”S2-pojat” aiheuttavat suurta huolta – Näin kirjoitus­taito jakaa lapset eri kasteihin

Karvin tuore tutkimus paljastaa huolestuttavia eroja etenkin koululaisten kirjoitustaidossa. Etenkin maahanmuuttajataustaiset pojat tarvitsisivat enemmän tukea.

Karvi on tutkinut osaamisen kehittymistä alkuopetuksessa ja siihen vaikuttavia taustatekijöitä.

17.1. 2:00 | Päivitetty 17.1. 9:38

Maahanmuuttajataustaiset lapset jäävät muista jälkeen, erot koulujen välillä kasvavat ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja eroja, kertoo Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tuore tutkimus.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) käynnisti syksyllä 2018 oppimistulosten pitkittäisarvioinnin, jossa seurataan oppilaiden taitojen kehittymistä matematiikassa ja äidinkielessä läpi perusopetuksen.

Samojen oppilaiden taitoja on tähän mennessä arvioitu jo ensimmäisen ja kolmannen luokan alussa.

Karvin projektipäällikkö Annette Ukkola kertoo, että nyt julkaistu raportti tuottaa ensimmäisen kerran kansallista tietoa erityisesti osaamisen kehittymisestä alkuopetuksessa ja siihen vaikuttavista taustatekijöistä.

Kolmannen luokan arviointiin osallistui kansallisessa otoksessa yhteensä 8 046 oppilasta 274 koulusta.

Kansallisella tasolla osaamisen kehitys on varsin tasaista, mutta koulujen välillä on suuria eroja.

”Joissakin kouluissa osaaminen oli kehittynyt huomattavasti keskiarvoa paremmin, kun taas toisissa kouluissa edistyttiin vain vähän”, Ukkola kertoo.

Ukkolan mukaan tämä liittyy alueelliseen eriytymiseen erityisesti suurimmissa kaupungeissa.

Myös oppilaiden väliset erot ovat suuria. Osaaminen on tasaista myös tyttöjen ja poikien välillä, mutta tytöt ovat jonkin verran äidinkielessä poikia edellä.

”Lisäksi yksilöiden välillä on suurta vaihtelua sekä tyttöjen että poikien joukossa”, Ukkola kertoo.

Kun tutkittavan ryhmän oppilaat aloittivat koulutaipaleensa syksyllä 2018, koulujen väliset erot olivat pienemmät kuin kolmannen luokan alussa.

”Osaamisen kehitys oli varsin tasaista äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuneilla oppilailla, mutta niin kutsutut S2-oppilaat jäävät muista jälkeen”, Ukkola sanoo.

S2-oppilailla suomi tai ruotsi on vasta toinen kieli, ja he ovat usein maahanmuuttajataustaisia.

”Tosin heidänkin joukossaan oli isoja yksilöllisiä eroja. Osa pärjäsi selkeästi keskiarvoa paremmin, osa taas heikommin”, Ukkola sanoo.

Joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin.

Osaamisen kehittyminen oli keskiarvoa heikompaa niissä kouluissa, joissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita oli yli 5,3 prosenttia.

Tulos kertoo Ukkolan mukaan myös alueiden yleisestä sosioekonomisesta tilanteesta: S2-oppilaita asuu eniten sellaisilla alueilla, joilla koko väestön sosioekonominen asema on keskimääräistä matalampi.

Kaikki oppilaat olivat myös kehittyneet kahden vuoden aikana jossakin määrin riippumatta heidän lähtötasostaan.

Huoltajien koulutustaustalla oli vaikutusta jo koululaisten lähtötasoon ensimmäisellä luokalla, ja se oli edelleen vahvasti yhteydessä oppilaiden osaamiseen: korkeasti koulutettujen vanhempien lapset pärjäsivät paremmin kuin matalammin koulutettujen.

Lue lisää: Ekaluokan aloittavien välillä on valtavia osaamiseroja, ja koululaisten matalaa lähtötasoa selittää ainakin viisi asiaa

Alkuvuodesta syntyneiden oppilaiden osaaminen oli edelleen myös kolmannen luokan alussa parempaa kuin loppuvuodesta syntyneiden, mutta ero oli kaventunut alkuopetuksen aikana, ja osaamisen kehittymisessä ei ollut merkitseviä eroja.

”Kehitys oli ilahduttavan hyvää myös niillä suomen- ja ruotsinkielisillä oppilailla, jotka aloittivat ensimmäisen luokan matalimmasta osaamisviidenneksessä. Koulu on onnistunut nimenomaan näiden oppilaiden tukemisessa”, Ukkola kertoo.

