Yli 50 vuotta sitten lopetetun kaato­paikan epäillään puskevan hajua ympäristöönsä – Ympäristö­päällikkö on ymmällään

Hajuhaittaa havaitaan teollisuusalueella Ahertajantiellä. Sen lähde saattaa olla 1960-luvulla lopetettu kaatopaikka, jonka päälle teollisuusalue on rakennettu.

Savonlinnan Ahertajantien tienoilla on toiminut kaatopaikka vuoteen 1968 saakka. Sen jälkeen alueelle on rakennettu teollisuusalue. Kuva torstailta Ahertajantien alusta Moinsalmentien ja Ahertajantien risteysalueen läheltä. Kaatopaikka on sijainnut Ahertajantien oikealla puolella kylttien takana olevalla alueella.

5.1. 17:02 | Päivitetty 5.1. 19:36

Hirveä haju. Kaatopaikan haju. Kalman haju.

Nämä ovat kuvailuja Savonlinnassa aistitusta uudesta, oudosta hajusta, jota tupsahtelee ajoittain ilmaan Ahertajantiellä ja sen lähistöllä. Ahertajantie on teollisuusaluetta Savonlinnan kaupunkialueen itäosassa.

Syksyllä sieltä alkoi tulla Savonlinnan kaupungille asukkaiden ilmoituksia pahasta hajusta. Hajua on havaittu usein Ahertajantien ja Moisalmentien risteyksessä, mutta sopivan tuulen mukana sitä leviää myös viereiselle asuinalueelle.

Mikä siellä oikein haisee?

”Hajuhaitta on mahdollisesti vuonna 1968 lopetetun kaatopaikan syntejä”, sanoo kaupungin ympäristöpäällikkö Matti Rautiainen.

Rautiaisen mukaan Ahertajantien seutuvilla toimi aikoinaan Savonlinnan pääkaatopaikka. Vuonna 1968 kaatopaikka lopetettiin ja peitettiin silloisten tapojen mukaisesti. Sittemmin alue on kaavoitettu teollisuusalueeksi. Vanha kaatopaikka on pyyhkiytynyt vuosikymmenten kuluessa pois ihmisten mielistä.

Kunnes alueella alkoi haista.

Rautiaisen mukaan häiritsevästä hajusta alkoi tulla havaintoja syksyllä sen jälkeen, kun kun alueella toimiva yritys asensi paikalle radon-imurin. Maaperää porattiin ja putki asennettiin maahan. Maaperään kajoaminen saattoi laukaista hajun.

”Radonhan ei haise, joten syy on jonkun muun kuin radonin. Se haju leviää tietyissä sääolosuhteissa lähimmille asuntoalueille. Jotkut aistivat sen herkemmin kuin toiset. Siitä saattaa varmasti aiheutua asumishaittaa”, Rautiainen sanoo.

Kaupungin ympäristöviranomaiset ovat nyt ottaneet alueelta kaasunäytteitä, joiden analyysi on vielä kesken. Myös maaperästä aiotaan ottaa näytteitä heti, kun talvi väistyy sen verran, että se on mahdollista. Etelä-Savon ely-keskus on myöntänyt maaperän tutkimiseen kaupungille valtionavustusta joitakin kymppitonneja.

”Asiaa tutkitaan. Vuosikymmeniä sitten lopetettuja kaatopaikkojahan ei ole viimeistelty samalla tavalla kuin tällä vuosituhannella on tehty. Ylöspäinhän ne hajuyhdisteet nousevat”, Rautiainen sanoo.

”Kaatopaikan lopettamisesta tulee kuitenkin tänä vuonna täyteen jo 55 vuotta. Se on hemmetin pitkä aika. Eloperäisen jätteen maatumisessahan syntyy metaania, mutta tässä ajassa eloperäisen jätteen pitäisi kuitenkin olla jo kokonaan maatunut. Meillä on Suomessa varmaan satoja vastaavia paikkoja, joissa ei ole hajuhaittaa ainakaan todennettavasti.”

Rautiainen huomauttaa, että vanhoilla kaatopaikoilla saattaa kuitenkin olla monenlaisia aineita haudattuna, myös ongelmajätteitä. 1960-luvulla ja sitä ennen oli yleistä, että jätteet – myös nykyisin vaarallisiksi luokitellut – jätteet haudattiin maahan.

Rautiaisen mukaan on mahdollista, että haju tai osa siitä johtuu myös kaatopaikan jälkeisestä toiminnasta. Vanhan kaatopaikan päälle ja sen ympäristöön on kaavoitettu teollisuusalue. Vanhan kaatopaikan päällä on toiminut autovarikko, jossa on vuosikymmenten ajan huollettu linja-autoja ja muuta raskasta kalustoa.

”Sieltäkin on voinut päästä maaperään esimerkiksi erilaisia öljyhiilivety-yhdisteitä. Mutta tämä on vielä täysin arvuuttelua, mistä se aiheutuu”, Rautiainen sanoo.

”Nyt kaupungin toimesta selvitetään, mikä sitä hajua aiheuttaa ja mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä, jotta hajuhaitta saataisiin poistettua.”

Oikaisu 5.1. kello 19.35: Jutussa puhuttiin virheellisesti Etelä-Suomen ely-keskuksesta. Oikeasti kyse on Etelä-Savon ely-keskuksesta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat