Toivo Makslahti, 92, piti aina maskia ja hanskoja vieraillessaan vaimonsa luona – jouluna Kaarina kuoli koronaan

Tiukat hygieniakäytännöt sävyttivät Toivo Makslahden ja hänen puolisonsa Kaarina Makslahden viimeisiä vuosia. Toivo Makslahti kävi tapaamassa vaimoaan päivittäin, läpi koko koronaviruspandemian.

Ylitorniolaiset Toivo ja Kaarina Makslahti viettivät hääpäiväänsä ikkunan läpi huhtikuussa 2020.

10.1. 16:39 | Päivitetty 10.1. 16:54

Hoivakodin ikkuna on ollut joulun jälkeen pimeänä. Toivo Makslahti näkee siihen suoraan rivitaloasuntonsa keittiöstä, ja yli viiden vuoden ajan hän pystyi päättelemään verhojen asennosta, milloin vaimo Kaarina Makslahti oli mennyt nukkumaan ja milloin noussut ylös.

Jouluaattona Kaarina Makslahti kuoli 86-vuotiaana. Ikkunasta sammuivat valot, verhoja ei avattu.

”Se oli Kaarinan vuoro nyt lähteä”, sanoo Toivo Makslahti, 92.

HS kertoi koronakeväänä 2020 Makslahden pariskunnasta, jotka joutuivat ensimmäistä kertaa 65 vuoden yhteisellä taipaleellaan tilanteeseen, jossa hääpäivän toivotuksetkin viestittiin lasin takaa.

Aiemmin kaiken ajan yhdessä viettänyt pariskunta ei saanut tavata enää lainkaan hoivakotien vierailukiellon takia. Koronavirukselta haluttiin suojata erityisesti kaikkein hauraimpia, pitkäaikaishoidon yksiköissä asuvia, ja siksi omaisiaan tapaamaan eivät päässeet edes läheisimmät perheenjäsenet.

Lopulta Kaarina Makslahti sai koronavirustartunnan viikkoa ennen joulua. Hän ei heikkokuntoisena kestänyt sen nostamaa kuumetta.

Kun tartunnat alkoivat Ylitorniolla Attendon hoivakodissa syksyllä levitä, Toivo Makslahden kännykkään kilahti tekstiviesti, jossa kerrottiin paikan menevän taas pitkästä aikaa vierailukieltoon.

”Kulkukielto ehti olla voimassa puolitoista viikkoa, ja varmaan sillä haluttiin myös minua suojata tartunnalta. Kun Kaarinan tila heikkeni, he soittivat että saan tulla.”

Koronatartunta oli Kaarina Makslahden ensimmäinen ja viimeinen.

”Mie sen tiesinkin, että varmaan hän ei selviä. Perussairaus kun hänellä oli ja oli siksi heikko muutenkin.”

Parkinsonin tautia sairastanut Kaarina Makslahti oli vuoden 2020 vierailukieltojen aikaan vielä virkeä niin, että jaksoi istua ikkunan takana yrittämässä keskustelua. Muistisairaana hän ei aina ymmärtänyt, miksi aviomies ei viittoilusta huolimatta tullut sisälle.

Sen jälkeen kunto heikentyi.

”Kaksi vuotta on mennyt niin, että mihin asentoon hänet on laitettu, siinä hän on ollut. Hän ei ole pystynyt itse liikkumaan eikä kääntymään.”

Sen jälkeen kun hoivakotiin pääsi sisään tiukimpien vierailusulkujen jälkeen, kyläilyt olivat tarkkojen hygieniatoimien sävyttämiä loppuun asti.

Kasvomaskia ja suojakäsineitä Toivo Makslahti käytti aina paikalla ollessaan ja hoivakodin vierailusääntöihin kuului myös kolmen metrin turvaväli. Vaikka:

”En minä sitä noudattanut aina.”

Kaksi kertaa päivässä vuoden jokaisena päivänä Makslahti pystyi palaamaan korona-aikaa edeltäneeseen vierailutahtiinsa, kun hoivakoti avautui tiukimpien rajoitusten jälkeen. Moni asia oli kuitenkin toisin, sillä vaimon kunto oli heikentynyt.

Koska Kaarina Makslahti ei enää syönyt itse, Toivo Makslahti jätti oman ateriointinsa hoivakodissa ja keskittyi syöttämään vaimoaan.

Myös aiemmin tavaksi tullut yhteinen päivälepo kävi pian mahdottomaksi.

”Ne olivat ihania aikoja, kun vielä saimme laitettua levolle rinnakkain kylkiasentoon. Ne jäivät pois sitten.”

Päivällisen syöttämisen jälkeen vaimon luona tuli viivyttyä joka ilta, kunnes nukkumaanmenon aika alkoi lähestyä.

”Sanoin hyvää yötä ja että miekin lähden nukkumaan. Melkein joka kerta hän kysyi, että mihin sie lähdet, nuku täällä. Tai oli lähdössä mukaan.”

Kaarina Makslahden oli vaikea käsittää, miksi parin oli asuttava erillään.

Puhekyky alkoi olla jo huono ja ääni hiljainen, mutta aviomies ymmärsi kyllä, kun tarkasti kuunteli ja katseli huulten liikkeitä.

Kun vaimo Kaarina yli kymmenen vuotta sitten alkoi sairastaa enemmän, Toivo Makslahti hoiti häntä pitkään kotona. Se kävi lopulta raskaaksi, kun potilaan liikkuminen huonontui.

Makslahti mietti pitkään, löytyisikö hänelle keinoa päästä muuttamaan vaimon kanssa saman katon alle.

Se osoittautui mahdottomaksi, koska hän oli itse terve vielä, eikä häntä otettu hoivakotiin. Itse maksaen hinta olisi ollut melkein neljätuhatta euroa kuussa, eikä siihen ollut varaa.

Pariskunnan häitä vietettiin huhtikuussa vuonna 1955 Kaarinan kotona Ylitorniolla. Perheeseen syntyi kuusi poikaa ja perhettä kokoontuu nyt neljässä polvessa äidin, isoäidin ja isoisoäidin hautajaisiin lauantaina.

Kun Kaarina Makslahti kuoli jouluaattona, Toivo Makslahti sairastui koronaan seuraavana päivänä.

”Rokotuksia on viisi, ne suojasivat. Tauti oli aika kova, kuumetta pari päivää ja mahdoton yskä, joka kesti pitkään.”

Makslahti täyttää helmikuussa 93 vuotta.

”Peruskunto on aika hyvä vielä. Sillä pysyy tämmöisenä kääkkänä. Olen pyöräillyt paljon kesällä. Se on antanut kuntoa jonkin verran.”

Hoivakodin ikkunaa Makslahti on seurannut vanhasta tottumuksesta edelleen – keittiönsä ikkunasta ja pihalla lumitöitä tehdessään. Äsken siihen syttyi taas valot, Kaarinan entiseen huoneeseen on tullut uusi asukas.

Ihmiselon kulku on arvaamaton. Etukäteen ei voi tietää sen loppua.

”Hyvä kun ei tiedä. Sen ainoastaan tietää, että se on varmaa menoa joskus.”

Lue lisää: Toivo Makslahti, 90, vannoo päivittäin Kaarinalle rakkautta ikkunan läpi

Lue lisää: Toivo Makslahti, 90, odottaa yhä, että pääsisi halaamaan vaimoaan

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat