”Komppaniallinen olisi kiusan­­tekoa” – asian­­tuntija arvioi, kuinka paljon Ukraina tarvitsisi Leopard-panssari­vaunuja

Täysi prikaati olisi operatiivinen minimi, sanoo panssariasiantuntija.

14.1. 9:22 | Päivitetty 14.1. 15:18

Jos länsi päättäisi antaa Ukrainalle Suomenkin käyttämiä Leopard-taistelupanssarivaunuja, millainen määrä olisi riittävä? Entä miten kauan kestäisi, että ukrainalaiset sotilaat voisivat ajaa lahja-Leopardit taisteluun?

Yhden valistuneen arvion antaa panssarijoukkojen everstiluutnantti evp Olli Dahl. Hänestä ehdottomasti pienin järkevä yksikkö olisi panssarivaunupataljoona. Siinä olisi kolme komppaniaa, joissa kussakin kymmenestä neljääntoista vaunua. Yhteensä puhuttaisiin siis reilusta 30–40 vaunusta.

”Pataljoona on ehdoton minimi, pelkkä komppaniallinen olisi kiusantekoa. Täysi prikaati eli sata vaunua on operatiivinen minimi, jolle kannattaa rakentaa koulutus, huolto ja tuki”, Dahl luonnehtii.

Mutta panssarivaunut tarvitsevat tuekseen muita aselajeja kuten tykistöä, ilmavoimia, pioneereja ja jalkaväkeä, joka liikkuu omilla kevyemmillä vaunuillaan.

”Pelkät vaunut yksinään kentällä ovat hyvin turvattomia”, Dahl sanoo.

Lue lisää: Saksassa kiirehditään Leopard-päätöstä – Habeckin mukaan muiden maiden vientiaikeita ei saa estää

Leopardin pääase on 120 millimetrin panssarivaunukanuuna. Kuvassa putken päällä talvista naamiointia.

Ukrainan asevoimien komentaja Valeri Zalužnyi kertoi haastattelussa joulun alla, että maansa tarvitsee 300 taistelupanssarivaunua, 600–700 jalkaväen taisteluajoneuvoa ja 500 haupitsia, jotta se voi lyödä vihollisen ennen sotaa vallinneille rajoille.

”Zalužnyi tarkoitti, että tarvitsee siis kolme prikaatia, mutta hän ei puhunut Leopardeista vaan taistelupanssarivaunuista yleensä. Jos amerikkalaisetkin vapauttaisivat Abrams-vaununsa, se muuttaisi peliä. Mutta se vaatisi toisen vastaavan huolto- ja koulutuspanoksen”, Dahl pohtii.

Juuri huolto ja koulutus ovat iso kysymys Leopardien antamisessa. Dahl luettelee syitä.

Ensinnäkin lukuisissa Euroopan maissa käytössä olevat Leopardi-vaunut edustavat montaa mallia, versiota ja aikakautta. Suomessakin niitä on kahta mallia, vanhaa 2A4- ja uudempaa 2A6-mallia.

”Ei voi sanoa, että esimerkiksi 2A4-mallia olisi vain yhdenlaista. Heti ensimmäinen ongelma on, että annettavien vaunujen pitäisi olla mahdollisimman yhdenmukaisia, jotta koulutuksessa ei tule haastetta, kun järjestelmät ovat erilaisia.”

Niiden saaminen kentälle olisi joka tapauksessa kuukausien projekti. Ensin vaunumiehistöt pitää kouluttaa.

”Jos otetaan rivistä miehiä, joilla ei ole mitään aiempaa kokemusta, niin se on 5–6 kuukautta, että heistä tulee vaunumiehiä”, hän sanoo.

Mutta jos otetaan ukrainalainen, jo taistelua kokenut ja sikäläisiä vaunuja käyttänyt vaunumiehistö, niin Leopardin salat oppisi 2–3 kuukaudessa, hän jatkaa.

Vaunuista ei ole hyötyä, jos niillä ei ole huoltoa.

”Miehistö pystyy tekemään käyttöhuollot, se kuuluu opetukseen, mutta laajempi huolto vaatii enemmän osaamista. Siinä puhutaan puolen vuoden koulutuksesta.”

Se on tosin jo nähty, että ukrainalaiset ovat nopeasti oppineet käyttämään kaikkia saamiaan länsiaseita ja saamaan niillä aikaiseksi kovaa jälkeä.

”He ovat erittäin reipasta ja innovatiivista porukkaa. Allekirjoitan täysin, että porukka on hyvää, parempaa kuin monessa länsimaassa. Lisäksi he puolustavat omaa maataan, mikä panee opettelemaan nopeasti uusiakin teknologioita.”

Entinen Panssariprikaatin komentaja, kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri muistutti hänkin Twitterissä, että panssariaseen kehittäminen kestää jopa vuoden. Siksi sille pitäisi nyt antaa aikaa sillä, että Ukraina saisi käyttöönsä pitkän kantaman GMLRS-raketteja ja tykistöohjuksia.

Lauantaina Britannian pääministeri Rishi Sunak ilmoitti, että maa lähettää Challenger 2 -taistelupanssarivaunuja Ukrainaan.

Jos samaan aikaan Ukraina saisi Leopardeja ja ehkä myös Abramseja, se tarkoittaisi kolmea länsivaunua, joilla jokaisella olisi omanlaisensa huolto- ja koulutustarpeet. Lisäksi Challengerissa on samasta kaliiperista huolimatta rihlattu ase ja ampumatarvike, jota vain britit käyttävät.

Ja tietysti ukrainalaisten käytössä ovat heidän omansa ja sotasaaliiksi saadut venäläisvaunut. Niistä tulisi huollon kannalta melkoinen tilkkutäkki.

”Näistä kolmesta länsivaunusta Leopard on käyttäjäystävällisin. Se on hyvä, selkeä, suorituskykyinen ja se mukautuu nopeasti käyttäjälle, joka on tottunut itäkalustoon”, Dahl sanoo.

Mitä Suomi sitten voisi tehdä? Dahl muistuttaa presidentti Sauli Niinistön sanoista: Suomi ei edelleenkään ole Naton jäsen erilaisista turvatakuista huolimatta ja sillä on myös pitkä itäraja Venäjän kanssa.

”Pitää katsoa, että oma puolustus toimii. Mutta samaa Eurooppaa etelässäkin puolustetaan”, Dahl sanoo.

Hän pitää selvänä, että Puolustusvoimissa on laskelmat siitä, miten paljon Suomi niitä voisi lahjoittaa. Ratkaisu on poliitikkojen ja Puolustusvoimien.

”Iso periaate on tietysti se, että hyvään tarkoitukseen ne siellä menisivät.”

Niinistö totesi STT:lle torstaina, että jos taistelupanssarivaunujen luovuttamiseen päädytään, Suomen anti ei määrällisesti voi olla kovin lukuisa.

Lue lisää: Niinistö: Jos Leopardeja luovutetaan, Suomen anti ei voi olla kovin suuri

Puolustusministeri Mikko Savola (kesk) sanoi perjantaina Twitterissä, että Suomen panosta tarvitaan, jos kansainvälinen koalitio taistelupanssarivaunujen toimittamiseksi Ukrainaan syntyy. Mutta vetäjäksi hanke vaatii Saksan, koska vienti vaatisi siltä luvan.

Hänen mukaansa tukea Ukrainalle arvioidaan yhdessä Puolustusvoimien kanssa, Suomen omaa puolustuskykyä heikentämättä.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat