Raiskaus­kuulustelut mullistuvat: Näin poliisi aikoo vastedes selvittää uhrin vapaa­ehtoisuuden

Seksuaalirikosten lainsäädäntö uudistui suurelta osin tammikuun alussa. Kokenut rikoskomisario kertoo, miten se vaikuttaa poliisitutkintaan.

Poliisit joutuvat opettelemaan paljon uutta ja rakentamaan kuulustelut uudella tavalla, arvioi rikoskomisario Saara Asmundela.

10.1. 2:00 | Päivitetty 10.1. 6:20

Tammikuun alussa uudistunut seksuaali­rikos­lainsäädäntö vaikuttaa kuulusteluissa siihen, millaisia kysymyksiä poliisi esittää epäillylle raiskaajalle ja raiskauksen uhrille.

”Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus tarkoittaa poliisille paljon opettelua ja kuulusteluiden rakentamista uudella tavalla. Vanhoilla kysymyksillä ei pääse enää pitkälle”, sanoo Sisä-Suomen poliisin rikoskomisario Saara Asmundela.

Aikaisemmin poliisi selvitti kysymyksillään tyypillisesti sitä, pakottiko epäilty raiskaaja mahdollisen uhrinsa yhdyntään väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten.

Vaihtoehtoisesti poliisi saattoi yrittää selvittää, oliko mahdollinen uhri puolustuskyvyttömässä tilassa tai muuten kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan.

Nyt keskeistä on selvittää, oliko mahdollisen raiskauksen uhri yhdynnässä vapaaehtoisesti.

Lue lisää: Seksuaalirikoslait menevät vuoden­vaihteessa uusiksi – Tämä kaikki muuttuu

Miten vapaaehtoisuus selvitetään, jos epäiltyyn tekoon ei liity esimerkiksi selvää väkivaltaa tai sillä uhkaamista?

”Kuulusteluissa saatetaan kysyä kaikilta osapuolilta, millä tavalla vapaaehtoisuus sukupuoliyhteyteen ilmeni tai ei ilmennyt”, Asmundela kertoo.

Kuulustelija voi hänen mukaansa tällöin kysyä mahdollisen raiskauksen uhrilta eli asianomistajalta, miten hän on toiminut ja mitä mahdollisesti sanonut.

Epäillyltä raiskaajalta poliisi voi puolestaan kysyä, mistä hän päätteli toisen henkilön olleen yhdynnässä vapaaehtoisesti.

”Jos epäilty kertoo, että asianomistaja ilmaisi jollain tavalla osallistuvansa suku­puoli­yhteyteen vapaaehtoisesti, niin sitten kuulustelija voi kysyä vielä asianomistajalta, toimiko hän niin kuin epäilty kertoo.”

Vapaaehtoisuus tai sen puuttuminen voi ilmetä sanallisen ilmaisun, eleiden tai muun toiminnan perusteella.

Asmundela ei osaa vielä arvioida, miten helppoa tai vaikeaa vapaaehtoisuuden selvittäminen on käytännössä. Hän ei ole ehtinyt toimia tammikuun ensimmäisten päivien aikana tutkinnanjohtajana sellaisissa rikosepäilyissä, joissa sovellettaisiin uutta seksuaali­rikos­lainsäädäntöä.

Sen sijaan aiemman lainsäädännön soveltaminen on Asmundelalle tuttua, sillä hän on toiminut seksuaalirikosten tutkinnanjohtajana viitisen vuotta Jyväskylässä ja Helsingissä. Parina viime vuotena hän on suurelta osin keskittynyt lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkintaan.

Vaikka raiskausepäilyn kannalta on nyt keskeistä selvittää vapaaehtoisuutta, tarvittaessa poliisi tutkii aiempaan tapaan myös sitä, onko teossa käytetty väkivaltaa tai onko uhri ollut esimerkiksi kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan.

Nämä asiat voivat toimia osoituksena siitä, ettei uhri ole ollut yhdynnässä vapaa­ehtoisesti.

”Vapaaehtoisena voi pitää vain sellaista osallistumista, jonka on itse valinnut ja jonka valinnan tekemiseen on ollut riittävä kyky ja vapaus”, Asmundela sanoo.

Suomessa on tavallista, että epäilty raiskaaja ja mahdollinen uhri tuntevat toisensa entuudestaan, joko pitemmältä ajalta tai esimerkiksi saman illan ajalta.

Mahdollisella rikospaikalla ei useinkaan ole ulkopuolisia ihmisiä, jotka voisivat silminnäkijöinä todistaa seksuaalisen kanssakäymisen kulusta.

Tällöin poliisi pyrkii hankkimaan näyttöä tapahtumista asianosaisten kuulustelujen lisäksi muilla tavoin. Kyse voi olla esimerkiksi todistajista, jotka olivat tekemisissä asianosaisten kanssa ennen epäiltyä raiskausta tai sen jälkeen.

Usein näyttönä on myös lääkärinlausunto asianomistajan tilanteesta.

Lisäksi rikospaikalta tai vaatteista saadut näytteet voivat osoittaa rikoksen tapahtuneen, jos epäilty raiskaaja kiistää kokonaan olleensa yhdynnässä.

Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee näytön perusteella, jääkö syyllisyydestä varteen­otettavaa epäilystä. Valtaosa raiskaus­epäilyistä ei ole johtanut langettavaan tuomioon.

Kun Ruotsi toteutti vastaavan lainsäädäntöuudistuksen, langettavien raiskaustuomioiden määrä kasvoi ensimmäisenä vuotena 75 prosenttia.

Hallituksen lakiesityksessä arvioitiin, että myös Suomessa raiskausepäilyjen määrä kasvaa uudistuksen jälkeen merkittävästi.

”Rikosilmoitusten tuleva määrä riippuu paljon siitä, miten hyvin kansalaiset ymmärtävät lakiuudistuksen sisällön. Se ei ehkä ole vielä kaikille ihan kirkas. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä vielä, että rangaistavuuden rima madaltui nyt aiempaan verrattuna”, Asmundela arvioi.

Raiskauspykälän muuttuminen suostumusperusteiseksi on keskeinen osa vuodenvaihteen lakiuudistusta, mutta samalla monien muidenkin seksuaalirikosten lainsäädäntöön tuli muutoksia.

Uudistusta on luonnehdittu yhdeksi Sanna Marinin (sd) hallituksen tärkeimmistä lakihankkeista. Sen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa seksuaalisen itse­määräämis­oikeuden ja henkilö­kohtaisen koskemattomuuden suojaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat