Viranomaisnimet käyvät yhä vain hämärämmiksi – Tunnistatko logiikan lakeja uhmaavat nimitykset?

Hyvinvointialueille on luotu lisänimiä, joista ei suoraan pysty päättelemään niiden merkitystä. Palvelujen ymmärrettävyys ja saatavuus uhkaavat heikentyä, sanoo nimistöasiantuntija.

13.1. 2:00 | Päivitetty 13.1. 8:54

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on synnyttänyt kirjavan joukon uusia nimiä, jotka uhkaavat Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sekoittaa kansalaisia.

Esimerkiksi 21 hyvinvointialueesta ainakin seitsemän on ottanut käyttöön oheis- tai brändinimen, jota se käyttää viestinnässään. Osa niistä on varsin hämäriä.

Nimistönhuollon erityisasiantuntija Ulla Onkamo Kotimaisten kielten keskuksesta on huolissaan ilmiöstä. Hallintolaki edellyttää viranomaisilta asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kielenkäyttöä.

”Tämä koskee myös nimiä. Viranomaisen tai julkisen palvelun nimestä pitää selvitä heti, mitä sillä tarkoitetaan. Jos nimi ei kuvaa kohdettaan, se heikentää palvelun ymmärrettävyyttä.”

Onkamon mukaan oheisnimien ongelma on myös se, ettei niistä ilmene, onko kyse julkisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusta vai kaupallisesta toimijasta.

Esimerkiksi googlaamalla Eloisan saa tulokseksi ennen Etelä-Savon hyvinvointialuetta kauneus- ja jalkahoitoloita sekä yhden tuotantoyhtiön.

”Onneksi Hyvinvointi Eloisa -niminen yritys sijaitsee Helsingissä eikä Etelä-Savossa, koska se voisi hyvin helposti sekoittua hyvinvointialueen oheisnimen kanssa”, Onkamo sanoo.

Suomen ja ruotsin kielen lautakuntien kannanoton mukaan hyvinvointialueista kannattaisi käyttää niiden virallisia nimiä, vaikka ne ovatkin pitkiä.

Mutta yksinkertaiset asiat voi toki tehdä myös sekavasti.

Hyvinvointialueiden lisänimissä esiintyy nyt kahdenlaista tyyppiä. Osa on ottanut virallisen nimen rinnalle oheis- tai brändinimen. Etelä-Savon hyvinvointialue tunnetaan nyt siis myös Eloisana, Kanta-Hämeen Oma Hämeenä ja Pohjois-Pohjanmaan Pohteena.

Vai hetkinen, sittenkin Pohdena? Miten Pohde pitäisi taivuttaa?

”Niin, sanopa se. Sehän ei tarkoita mitään. Kielikorva ohjaa taivuttamaan sen kuitenkin samalla tavalla kuin kohde, kohteen”, Onkamo toteaa huokaisten.

”Käytössä tullaan varmasti näkemään erilaisia taivutustapoja.”

Osa hyvinvointialueista taas on siirtänyt vanhan kuntayhtymää tai sairaanhoitopiiriä tarkoittaneen nimen koskemaan myös uutta hyvinvointialuetta.

Tällaisia aiemmista organisaatioista tuttuja nimiä ovat esimerkiksi Keusote, Siun sote ja Soite.

Kuka pysyy perässä?

Hyvinvointialueiden nimipakkaa sotkevat myös nettisivujen verkkotunnuksina käytetyt lyhenteet.

Pirha on virallisesti käytössä vain Pirkanmaan hyvinvointialueen verkkotunnuksessa, mutta Varhaa käytetään muun muassa Varsinais-Suomen hyvinvointialueen logossa.

Ulla Onkamon mukaan Varha-lyhenne on kuitenkin ongelmallinen siksi, että kaksikielisen viranomaisen nimi pitää kielilain mukaan pystyä esittämään molemmilla kansalliskielillä.

”Jos käytetään lyhenteitä, pitäisi käyttöön muodostaa vastaava lyhenne ruotsinkielisistä sanoista. Nyt Varha on käytössä esimerkiksi verkkosivuilla myös ruotsinkielisten palvelujen yhteydessä.”

Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen verkko-osoite on vakehyva.fi. Masokisti voi alkaa jo harjoitella, miten vakehyva kääntyy suussa.

Vuonna 2011 eduskunnan oikeusasiamies linjasi, että viranomaisen tulee aina esiintyä julkisesti virallisella nimellään. Virallisen nimen yhteydessä saa käyttää myös lyhennettä tai oheisnimeä, kunhan ei synny epätietoisuutta siitä, että kyseessä on viranomainen.

Oikeusasiamiehen linjauksen taustalla oli tapaus, jossa Liikenteen turvallisuusvirasto oli käyttänyt ajoneuvoverolippuja sisältäneissä kirjekuorissa pelkkää oheisnimeään Trafi. Jotkut kantelijat olivat luulleet kirjeitä mainos­postiksi ja olleet vähällä heittää ne pois lukematta.

Myös vanhat tutut sanat terveysasema ja terveyskeskus ovat alkaneet hävitä käytöstä.

