Kajaani
Tunnelma kasarmin tuvassa on innostunut. Puolenkymmentä armeijan vihreisiin pukeutunutta nuorta naista pakkaa varusteita valtaviin reppuihin.
Ilmassa lentelee naurahduksia, kysymyksiä, huomioita: Nämä maastohousut tuntuvat yllättävän mukavilta päällä. Missä on juomapullon paikka repussa? Ai, saappaissa on tällaiset huopavuoret!
”Tuli kyllä hieno fiilis, kun näki itsensä nämä vaatteet päällä", huikkaa Emilia Hämäläinen, 20.
Kuopiolainen Hämäläinen ja parikymmentä muuta nuorta naista ovat hakemassa ensituntumaa armeijaan Kainuun prikaatissa Kajaanissa.
On lauantai ja Intti tutuksi naisille -kurssin toinen kurssipäivä. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kolmipäiväinen kurssi on tarkoitettu nuorille naisille, jotka ovat kiinnostuneita maanpuolustuksesta ja harkitsevat armeijaan hakemista.
Naisille halutaan tarjota tietoa ja kokemuksia, sillä Puolustusvoimat haluaa rekrytoida aiempaa enemmän naisia vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen.
Takana on ensimmäinen kurssiyö metallisängyssä kasarmilla. Nyt kurssilaiset pakkaavat reppuja, sillä toinen on yö vietetään maastossa. Luvassa on kipinävuoroilla ryyditetty yö makuupusseissa puolijoukkueteltoissa.
Ulkona on vajaa kymmenen astetta pakkasta, ja aurinko paistaa.
”Viisi minuuttia lähtöön”, kajauttaa kurssinjohtaja Eeva-Kaisa Snellman käytävältä.
Kajaanissa Intti tutuksi naisille -kursseja järjestetään kahdesti vuodessa, kertoo MPK:n Pohjois-Suomen maanpuolustuspiirin valmiuspäällikkö Jari Ruskela. Kursseilla on keskimäärin 25 osallistujaa.
Tällä kertaa mukana on 20 kurssilaista eri puolilta Suomea ja seitsemän vapaaehtoista kouluttajaa, joista viisi on armeijan käyneitä naisia.
Intti tutuksi naisille -kurssin alaikäraja on 16 vuotta, ja sen ikäisiä ovat kurssin nuorimmat osallistujat. Vanhimmat ovat parikymppisiä.
”Kurssilla ei opeteta varsinaisia sotilastaitoja, koska suuri osa naisista on alaikäisiä”, Ruskela sanoo.
Sen sijaan kurssilla opetetaan kansalaistaitoja kuten ensiaputaitoja, kartan ja kompassin käyttöä sekä annetaan tietoa naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta ja Puolustusvoimista yleisesti.
Kurssilaiset harjoittelivat ensiaputaitoja. Emilia Hämäläinen (keskellä) harjoittelee kiristyssiteen laittoa Hilla Salonsaarelle. Takana kouluttaja Henna Niittymäki.
Kurssilaisille tärkeää on jo se, että he pääsevät tutustumaan varuskuntaan.
”Haluan saada kokemusta, mitä tämä [armeija] voisi olla”, sanoo 16-vuotias Anni-Lotta Fält. Hän on tullut kurssille Seinäjoelta.
”Täällä saa vähän osviittaa siitä, millaista se voisi olla. Olen aina halunnut inttiin ja koulun jälkeen aion hakea. Minua kiinnostaa jäädä sinne töihinkin ja ehkä lähteä kansainvälisiin joukkoihin”, sanoo raahelainen Hilla Salonsaari, 18.
MPK:n koulutuspäällikkö Satu Virtasen mukaan naisille tarkoitettujen kurssien tarkoitus on antaa naisille valmiuksia tehdä päätöksiä armeijaan hakemisesta.
”Sieltä saa ensi tuntumaa toimintaympäristöön. Minkälaista on nukkua tuvassa, paljonko se reppu painaa”, hän sanoo.
”Osallistujilla on paljon kysymyksiä. Mietityttää esimerkiksi oma jaksaminen fysiikan kannalta, erilaiset yhteistupakokeilut ja ihan käytännön asiat kuten hygienianhoitoa siellä maasto-olosuhteissa.”
Virtasen mukaan on tärkeää, että armeijasta kiinnostuneille naisille järjestetään heille suunnattuja kursseja. Ja että kouluttajina on armeijan käyneitä naisia, joilta osallistujat voivat saada kokemusperäistä tietoa.
Lapualainen Annu Leppänen, 16, on ensimmäisen yön jälkeen innostunut.
”Olen tykännyt tästä. Mukavaa, kun ohjaajien kanssa pystyy juttelemaan ja kyselemään asioista. On ollut mielenkiintoista kuulla heidän kokemuksista.”
Ensihoitajaksi opiskelevaa Leppästä mietityttää esimerkiksi se, vastaako oma fyysinen kunto armeijan vaatimuksia. Ja vähän myös se, miten miehet armeijassa suhtautuvat naisiin.
”Jotkut miehet saattavat ilkkua. Mutta täälläkin on sanottu, että siitä pitää käydä sanomassa ja siihen puututaan. Ettei vain niele sitä”, hän sanoo.
Leppänen haluaa kurssilta myös tietoa armeijan tarjoamista koulutusvaihtoehdoista. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa etenkin sotakoiraohjaajan koulutus.
Kouluttaja Otso Heikkinen kertoi kurssilaisille kartan ja kompassin käytöstä. Annu Leppänen (neljäs vasemmalta) katsoo kouluttajan karttaa.
Kurssinjohtaja Eeva-Kaisa Snellmanin mielestä naiset ovat ehkä turhankin huolissaan omasta fyysisestä kunnostaan. Hän haluaa muistuttaa, että armeijasta löytyy monenlaisia tehtäviä, ja että varusmiespalvelukseen tulee myös erilaisessa fyysisessä kunnossa olevia miehiä.
”Se, että kohottaa omaa fyysistä kuntoaan etukäteen, tekee siitä [palveluksesta] itselleen helpompaa. Sanon kuitenkin, että asenne ja motivaatio ratkaisevat eniten”, Snellman sanoo.
Monia naisia mietityttävät myös intiimihygieniaan liittyvät asiat, sillä jo puskapissalla käynti on naisille monimutkaisempi operaatio kuin miehille. Entä miten toimitaan kuukautisten aikaan maasto-olosuhteissa.
Snellman toteaa, että naiset tarvitsevat hygienianhoitoonsa enemmän aikaa, mutta asiat ovat järjestettävissä.
”Kaikki reserviin siirtyneet naiset ovat siitä selvinneet.”
Hän huomauttaa, että naisia on yhä enemmän sekä varusmiehinä että kouluttajina, joten naisten ei tarvitse miettiä näitä asioita varuskunnissa yksin.
Snellman toivoo, että kurssilaiset saavat viikonlopun aikana tuntumaa armeijasta ja pohjaa päätöksenteolleen.
”Että he osaavat tehdä itselleen oikean päätöksen. Ei tämä ole kaikkien paikka, sillä täällä elämä poikkeaa kuitenkin paljon siviilistä. Sekin on hyvä päätös, jos jättää hakematta. Mutta toivon, että yhä useampi nainen hakee asepalvelukseen, koska naisista on saatu osaavaa ja motivoitunutta reserviä”, hän sanoo.
Intti tutuksi naisille -kurssilaiset lähdössä kasarmista maastoon.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut sodan uhan uudella tavalla lähemmäksi myös suomalaisia. Se on vaikuttanut myös monien ajatuksiin armeijasta.
Viime vuonna reservistä erosi aiempaan verrattuna moninkertainen määrä reserviläisiä.
Viikonloppukurssilla Kajaanissa on kuitenkin naisia, joiden maanpuolustustahtoa hyökkäyssota on vahvistanut. Osa naiskouluttajista, myös kurssinjohtaja Snellman, kertoo sodan myötä aktivoituneensa reserviläisenä ja lähteneensä kouluttajaksi MPK:n kursseille.
Kurssilaisistakin moni pitää armeijaan menoa entistä tärkeämpänä juuri nyt.
”Haluan olla valmis puolustamaan isänmaata ja olla käytettävissä sodan aikana, jos oikea tilanne tulee. Se on vaikuttanut enemmänkin niin, että haluan tulla tänne vielä enemmän ja olla valmis lähtemään tarpeen tullen”, Hilla Salonsaari sanoo.
”Se on tuonut tunteen, että olisi valmis tekemään kaikkensa sen [Suomen] eteen ja puolustamaan itsenäisyyttä”, sanoo myös Emilia Hämäläinen.
Reput on pakattu ja kurssilaiset kokoontuvat ulos. Piha-alueen kovaäänisistä soi marssimusiikki, sillä Kainuun prikaatin lauantainen valatilaisuus on lopuillaan.
Kurssin kouluttajat ovat pakanneet leiritarvikkeet autoihin, joihin mahtuisivat myös kurssilaisten suuret reput. Kaikki haluavat kuitenkin kantaa reppunsa itse puolen kilometrin päässä sijaitsevaan leiripaikkaan.
Kolme varusmiestä katselee, kun kurssille osallistuneet naiset kävelevät kasarmista leiripaikkaan.
Siellä joukko jakautuu kahteen ryhmään ja ryhtyy kouluttajien ohjeistamina kokoamaan kahta puolijoukkuetelttaa.
Ronja Saarelle, 17, teltan pystyttäminen on tuttua puuhaa, sillä hän on toiminut pitkään partiossa. Salosta kurssille tullut lähihoitajaopiskelija aikoo valmistuttuaan hakea palvelukseen.
Saaren mielestä varusmiespalvelus voisi oikeastaan olla pakollinen kaikille naisille. Sen enempää hän ei ehdi asiasta keskustella, sillä teltan toisella puolella kaivataan jo partion solmumestaria apuun.
Kurssilaiset kantavat varusteita autosta leiripaikalle. Edessä Juliaana Natunen.
Jenna Mäkelällä, 19, ei ole selvää kantaa naisten yleiseen asevelvollisuuteen. Hän tietää, että ainakin tällä hetkellä armeijaan hakeminen on naisille työlästä.
Jyväskylän yliopistossa äidinkieltä ja kirjallisuutta opiskeleva Mäkelä on jo hakenut varusmiespalvelukseen tammikuun haussa. Hän toivoo pääsevänsä Kainuun prikaatiin.
"Sitä [hakemista] ei ole tehty naisille helpoksi. Kaikki tieto pitää etsiä itse. Olisi ollut kiva saada apua ja tietoa. Se olisi hyvä uudistus, että kutsunnat olisivat kaikille. Kutsunnoissa naiset saisivat paremmin tietoa ja innostusta tänne”, Mäkelä sanoo.
Iltapäivän aurinko on painunut matalammalle, kun ensimmäinen ryhmä saa telttansa harjakorkeuteen. Pian kamiinan piippu työntyy huojuen esiin teltan katossa olevasta aukosta.
Pakkanen tuntuu jo varpaissa. Anni-Lotta Fält katselee seuraavan yön majapaikkaa.
”Hyvältä näyttää. Varmaan tulee hyvät ja raikkaat unet.”
