vaikuttajat ovat saaneet blogeilleen lisää lukijoita ja näin myös kaupallisia yhteistöitä lastensa kasvokuvien avulla, kertoo mediatutkimuksen väitöskirjatutkija Saara-Maija Kallio Tampereen yliopistosta.
Kallion mukaan lapset ovat entistä useammin mukana vanhempiensa kaupallisissa yhteistöissä sosiaalisessa mediassa. Perhevaikuttamisen ja erityisesti äitibloggaamisen tai -vloggaamisen, kaupallistumisen myötä lasten kuvat ovat myös mainossisältöä.
Kallio puhuu ilmiöstä sharenting-termillä. Tämä tarkoittaa vanhempien tapaa jakaa lapsistaan sosiaalisessa mediassa kuvia, videoita ja tietoa. Yhdysvalloista lähtöisin oleva termi tulee sanoista ”sharing” ja ”parenting”.
Kallion mukaan sharenting-ilmiö on ristiriitainen: vanhemmat, joiden tulisi suojella lapsia netin vaaroilta, jakavat heidän kuviaan ja tietojaan somessa.
Kallio on haastatellut bloggaajaäitejä tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseensa ja perehtynyt myös kansainväliseen sharenting-tutkimukseen.
Lapset ovat tunteita herättävä aihe. Lapsuus ja lasten viattomuus sekä suloisuus vetoavat kaupallisissa postauksissa todella voimakkaasti yleisön tunteisiin, Kallio kuvailee.
Toisin sanoen kaupallisten brändien näkökulmasta lapset ovat tehokas markkinointi- ja mainoskeino.
Myös monet vaikuttajista ovat huomanneet tämän omasta analytiikastaan ollessaan jo valmiiksi vaikuttajia ja ottaessaan myös lapsen mukaan toimintaansa.
”On saatettu huomata, että seuraajamäärät ovat kohonneet ja kommentteja on tullut vielä enemmän.”
Lapset siis todennäköisesti lisäävät vaikuttajilla – tai sellaiseksi haluavilla – seuraajien määrää ja näin voivat myös parantaa bisnestä.
Väitöskirjatutkija Saara-Maija Kallion mukaan monet vanhemmat ajattelevat, että vauva näyttävää vauvalta, ja vasta myöhemmin omalta itseltään. Kallio muistuttaa, että lapsella on kuitenkin oikeus yksityisyyteen heti vauvasta alkaen.
”Tutkimukseni mukaan lasten kasvokuvat ovat olleet tosi merkityksellisiä kaupallisille bloggaajille. Ne ovat auttaneet blogeja menestymään paremmin, eli saamaan lisää lukijoita ja täten myös kaupallisia yhteistöitä.”
Vaikuttajamarkkinointiin liittyy kaupallistamista, jossa vaikuttaja tuotteistaa itsensä. Kallion mukaan osalla vaikuttajista myös omat lapset osallistuvat brändin rakentamiseen ja kaupallisiin yhteistöihin.
Kaupalliset yhteistyöt voivat olla esimerkiksi lelu- tai vaatemainoksia, joita varten tarvitaan lasta demonstroimaan tuotteita. Ne voivat olla lomamatkan, risteilyn tai siivousvälineiden mainostusta niin, että lapset ovat mukana matkalla tai tekemässä kotiaskareita.
”Tai vaikkapa neuvolakäyntejä, jotka on tehty kaupallisessa yhteistyössä neuvolan kanssa. Tällaisessa on jo terveystietojakin mukana”, Kallio huomauttaa.
Jotkut vaikuttajat pyrkivät helpottamaan sisäistä ristiriitaansa lapsensa käyttämisestä kaupallisissa sisällöissä esimerkiksi laittamalla lapsen tilille rahaa tai antamalla leluja "palkaksi.”
”Tällöin lapsi on aika voimakkaasti ikään kuin työntekijäasemassa tekemällä mallintyötä”, Kallio pohtii.
Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa lapset saattavat näkyä päivityksissä, joissa otetaan kantaa esimerkiksi ilmastokriisiin tai luontokatoon. Kun mukana on lapsia, tällaisetkin päivitykset ovat erityisen tehokkaita, Kallio sanoo.
Kallion tutkimuksen mukaan vanhemmat rupeavat usein häivyttämään lastensa kasvoja somesisällöistään siinä vaiheessa, kun lapselle tulee ikää ja lapsen oma toimijuus vahvistuu.