Kirjoittaminen on keskeinen taito koulussa, jossa kaikkea osaamista osoitetaan kirjoittamalla.

Matematiikassa taitojen kehitys oli melko tasaista eri oppilasryhmillä.

Erot olivat suurempia äidinkielessä. Noin viisi prosenttia oppilaista ei osannut kunnolla lukea siirtyessään 3. luokalle.

Myös oppilaiden kirjoitustaidossa oli merkittäviä eroja. Suomenkielisissä kouluissa tytöt kehittyivät kirjoittamisessa hyvin. Myös suomenkielisten koulujen poikien ja ruotsinkielisten koulujen tyttöjen kehitys oli melko hyvää, mutta ruotsinkielisten koulujen poikien kehitys oli selvästi muita heikompaa.

S2-oppimäärää opiskelevat tytöt ylsivät kehityksessään ruotsinkielisten koulujen poikien tasolle.

Kaikkein heikointa kehitys oli S2-oppimäärän pojilla.

Ukkolan mukaan havainnot ovat huolestuttavia, sillä koulussa pärjääminen vaatii hyvää kirjoitustaitoa. Jos siinä on puutteita, se todennäköisesti heijastuu oppilaan kaikkeen osaamiseen.

”Osaamista osoitetaan lähes kaikissa aineissa kirjoittamalla”, Ukkola sanoo.

Koulun opetuskielen oppimiseen olisi tarjottava entistä enemmän tukea heille, joille se ole ensimmäinen kieli, Ukkola sanoo.

”Vaikka tulokset ovat huolestuttavia, kolmannella luokalla oppilaita ehditään vielä tukea. Osaamista tarkastellaan kansallisissa ja kansainvälisissä oppimistulosarvioinneissa useimmin vasta yhdeksännellä luokalla. Silloin on kuitenkin jo myöhäistä”, Ukkola sanoo.

Tutkimuksessa myös havaittiin, että lukemisharrastus oli selvästi yhteydessä niin osaamiseen kuin sen kehittymiseen. Päivittäin lukemista harrastavat oppilaat saivat kokonaisosaamiseen yli vuoden etumatkan verrattuna niihin, jotka lukivat harvemmin.

Hieman yllättäen lukemisharrastuksella oli yhteys myös matematiikan taitoihin.

”Lukeminen on ilmaista ja kaikille mahdollista taustasta riippumatta.”

Vanhempien koulutustausta näkyi myös lasten lukemisharrastuksessa: eniten lukivat korkeimmin koulutettujen lapset.

Ukkolasta tämä on selkeä viesti siitä, että myös kouluissa pitäisi varata aikaa lukemiseen entistä enemmän.

”Lukeminen on ilmaista ja kaikille mahdollista taustasta riippumatta”, Ukkola sanoo.

Tutkimuksessa esitettiin kysymyksiä myös vanhemmille muun muassa lasten ominaisuuksista, harrastuksista ja ystävyyssuhteista.

Vaikka lukeminen oli yksittäisistä harrastuksista ainoa, jolla oli selkeä yhteys oppimiseen, myös ohjatuilla harrastuksilla oli merkitystä.

Niillä oppilailla, joilla ei ollut yhtään ohjattua harrastusta, osaaminen oli alle keskitason, eikä se ollut kehittynyt yhtä hyvin kuin muilla.

”Tästä ei tietenkään voi tehdä suoraa päätelmää, että harrastamalla myös oppiminen tehostuu, mutta ohjatuissa harrastuksissa oppilaat todennäköisesti saavat sosiaalisia taitoja, joista on hyötyä myös koulussa”, Ukkola sanoo.

Oppilaan osaamista tukivat sosiaalisten taitojen lisäksi myös ystävyyssuhteet. Osaaminen oli parempaa heillä, joilla oli koulussa vähintään yksi läheinen ystävä.

”Ystävyyssuhteilla on vaikutusta ainakin siihen, miten koulussa viihtyy. Ystäviä saa myös harrastuksista. Siksi olisi tärkeää pitää jatkossakin kiinni siitä, että myös koulujen ohessa järjestettäisiin kerhotoimintaa, jolloin harrastamaan pääsevät nekin oppilaat, joilla ei harrastuksiin muuten olisi varaa tai mahdollisuuksia”, Ukkola sanoo.

Osaamista tukevia ominaisuuksia taas olivat lapsen sinnikkyys, pitkäjänteisyys ja hyvä keskittymiskyky.

