Vartijoiden voimakeinoista määrätään laissa – Tällaisissa tilanteissa ihmisen saa painaa maahan

Lain mukaan henkilön pitää tehdä vastarintaa, jotta vartijalla on oikeus käyttää voimakeinoja. Turvallisuusalan opettajan mukaan esimerkiksi huutaminen, inttäminen ja muu sanallinen vastustaminen on varsin passiivista vastarintaa, johon ratkaisu pitäisi löytää puhumalla.

järjestyksenvalvojia Isossa Omenassa Espoossa sunnuntaina 8. tammikuuta 2023.

12.1. 15:18 | Päivitetty 12.1. 15:46

Voimankäyttö on aina viimeinen keino, jolla vartijan tai järjestyksenvalvojan tulisi puuttua häiritsevään tai uhkaavaan käytökseen.

Näin sanoo Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun lehtori, turvallisuusalan opettaja Anssi Heikkinen. Hän on työskennellyt aiemmin vartijana ja poliisina sekä järjestänyt turvallisuuskoulutuksia yksityisellä puolella.

Viikonloppuna tapahtunut kuolemantapaus kauppakeskus Isossa Omenassa Espoossa on herättänyt laajaa keskustelua yksityisen turvallisuusalan voimankäytöstä ja siitä, millaisissa tilanteissa vartijat voivat käyttää voimakeinoja.

Lue lisää: Näin Ison Omenan tapahtumat etenivät: Nainen ei ollut väkivaltainen

Heikkinen ei ota kantaa Ison Omenan tapaukseen, vaan puhuu vartijoiden ja järjestyksenvalvojien voimankäytöstä yleisellä tasolla.

Aina puhe ei riitä, vaan uhkaava tilanne joudutaan ratkaisemaan voimakeinoin.

Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien voimakeinojen käyttöä säädellään yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa. Sen mukaan henkilön pitää tehdä vastarintaa, jotta vartijan oikeus voimankäyttöön toteutuu. Voimakeinoja voi käyttää myös silloin, jos kiinniotettava pakenee ja voimakeinojen käyttäminen katsotaan välttämättömäksi muun muassa tilanteen vaarallisuuden takia.

Oli tilanne mikä hyvänsä, voimankäyttöön turvautuessa tulee valita lievin tilanteeseen soveltuva ja tehokas voimakeino, Heikkinen sanoo.

Esimerkiksi huutaminen, inttäminen ja muu sanallinen vastustaminen on varsin passiivista vastarintaa, ja vartijan tulisi lähtökohtaisesti purkaa tilanne puhumalla.

Vartijoille tyypillinen vastaan tuleva tilanne on esimerkiksi sellainen, että henkilö jankkaa, ettei hän suostu poistumaan paikalta pyynnöistä huolimatta.

”Taitavalla ammattilaisella on psykologista silmää ja neuvottelutaitoja. Hän osaa johdatella tilannetta keskustelemalla siten, että tilanteen voi ratkaista ilman voimakeinoja”, Heikkinen sanoo.

Toinen esimerkki passiivisesta vastarinnasta on, kun paikalta poistettava henkilö menee makaamaan maahan ja heittäytyy veltoksi. Silloin henkilö voidaan kantaa pois.

Mittavampien voimakeinojen käyttäminen tarkoittaa usein sitä, että tilanteeseen liittyy riskejä fyysisestä vaarasta.

”Jos ajatellaan henkilön poistamista tai kiinniottamista, niin tilanteeseen liittyy jo fyysistä uhkaa, jos hänet on pakko viedä maahan ja raudoittaa”, Heikkinen sanoo.

Kaasusumuttimen tai pampun käyttö taas tulee kyseeseen, kun uhkaavaa henkilöä ei voi lähestyä turvallisesti ilman välineitä. Kaasusumutteen käyttö on perusteltua esimerkiksi silloin, kun henkilöllä on kädessään jonkinlainen astalo, jota hän uhkaa käyttää.

”Ne ovat tilanteita, joissa sana ei enää auta ja henkilö lähestyy esimerkiksi puukon tai lyömäaseen kanssa. Tilanteeseen on vastattava välineellä, jolla vastarinta pystytään purkamaan”, Heikkinen sanoo.

Voimakeinojen käyttämisessä ja valinnassa pitää aina käyttää harkintaa, Heikkinen korostaa.

Vartijan tulee huomioida niin se, miten kohdehenkilö käyttäytyy, onko tehtävä niin kiireellinen, että se vaatii voimakeinoja ja voiko tilanteesta aiheutua vaaraa ympärillä oleville ihmisille.

”On huomioitava ympärillä olevat kansalaiset, tilanne kokonaisuutena ja mietittävä esimerkiksi sitä, että jos jätän voimakeinon käyttämättä ja kohdehenkilö poistuu minun vaikutuspiiristä, voiko se aiheuttaa vaaraa jollekulle muulle”, Heikkinen kertoo.

Yleensä aikaikkuna, jossa ratkaisuja tehdään ja tilannetta tulkitaan, on varsin lyhyt ja jos vartija on yksin, hän tekee päätökset voimankäytöstä itsenäisesti.

Kun Heikkinen kouluttaa vartijoita, hän kehottaa ottamaan mallia poliisin partiotoiminnasta silloin, kun vartijat toimivat ryhmässä.

”Poliisipuolella partiojohtaja tekee ratkaisut ja johtaa tilannetta. Toki, jos uhkaava tilanne tulee yllättäen, joku muukin voi aloittaa toiminnan. Kouluttaessa kerron saman periaatteen, että ryhmässä toimiessa olisi hyvä olla joku, joka johtaa toimintaa, koska johonkin ratkaisujen pitää perustua ja jostain niiden on käynnistyttävä”, hän sanoo.

Erilaisiin tilanteisiin sopivien voimankäyttöratkaisujen tekeminen löytyy harjoittelun ja käytännön kokemuksen kautta. Siksi Heikkinenkin korostaa koulutuksen merkitystä.

”Kouluttaminen ja tilanteiden läpikäyminen ennakkoon on keino siihen, että ihminen osaa soveltaa ja on valmiimpi vaativiin voimankäyttötilanteisiin. Voimankäyttö on vaativimpia suoritteita turvallisuusalalla. Se vaatii niin harkintaa kuin osaamistakin”, Heikkinen sanoo.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat