Miten pariskunta saattoi kuolla kotiinsa kenenkään huomaamatta? Vastaus löytyy ajastamme

Viime päivinä uutisoidut kuolemantapaukset, joissa ruumis on löydetty vasta pitkän ajan jälkeen, osoittavat, ettei yhteiskuntamme ole enää sellainen yhteisö, jossa ihmiset huolehtisivat toisistaan kuten ennen, sanoo sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.

Jyväskylässä kerrostaloasunnosta (vas.) löytyi keskiviikkona kaksi kuollutta ihmistä. Helsingissä taas työpaikkaruokalan wc-tiloista löytyi kuollut mies joulukuussa.

13.1. 17:02

Joulukuun puolivälissä Helsingin kaupungin työpaikkaruokalan wc-tiloista löydettiin kuollut mies. Mies oli kaupungin työntekijä, ja hän ehti olla käymälässä kuolleena viikon ennen kuin hänet löydettiin.

Keskiviikkona jyväskyläläisestä kerrostaloasunnosta taas löytyi kuolleena vanhempi pariskunta. He olivat todennäköisesti olleet asunnossa kuolleina viikkoja. Poliisi löysi heidän ruumiinsa naapurin hajuhaittailmoituksen takia.

Tapaukset tuntuvat erityisen järkyttäviltä, koska kuolemat ovat tapahtuneet sellaisissa ympäristöissä, joissa on paljon ihmisiä, sanoo Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa. Se, että ruumista ei löydetä, olisi ymmärrettävämpää, jos ihminen kuolisi mökissään jossain syrjäseudulla.

Toistaiseksi ei ole selvillä, miksi kuolleita ei löydetty aiemmin.

Jyväskylässä kuolleen pariskunnan naapurit kertoivat haistaneensa rappukäytävässä pahan hajun noin kuukauden ajan. Pariskunnan asunnon oven eteen oli myös kertynyt iso kasa sanomalehtiä ja mainoksia. Kukaan HS:n haastattelemista naapureista ei vaikuttanut tunteneen pariskuntaa.

Helsingin kaupungin kuolleen työntekijän tilanteen havaitsemiseen vaikutti osittain loma-aika. Lisäksi hänen työtehtävänsä olivat itsenäisiä. Hänellä ei ollut töissä vakioporukkaa eikä esihenkilölle raportointi ollut päivittäistä. HS:n tietojen mukaan työnantaja oli kuitenkin yrittänyt tavoitella miestä ennen kuin hänet löydettiin.

Lue lisää: Tämä käymälästä kuolleena löytyneen miehen tapauksesta tiedetään

Lue lisää: Vainajat lojuivat asunnossa luultavasti kuukauden, naapurit kuvailevat järkyttävää kalman hajua

Tapaukset osoittavat, ettei yhteiskunta ole enää entisenkaltainen yhteisö, jossa ihmiset pitävät huolta toisistaan ja myös kontrolloivat toistensa tekemisiä. Ihminen voi olla muiden keskelläkin hyvin yksin, Hallamaa sanoo.

Samalla tapaukset kertovat myös turvaverkkojen ja yhteiskunnan palveluiden muutoksista.

Jaana Hallamaa

”Perinteisesti on ajateltu, että omaiset pitävät huolta, mutta yhä enemmän on ihmisiä, joilla ei ole tällaisia omaisia, jotka olisivat säännöllisesti yhteydessä. Ja jos ihminen on lähtökohtaisesti pärjäävä, ei muillekaan synny edes tarvetta ihmetellä, että mikähän sillä on, jos jokin on oudosti”, Hallamaa sanoo.

”Me olemme varmaan sellaisessa käännepisteessä, että olemme tähän asti kasvattaneet yhteiskunnan palveluita. Nyt monessa kohdin tulee sellainen, että me emme voi kasvattaa palveluita vaan joudumme ottamaan itse enemmän vastuuta.”

Suomalaisille on tyypillistä kunnioittaa toisten rajoja ja pitää etäisyyttä. Kunnioitukseen yleensä liittyy oletus, että ihmiset kyllä itse kertovat, miten läheisissä suhteissa he haluavat olla muiden kanssa tai jos jokin asia on huonosti.

Ongelma on, kun yksityisyyden kunnioittaminen muuttuu välinpitämättömyydeksi. Oikeasti olisi tärkeää pysytellä edes jokseenkin kartalla muiden voinnista ja elämästä, Hallamaa sanoo.

”Mutta rajalinjat ovat epäselvät sen suhteen, milloin muiden elämään puuttumisessa on kyse huolenpidosta ja milloin tunkeilevasta asioihin puuttumisesta”, Hallamaa sanoo.

Välinpitämättömyys näkyy esimerkiksi monissa rikostapauksia käsittelevissä verkkokeskusteluissa.

”Keskusteluissa kysytään aina, että miksei kukaan mennyt tilanteeseen väliin. Sitten tulee heti vastaus, että en menisi puuttumaan, koska sitten saan vaan itse syytteen, tulee nyrkkiä silmään tai muuta”, Hallamaa sanoo.

”Helposti tulee ajatus, että en puutu asioihin, sillä ne eivät kuulu minulle.”

Toisista huolehtiminen on myös riskien ottamista. Vaarana on, että utelut esimerkiksi toisen voinnista otetaan vastaan väärin.

”Pelkästään kysymys, onko sinulla kaikki hyvin, voi tuntua sen kohteelta todella helpottavalta ja ihanalta tai siltä, että kuka tuokin kyselijä kuvittelee olevansa”, Hallamaa sanoo.

Silti uteluita pitäisi jatkaa. Hallamaa kaipaisikin ihmisten arkeen enemmän sosiaalisia yhteyksiä, joissa toisia pidetään silmällä, ihmetellään ääneen, jos jokin näyttäytyy kummalliselta ja asioihin puututaan matalammalla kynnyksellä.

”Yhteydet rakentuvat varmaan sen pohjalle, että ihmiset edes tervehtisivät toisiaan porraskäytävässä ja järjestettäisiin enemmän vapaamuotoisia tapaamisia”, Hallamaa sanoo.

”On esimerkiksi paljon taloyhtiöitä, joissa rakennuksen lisäksi ihmiset pitävät huolta toisistaan ja taloyhtiö järjestää sosiaalisia tapahtumia.”

Kasvokkaista yhteydenpitoa Hallamaa pitää erityisen tärkeänä. Siksi hän kehottaakin ottamaan yhteyttä ympärillä oleviin ihmisiin silläkin riskillä, että yhteydenottojen hyvä tarkoitus ei välity.

”Kannattaisi erehtyä mieluummin sille puolelle, että yhteydenottoja on liikaa kuin että ei oteta yhteyttä ihan vain sen takia, että emme häiritsisi toista.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat