
Murhasta seuraa keskimäärin 14,5 vuotta vankilassa, taposta taas 8–9 vuotta, joista istutaan keskimäärin puolet. Kuolemantuottamuksesta saatua tuomiota saatetaan istua vain puolitoista vuotta.
”Eli tuomio on toisille noin 4,5 vuotta ja toisille 14,5 vuotta. Siihen tarvitaan juridinen analyysi, kuinka selkeä on tapon ja murhan välinen raja, mutta mielestäni se on usein aika veteen piirretty.”
Lauerman mukaan pahin ennusmerkki henkilön vaarallisuudesta on aiemman väkivallan määrä ja toistuvuus.
”Mikään muu yksittäinen tekijä ei ennakoi väkivaltaa niin voimakkaasti kuin aikaisempi väkivalta.”
Muun muassa vaarallisuusarvioita on käsitelty viime vuosina myös oikeusministeriössä. Siellä on käynnissä selvittämishanke vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapauttamisen edellytyksistä.
Hankkeessa on mietitty muun muassa sitä, miten olisi rajattava ne väkivaltarikoksista tuomittujen ryhmät, joita voidaan pitää erityisen vaarallisina.
Ministeriön mukaan erityistä huomiota tulee kiinnittää vankeihin, joilla on päihdeongelmia tai vaikea persoonallisuus- tai muu mielenterveyshäiriö tai jotka ovat vapautuessaan erityisen tuen tarpeessa.
Vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapauttamista koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä pohtineen työryhmän mietintö julkaistaan alkuvuodesta.
Viime vuonna STT kertoi THL:n ylilääkärien Petteri Joelssonin ja Aulikki Ahlgren-Rimpiläisen sekä oikeustieteen maisteri Katja Revon tekemästä selvityksestä, jossa tutkittiin, mikä yhdistää erittäin vaaralliseksi arvioituja vankeja.
Selvityksessä saatujen tulosten mukaan erittäin vaarallisista rikoksentekijöistä suurin osa on kärsinyt samanaikaisesti persoonallisuushäiriöstä ja päihdeongelmasta.
Selvityksessä oli mukana kaikkiaan 111 vaarallisuusarviota vuosilta 2006–2019. Tutkittavista liki 90 prosenttia oli miehiä, ja heidän keski-ikänsä oli 37 vuotta. Heistä noin 62 prosenttia oli syyllistynyt aiemmin henkirikokseen ja noin 69 prosenttia muuhun vakavaan väkivaltarikokseen.
”Jotakin on tapahtunut, että tässä tilanteessa ollaan uudelleen. Se voi liittyä nimenomaan jatkuvaan päihdeongelmaan ja persoonallisuuden ominaisuuksiin, kun ensimmäisestä tuomiosta ei ole pystytty ottamaan opiksi. Tämä alleviivaa sitä, että huomiota olisi hyvä keskittää näihin asioihin”, Joelsson arvioi tuolloin STT:lle.