Onkamo kertoo toisenkin esimerkin: Oulun yliopistollinen sairaala (Oys) käytti jonkin aikaa kehitysvammahuollon yksiköstään nimeä Verso mutta joutui vaihtamaan sen, kun samanniminen yritys alkoi saada posteja, jotka sisälsivät jopa arkaluontoisia potilastietoja.

Myös sellaiset vanhat tutut sanat kuin terveysasema ja terveyskeskus ovat viime vuosina alkaneet hävitä käytöstä, kun sosiaali- ja terveyspalveluja on keskitetty saman katon alle.

Niiden tilalla on alettu puhua esimerkiksi hyvinvointikeskuksista ja hyvän olon keskuksista.

”Tässä on varmasti ollut taustalla ihan hyvä pyrkimys sekä sosiaali- että terveyspalvelut kattavaan nimeen, mutta esimerkiksi ’Kuusamon hyvinvointikeskus’ tarjoaa kaupallisia liikuntapalveluja, ei julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Jos ulkopaikkakuntalaisena et tätä tiedä ja tarvitset lääkäriä, kunto­saliltako lähdet sitä etsimään”, Onkamo sanoo.

Kielilautakunnat ovatkin kannustaneet säilyttämään kohdettaan hyvin kuvaavat ja tutut sanat terveyskeskus ja terveysasema sekä hälsovårdscentral, hälsocentral ja vårdcentral.

Lisäksi sote-uudistus on synnyttänyt koko joukon uusia lyhenteitä, joiden merkitykset voivat olla niitä päivittäin työssään käyttäville ammattilaisille täysin selviä mutta jäädä hämäriksi tavallisille kansalaisille.

Hyvä esimerkki on jo melko ahkerassa käytössä oleva sotepe-lyhenne, jolla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä pelastustoimea yhdessä. Esimerkiksi budjettipapereissa lyhenne esiintyy hilpeässä taivutusmuodossa sotepelle.

Onkamon mukaan jo pelkkä sote on kansalaisten näkökulmasta ongelmallinen lyhenne.

”Tuttuudestaan huolimatta lyhenteen viittauskohde vaihtelee asiayhteyden mukaan. Sote voi tarkoittaa sanaparia sosiaali- ja terveys- tai ilmauksia sosiaali- ja terveydenhuolto tai sosiaali- ja terveyspalvelut tai sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus”, Onkamo sanoo.

”Jos äidinkielenään suomea puhuvilla on hankaluuksia pysyä perässä, voi vain miettiä, kuinka hankalaa voi olla maahanmuuttajilla tai niillä, jotka tarvitsevat selkokieltä arjessaan.”

”Pirkkolan uimahalli on erittäin hyvä julkishallinnon erisnimi, sillä se kertoo täsmällisesti, mistä palvelusta on kyse ja missä se sijaitsee.”

Onkamoa turhauttaa, ettei kielilautakuntien suosituksia aina kuunnella. Hänen mukaansa esimerkiksi persoonallisten oheisnimien takana on käsitys, että hyvän erisnimen pitää olla lyhyt ja erottuva.

Vanhat tutut nimet koetaan usein liian pitkiksi, tylsiksi ja harmaiksi – eikä välttämättä erisnimiksi alkuunkaan.

”Kuitenkin esimerkiksi Pirkkolan uimahalli on erittäin hyvä julkishallinnon erisnimi, sillä se kertoo täsmällisesti, mistä palvelusta on kyse ja missä se sijaitsee.”

Joskus oheisnimeä halutaan käyttää apuna kunnan tai sen palvelujen brändäyksessä.

”Ei brändääminen kuitenkaan vaadi tällaisia erisnimiä. Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Nokian renkaat ovat arvostettuja brändejä ilman mitään kummempaa kikkailua.”

Onkamon mukaan viranomaiset perustelevat oheisnimiä välillä myös kansainvälisyydellä.

”Voi kuitenkin kysyä, miten kansainvälisestä nimestä on kysymys, jos nimi ei avaudu millään kielellä. Lisäksi pitää muistaa, että julkiset palvelut on tarkoitettu ensisijaisesti oman maan kansalaisia varten – ei niiden tarvitse ulkomailla avautua.”

Etelä-Savon hyvinvointialueella päädyttiin Eloisa-nimeen kyselyllä, joka järjestettiin henkilöstölle ja alueen asukkaille. Valtaosa vastaajista oli sitä mieltä, että pelkkä Etelä-Savon hyvinvointialue ei riitä vaan tarvitaan jokin oheisnimi.

Eloisaa pidettiin erottuvana ja alueelle hyvin sopivana nimenä, koska sen koettiin luovan oikeanlaista kuvaa koko hyvinvointialueen toiminnasta ja asukkaista, kerrotaan Essoten sivuilla.

No, mikä sitten on Essote? Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, tietenkin!

Oikaisu 13.1.2023 kello 08.55: Visassa oli aiemmin vääriä vastauksia merkitty oikeiksi. Korjattu visaan oikeat vastaukset.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat