Kaksi Rauman paloaseman pelastajaa joutui viikonloppuna harvinaisen pitkälle eläinpelastustehtävälle.
Palomiehet Pasi Kivikko ja Samuli Mannila tarpoivat pimeässä merisaaristossa neljä tuntia ja 11,5 kilometriä hakeakseen saaressa olevaan mökkiin jätetyn mäyräkoiran.
Koiran omistaja sai mökillään lauantaina sairauskohtauksen, jonka seurauksena Rajavartioston helikopteri jouduttiin kutsumaan hätiin. Potilas vinssattiin kopteriin mutta koira piti jättää yksin saaressa olevaan mökkiin.
”Jäätilanne oli sellainen, ettei päästy hakemaan sitä veneellä pois. Saimme tehtävän, että koira pitäisi hakea pois. Vähän pitkäksi venähti se reissu”, kertoo Samuli Mannila.
”Saimme koordinaatit, missä mökki on. Teimme sotasuunnitelmat, ja katsoimme kartalta, mistä sinne kannattaisi lähteä yrittämään. Se kävi selväksi, että jalkaisin sinne oli mentävä. Ei sinne muuten pääse.”
Mannila muistuttaa, että olisi tärkeää, että ihmiset tietävät missä liikkuvat saaristossa.
”Avun hälyttäminen on helpompaa kun tietää missä on. Saaristosta voi tulla ilmoituksia hyvin suurpiirteisesti.”
Pelastajat vetivät kuivapuvut päälleen siltä varalta, että jää pettää alta. Matkan varrella oli useita saaria, joita pitkin miehet suunnittelivat patikoivansa mökkiä kohti. Valoa antoivat taskulamput.
”Se siinä oli vähän jännää kun oli pimeää. Saaristokin oli itselle vähän outo ja jäätilanne heikko. Se olisikin ollut helppoa, jos olisi ollut jäätä joka paikassa. Siinä oli muuttuvia tekijöitä.”
Matkalla oli myös ojia, joissa piti kahlata, koska vettä oli puolisääreen.
”Lähdimme rannasta puoli yhdeksältä illalla. Lähtiessä oli kuutamo mutta palatessa taivaalla oli jo pilviä. Aika säkkipimeää.”
Mannilan mukaan kylmä ei kuitenkaan ehtinyt tulla. ”Hyvä iltareippailu.”
Kun miehet pääsivät yöllä mökin terassille, heitä tervehti siellä haukunta. Vastassa oli kaksivuotias mäyräkoira.
”Totta kai se katsoi meitä kun sellaisissa varusteissa mentiin. Kun juttelimme hetken ja rapsuttelimme häntä, pääsimme yhteisymmärrykseen.”
Paluumatkalla koira oli aluksi vastahakoinen mutta suostui sitten itse kävelemään saaresta pois. Tiheikössä lyhytjalkaista koiraa piti kantaa.
”Koiralle oli jätetty vettä ja ruokaa mökkiin, ei hänellä sellaista hätää ollut. Oli hänet kuitenkin parempi hakea pois”, Mannila pohtii.
”Se oli ihan mielenkiintoinen reissu. Ei ollut polkuja ja piti mennä sieltä, missä kulku kävi helpoiten. Ei ole koskaan tuollaista ollut, ja tuskin tulee ihan heti uudestaan.”