”Monet vanhemmat näkevät asian niin, että päätös lasta käsittelevän materiaalin julkaisemisesta on vanhempien. He usein ajattelevat, että vauva näyttää vauvalta, ja vasta myöhemmin omalta itseltään.”
Monesti vanhemmat ajattelevat, että lapsen omat päätökset ja selkeä lainsäädäntö odottavat vasta tulevaisuudessa.
Tähän mennessä kuvamateriaalia ja tietoa lapsesta kasvoineen ja usein myös nimineen on saatettu kuitenkin tuottaa verkkoon jo pitkäänkin.
”Se on tietenkin haaste.”
Kallion mukaan osa vanhemmista ajattelee myös, että lasta koskevien materiaalien poistaminen verkosta on tulevaisuudessa mahdollista, eikä julkaisuista aiheudu isoa vahinkoa.
Sharenting-ilmiön normalisoituessa vaarana on Kallion mukaan etenkin se, ettei lasten etua pohdita tarpeeksi, ja lapsi saattaa menettää oikeutensa yksityisyyteen. Myös tunnistettavat valokuvat lukeutuvat henkilötietoihin.
Kallio muistuttaa, että lapsella on oikeus yksityisyyteen välittömästi vauvasta alkaen. Tämä asia hänen mukaansa helposti unohtuu vanhemmilta etenkin vauvavuonna. Tuolloin lapset ovat sharenting-julkaisuissa eniten esillä.
Kallion mukaan lapsia ja nuoria tulisi kuulla ilmiössä paljon nykyistä enemmän.
”Heidän pitäisi voida ottaa kantaa siihen, millaista materiaalia ja millaista tietoa heistä kaupallisilla alustoilla ja verkossa pyörii. He jäävät sekä luvan kysymisessä että mediakeskustelussa ulkopuolelle.”
Tutkijana häntä kiinnostaa se, millaisia ajatuksia lapsilla itsellään herää myöhemmin kaupallisista yhteistöistä ja voimakkaasta mikrojulkisuudestaan. Aihe tarvitsisi hänen mukaansa pitkän aikavälin tutkimusta lasten kanssa. Toistaiseksi ei tiedetä miten lapsuuden somenäkyvyys lapsiin vaikuttaa.
”Minua kiinnostavat myös lasten ajatukset julkaisujen ideologisesta jalanjäljestä, eli siitä, millaista kuvaa julkaisut rakentavat lasten identiteetistä, kuluttajuudesta ja ideologioista ilman heidän omaa osallisuuttaan.”
Lasten oikeuksia ajavan Pelastakaa lapset ry:n kehittämispäällikkö Antti Järventaus on erikoistunut työssään digitaaliseen hyvinvointiin ja lapsen oikeuksiin.
Järventauksen mukaan lasten oikeus yksityisyyteen on tähän asti ollut julkisessa keskustelussa aliarvostettu ja katveeseen jäänyt teema. Järventaus näkee, että sekä lasten henkilötietoja käsittelevien yritysten että lasten huoltajien pitäisi kunnioittaa lasten yksityisyydensuojaa oikeutena paljon nykyistä enemmän.
Järventaus ei pidä ongelmattomana, että lasten kuvia julkaistaan esimerkiksi sosiaalisen median julkaisuissa.
”Siihen voi liittyä lapsen yksityisyyden suojan rikkomista. Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus yksityisyyteen. Se on huomioitu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa.”
Lapsen oikeuksien sopimukseen liittyvässä yleiskommentissa lapsen oikeuksista digitaalisessa ympäristössä korostetaan muun muassa, että lasten yksityisyyttä tulisi suojata vielä voimakkaammin kuin aikuisten yksityisyyttä.
”Jos lapsi on otettu mukaan kaupalliseen sisältöön kysymättä lupaa häneltä itseltään, niin en näe, että lapsen oikeus yksityisyyteen toteutuu”, arvioi Pelastakaa lapset ry:n kehittämispäällikkö Antti Järventaus.
Myös EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa GDPR:ssä lapset on mainittu erityisesti suojeltavana ryhmänä yksityisyyden näkökulmasta. Tämä pohjautuu siihen, että lapsi on haavoittuvampi kuin aikuinen.
Järventaus täsmentää, että henkilökohtaisten tietojen lisäksi lapsen yksityisyyden piiriin kuuluvat myös muun muassa tunnistettavat kuvat sekä tiedot lapsen tekemisistä tai sijainnista.
”Lapsella on koko elämä edessään. Jos tietoa lapsesta jaetaan alkutaipaleelta asti, niin sitä kertyy pidemmältä ajalta, ja materiaalin pois ottaminen verkosta voi olla vaikeaa.”
Lapselle saattaa aiheutua erilaista haittaa ja harmia viattomastakin kuvien ja tietojen jakamisesta. Järventaus mainitsee, että kuvien perusteella lapsia on jo kiusattu.
Pelastakaa lapset ry:n vuoden 2021 julkaisun mukaan lasten normaaleja ja arkipäiväisiäkin valokuvia voidaan käyttää netissä seksuaalisiin tarkoituksiin. Kuvia saatetaan poistaa niiden alkuperäisestä yhteydestä ja sijoittaa seksualisoivaan kontekstiin.
”Pahimmillaan kuvat voivat päätyä verkossa pedofiliasivustolle, ja niistä voi tulla sitä kautta myös kauppatavaraa.”
Lapsesta julkaistua materiaalia ja tietoja voidaan myös yrittää jossain vaiheessa käyttää muutoin hyväksi.
”Joku saattaa ruveta esimerkiksi stalkkaamaan tai käyttää tietoja myöhemmin hyötyäkseen lapsesta jollakin tavalla.”
Yksi mahdollinen ongelma liittyy lapsen oman identiteetin rakentumiseen. Jos vanhemmat ovat pienestä pitäen rakentaneet lapsen identiteettiä julkaisemalla tietynlaisia, vaikkapa hassuja tai söpöjä kuvia, se voi olla myöhemmin vastakkain lapsen omaa kokemusta itsestään.
Tämä puolestaan saattaa myöhemmällä iällä hiertää lapsen ja vanhempien välejä.
Järventaus toteaa olevan sinänsä ymmärrettävää ja myös osa nykypäivän visuaalista kulttuuria, että kuvien ja videoiden avulla halutaan kertoa tarinoita perhe-elämästä ja lapsista.
”Mutta sitä voi miettiä niin, että miltä itsestä tuntuisi, jos joku lähiomainen jakaisi ilman lupaa omia kuvia verkossa, vaikka vain hyvässäkin tarkoituksessa.”
Pelastakaa lapset ry:n viesti asiassa on, että lapsilta pitää pyytää lupa kuvien ja tietojen jakamiseen. Lisäksi pitää varmistaa, että lapsi ymmärtää mitä se käytännössä tarkoittaa. Kuvien tulee myös olla aina lasta kunnioittavia.
Tässä ongelma on se, että luvan kysyminen pieneltä lapselta on mahdotonta. Jos kuvaa esimerkiksi vuoden ikäistä lasta, ei lapsi todennäköisesti ole moksiskaan, mutta nettiin laitetut kuvat voivat alkaa harmittaa myöhemmin.
”Lapset, jotka eivät ikänsä vuoksi pysty antamaan suostumustaan, ovat tavallaan vapaata riistaa. He eivät voi puolustaa itseään.”
Mikäli kuva- tai videomateriaalia lapsesta käytetään puolestaan kaupalliseen tarkoitukseen, kaupalliset intressit eivät koskaan saa mennä lapsen edun edelle.
”Jos lapsi on otettu mukaan kaupalliseen sisältöön kysymättä lupaa häneltä itseltään, niin en näe, että lapsen oikeus yksityisyyteen toteutuu.”
Järventaus ei pidä yhtä ongelmallisena tilannetta, jossa lapsi on jo sen verran vanha, että osaa ottaa itse kantaa.
Hän ei halua toisaalta myöskään syyllistää vanhempia, sillä moni vanhempi ei todennäköisesti yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, että myös pienellä lapsella on aikuisten tapaan oikeus yksityisyyteen.
”Yksityisyyden loukkaus tuntuu monelle varmaan aika mitättömältä rikkeeltä, kun kuvan jakamisesta saa merkittävää iloa.”
Helsingin Sanomat lähetti yhdeksälle vaikuttajalle sähköpostitse haastattelupyynnön aiheeseen liittyen. Heistä kukaan ei antanut haastattelua jutun julkaisuun mennessä. Suurin osa ei vastannut sähköpostiin lainkaan.