Tuloksissa näkyi myös kodin ja koulun yhteistyön merkitys. Osaaminen oli kehittynyt eniten niissä kouluissa, joissa huoltajat tukivat lapsiaan opinnoissa, ja niillä oppilailla, jotka kokivat saavansa tarvittaessa apua sekä opettajiltaan että huoltajiltaan.

”Huolestuttava huomio oli, että kuusi prosenttia oppilaista koki, ettei saa koulupäivän aikana riittävästi apua. Tämän oppilasryhmän osaaminen oli kehittynyt alkuopetuksen aikana selvästi heikommin kuin muilla oppilailla”, Ukkola kertoo.

Osaaminen kehittyi paremmin myös niillä oppilailla, joiden ensimmäisen luokan opettajat olivat erikoistuneet alkuopetukseen.

Myös opettajan työuran pituudella oli merkitystä: osaaminen kehittyi paremmin niillä, joiden opettajalla oli vähintään kymmenen vuoden kokemus.

asenteetKIN olivat yhteydessä osaamiseen.

Oppilaiden suhtautuminen koulunkäyntiin oli kolmannen luokan alussa positiivista, mutta asenteissa oli kuitenkin jo havaittavissa eriytymistä: tyttöjen asenne oli hieman positiivisempi kuin poikien. Tytöistä valtaosa sanoi menevänsä mielellään kouluun, kun taas pojista jopa 12 prosenttia oli tästä väittämästä täysin eri mieltä.

Lukutaidossa tytöt ja pojat arvioivat olevansa miltei yhtä hyviä, mutta kirjoittamisessa tytöt arvioivat taitonsa paremmiksi kuin pojat, kun taas pojat taas arvioivat laskemisessa taitonsa paremmiksi kuin tytöt.

Erot matematiikkaan liittyvissä asenteissa näkyvät myös siten, että pojat luottivat jo kolmannen luokan alueessa matematiikan osaamiseensa enemmän kuin tytöt. Sama ilmiö on toistunut yhdeksäsluokkalaisille tehdyissä kyselyissä.

”Monenlaisissa ryhmissä voi oppia ihan hyvin, ja suuret ryhmät kuormittavat ehkä pikemminkin opettajia.”

Mutta vaikka poikien asenne äidinkieltä kohtaan oli negatiivisempi kuin tyttöjen ja heidän tuloksensa luku- ja kirjoitustaitoa mittaavissa tehtävissä olivat heikompia kuin tytöillä, he osasivat siitä huolimatta matematiikan sanalliset tehtävät paremmin kuin tytöt.

”Tämä oli kiinnostavaa. Ajattelevatko pojat, että tämähän on matematiikkaa ja siksi helpompaa? Näitäkään havaintoja ei kannattaisi sivuuttaa, sillä tyttöjen ja poikien asennoitumisella eri aineisiin voi olla jatkossa suuria vaikutuksia siihen, millaisia valintoja he myöhemmin koulussa tekevät tai missä he päätyvät jatkamaan opintojaan”, Ukkola sanoo.

Koulujen väliset erot kasvavat myös Suomessa, mutta erot ovat edelleen maltillisia kansainväliseen tasoon verrattuna.

Nykyään puhutaan paljon ”koulushoppailusta”, mutta tutkimuksen mukaan 90 prosenttia oppilaista käy kolmannella luokalla kunnan osoittamaa lähikoulua.

Painotettu opetus – joilla tarkoitetaan siis johonkin aineeseen erikoistuneita kouluja tai luokkia – ei raportin mukaan tuonut lisähyötyä osaamisen kehittymiseen, kun huoltajien koulutustaso otettiin huomioon.

”Lähikoulua käyvien oppilaiden tulokset olivat yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin muun koulun valinneilla”, Ukkola sanoo.

Yllättävää oli se, että vaikka nykyään puhutaan paljon myös liian suurista luokista, oppilasryhmän koolla ei näyttänyt olevan merkitystä koululaisten osaamiseen.

”Monenlaisissa ryhmissä voi oppia ihan hyvin, ja suuret ryhmät kuormittavat ehkä pikemminkin opettajia. Sama pätee koulun erilaisiin ongelmatilanteisiin: huonolla sisäilmalla tai väistötiloilla tai puutteellisilla työvälineillä ei olut vaikutusta osaamiseen. Onko sitten niin, että lapset eivät osaa kaivata sellaista, mistä eivät tiedä”, Ukkola pohtii.

Seuraavan kerran ikäryhmän osaamista arvioidaan 7. luokalla, jonka he aloittavat syksyllä 2024.

Juttua täydennetty 17.1. klo 9:37: lisätty linkki Karvin 17.1. julkaistuun tutkimukseen.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat